Elämän tuoksuinen koti

Helsingin lääkiksessä eri vuosikursseista käytetään kreikkalaisten kirjaimien mukaisia nimityksiä, eli tämän postauksen otsikko tarkoittaa jotakuinkin sitä, että neljäs vuoteni lääkiksessä on juuri pyörähtänyt käytiin. Kolmas eli gammavuosi hurahti ohi niin äkkiä, että on tosi vaikea käsittää olevansa jo neloskurssilainen. Puolet lääkiksestä on siis jo takana! Odotan tältä vuodelta vähintään yhtä paljon kuin edelliseltä ja olen aivan superinnoissani tämän vuoden blokkikursseista, joista kerron kohta tarkemmin. Kolmoselta neloselle on paljon helpompi siirtyä kuin kakkoselta kolmoselle, sillä nyt tietää paljon paremmin, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Tässä kohtaa opintoja ei myöskään ole samanlaista etenemisestettä kuin siirtymässä preklinikasta klinikkaan; viime vuonna kaikki preklinikan kurssit piti olla hyväksytysti suoritettuina, jotta pääsi siirtymään klinikkavaiheeseen. Nyt olemme opiskelleet jo yhden vuoden sairaalassa ja tänä vuonna kaikki siihen liittyvät käytännön asiat o

Syksyn ja talven lähestyessä on taas pitänyt tehdä paljon uusia vaate- ja kenkäostoksia perheen nuorimmaiselle. Lapset kasvavat niin nopeasti, että melkeinpä jokaiselle uudelle talvi-, kevät-, syys- tai kesäkaudelle saa hommata jotain uutta. Ikuisuuskysymyksenä sitten on, kannattaako nämä hankinnat tehdä ostaen uusia vai käytettyjä vaatteita. Tykkään itse ehkä enemmän ostaa uusia vaatteita hyvällä alennuksella, sillä se on usein helpompaa ja laadusta voi olla varmempi. Olen kuitenkin ostanut Ennille paljon vaatteita myös käytettynä. Uutena tilattuja vaatteita POP:ilta. Vauvavuoden aikana Ennille ei vielä tarvinnut hirveästi ostaa vaatteita, sillä äitiyspakkauksen vaatteet olivat hyviä ja niitä oli paljon, ja lisäksi tyttö sai sukulaisilta ja ystäviltä paljon vaatteita lahjaksi. Maassa makaava vauva ei myöskään kuluta vaatteita samalla tavalla kuin puistossa pyörivä taapero. Pieni vauva ei kävele ollenkaan, eli kenkien ostaminen ei vielä tuossa vaiheessa ole tarpeen. Noin vuo

Ensimmäinen koko perheen ulkomaanmatka tällä kokoonpanolla on nyt takanapäin ja reissu oli oikein onnistunut! Prahasta löytyi paljon tekemistä kaikille, erityisesti kaupungin leikkipuistoja tuli koluttua läpi ihan urakalla. Matkustaminen taaperon kanssa oli joissain asioissa vaikeampaa kuin olimme etukäteen ajatelleet, mutta toisaalta monet pelkäämämme jutut menivätkin tosi sujuvasti. Esimerkiksi lentomatkat. Matkan varaamisesta asti minua jännittivät koko reissussa eniten lentomatkat ja miten ne sujuisivat alle 2-vuotiaan energisen taaperon kanssa. Enni ei yleensä tykkää istua paikallaan kovin pitkiä aikoja vaan haluaisi olla koko ajan touhuamassa jotain. Näin pienelle lapselle ei myöskään oikein voi vielä kertoa, kuinka helpottaa mahdollista korvakipua nousujen ja laskujen aikana. Olimme kuitenkin varautuneet heti ensimmäiseen lentomatkaan todella huolella ja meillä oli mukana repullinen tekemistä tytölle; esimerkiksi kolme ihan uutta puuhakirjaa, jotka näytimme tytölle

Blogiyhteistyö: AITO Graphics Taaperot "osaavat" tunnetusti osoittaa mielipiteensä hyvin vahvasti. Jos äiti ei osta kaupasta juuri sitä saippuakuplapurkkia, jonka pieni vaahtosammutin haluaisi, sen voi kuulla vähintään koko kassajono. Aikuisena sitä osaa (yleensä) peittää pettymyksensä paremmin, mutta onhan meillä aikuisilla ollutkin aikaa harjoitella tunnetaitoja aika paljon pidempään kuin sillä vaahtosammuttimella. Tietyllä tavalla taaperoiden vahva tunteiden osoittaminen liittyykin siihen, etteivät he vielä ihan tunnista omia tunteitaan tai varsinkaan pysty käsittelemään ja hallitsemaan niitä. Siksi postauksen ensimmäisessä virkkeessä on lainausmerkit, sanonta on nimittäin hieman harhaanjohtava. Tunnetaidot pitää opetella ihan samalla tavalla kuin käveleminen, puhuminen tai kirjoittaminen, ja se ottaa oman aikansa. Olin tosi innoissani päästessäni tekemään blogiyhteistyötä AITO Graphics :in kanssa, sillä olin törmännyt heidän kirjaansa " Tunteiden kirjasto