Elämän tuoksuinen koti

Ajattelin jo viime kesänä, että olisi tosi kiva käydä Ennin kanssa Linnanmäellä, mutta se sitten kuitenkin jäi vielä silloin. Tänä keväänä päätin, että Lintsillä käydään mielellään vaikka monta kertaa, ja ensimmäinen reissu on nyt jo kauan sitten taputeltu. Enni on siis vihdoin käynyt Linnanmäellä ensimmäisen kerran elämässään ja pääsi heti parin laitteenkin kyytiin. Kävimme Lintsillä heti heinäkuun alussa ja nyt elokuussa olisi tarkoitus mennä vielä toisen kerran. Valokarnevaaleihinkin voisi olla kiva mennä pitkästä aikaa sitten syksymmällä. Linnanmäelle ei ole erillistä sisäänpääsymaksua eli sinne on kätevä mennä vaikka vain käväisemäänkin. Puistossa on myös paljon ilmaisia laitteita pienimmille huvittelijoille, ja Ennikin olisi pituutensa puolesta (alle 100 cm) päässyt viiteen laitteeseen. Tyttö kävi kuitenkin vain kahdessa, sillä kahteen olisi pitänyt mennä ilman vanhempia ja yksi oli näköalatorni, johon emme sitten jaksaneet mennä ollenkaan. Laitteet, joissa kävimme, oliv

Kävimme tässä kuussa mieheni kanssa yhden yön minilomalla Porvoossa, Haikon kartanossa, ja vietimme samalla ensimmäisen yömme ikinä ilman Enniä. Tytön jättäminen hoitoon yön yli tuntui todella vaikealta ajatukselta, mutta samalla tiesin, että tyttö jää hyviin käsiin ja on todennäköisesti itse vaan innoissaan kun saa viettää illan ja yön isovanhempien kanssa keskenään. Ja olihan se valtavan rentouttavaa meillekin keskittyä vain toisiimme pitkästä aikaa. Haikon kartanon komea sisäänkäynti Lähdimme Porvooseen perjantai-iltapäivänä ja palasimme takaisin lauantaina aamupäivällä. Reissu oli siis aika lyhyt, mutta tuntui kyllä paljon tuntimääräänsä pidemmältä; varmaan osittain siksi kun olimme erossa Ennistä pidempään kuin koskaan ennen ja osittain siksi, että vietimme ajan molemmille ihan vieraassa ympäristössä. Matka oli kaikin puolin todella onnistunut ja sai taas hämmästyä, miten paljon pienikin irtiotto arjesta voi rentouttaa. Kävimme heti  perjantai-iltana syömässä Porvoo

Laitoin tämän postauksen työotsikoksi ensin ”Ennin sanat”, mutta tajusin nopeasti, ettei se kuvaa tytön ulosantia enää millään tavalla tarpeeksi kattavasti. Enni juttelee jo todella ymmärrettävästi ja kommentit ovat lähes aina vähintään kaksisanaisia. Tyttö on jo ainakin kuukauden toistanut ihan kaiken, mitä hänen ympärillään puhutaan ja hän oppii uusia ilmauksia päivittäin. Pisin järkevä lause on tällä hetkellä ollut 5-6 sanaa, vaikka paljon pidempääkin ymmärrettävää jutustelua kuuluu usein Ennin leikkiessä duploilla tai lukiessa kirjojaan. Esimerkkilauseita, joita usein kuulee ovat esim. "Enni otti äitin puhelimen tosta" tai "Enni menee tohon omalle tuolille". En osaa oikein enää edes arvioida, kuinka monta yksittäistä sanaa Enni osaa. Satoja nyt ainakin. Sanojen lukumäärää tärkeämpää on mielestäni se, kuinka niitä osaa käyttää kommunikoinnissa ja kuinka oikeat sanat osaa yhdistää kuvaamaan ympäristön tapahtumia. Itse olen hämmästynyt tytön puheen kehitt

Olen törmännyt parissa seuraamassani blogissa otsikon mukaiseen haasteeseen ja päätinpä sitten itsekin vastata haasteen kysymyksiin. Äitikirjahaasteen on alun perin laittanut liikkeelle  Tehtävänimikkeenä Laura  -nimistä blogia pitävä Laura, ja ideana siinä on vastata erilaisiin omaa äitiyttä kuvaaviin kysymyksiin. Pidemmittä puheitta alla omat vastaukseni. Kuinka monta lasta: 1 Minkä ikäisenä tulin ensimmäistä kertaa äidiksi: 26-vuotiaana Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Kahden viivan piirtyminen raskaustestiin saa sykkeen nousemaan tehokkaammin kuin kova juoksulenkki. Jännitys, epäusko, odotus ja päällimmäisenä onnellisuus kuvaavat tuota hetkeä ehkä parhaiten. Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Kipu, intensiivisyys, rakkaus Parasta äitiydessä: Se, että saa jakaa lapsen ilot ja surut ja olla hänelle (ainakin vielä jokusen vuoden) se maailman tärkein henkilö. Oman lapsen nauru on maailman kaunein ääni. Pahinta äitiydes