Tekstit

Uusin blogiteksti

Heurekassa dinosauruksia katsomassa

Kuva
Yksi Ennin ehdottomista lempisarjoista on Pipsa Possu, jonka kaikki Netflix-jaksot olemme koko perhe nähneet vähintään pari kertaa ja jonka lelufiguureilla Enni leikkii päivittäin nukkekodissaan. Pipsa Possu on varmasti aika monelle lapsiperheelle tuttu ohjelma ja kaikki sitä vähänkään enempää katsoneet tietävät, että Pipsan pikkuveli Jyri tykkää dinosauruksista. Niin tykkää Ennikin ja viime viikolla tyttö pääsi ensimmäistä kertaa ikinä näkemään dinosauruksia jossain muualla kuin tv-ruudussa; nimittäin Heurekan ”Jättimäiset dinosaurukset” -näyttelyssä. Enni oli näyttelystä jo etukäteen tosi innostunut kun olimme kertoneet hänelle, että menemme katsomaan dinosauruksia Heurekaan. Kun sitten pääsimme paikan päälle ja tyttö näki ensimmäisen kerran dinosaurukset huoneen toisella puolella hän pysähtyi osoittamaan ja huutamaan: "Katso! Dinosauluksia!" ja lähti juoksemaan lähemmäs.


Heureka-vierailu oli ihan ensimmäinen kerta kun menimme tytön kanssa minkäänlaiseen näyttelyyn. ”Jätt…

Blokkivaiheen kuudes kurssi, psykiatria

Kuva
Kevätlukukautemme alkoi blokkivaiheen kuudennella kurssilla, psykiatrialla, ja nyt takana on jo useampia viikkoja opintoja tällä kiinnostavalla erikoisalalla. Psykiatrian kurssi alkoi heti loppiaisen jälkeen ja on nyt jo loppusuoralla; lyhyehkö kurssi kestää vain kuukauden eli ensi viikko onkin jo kurssin viimeinen viikko. Tuntuu kyllä kuin kurssi olisi kestänyt paljon pidempään kuin sen muutaman viikon, sisältöä on jotenkin ollut niin paljon.
Olemme ehtineet kurssin aikana nähdä kiitettävän määrän erilaisia psykiatrisia potilaita ja päässeet itse myös haastattelemaan heitä useampaan otteeseen. Olen kokenut nämä potilaskohtaamiset hyvin erilaisina aikaisempiin kursseihin verrattuna, sillä painopiste on ollut käytännössä täysin haastattelussa. Emme ole kurssin aikana tarvinneet stetareita tai muita tutkimisvälineitä ollenkaan, itse asiassa psykiatrisilla osastoilla liikkuessamme meillä ei usein ole edes ollut lääkärintakkeja päällä. Tällainen tietty rentous on tuntunut tosi virkistävä…

2-vuotiaan uusi talvihaalari

Kuva
Viime talvena Ennillä oli käytössä Reimatecin ihana Nuoska-haalari ja tänä talvena olemme luottaneet samaan tuttuun merkkiin. Ostin jo syksyllä Ennille käytetyn Reimatecin talvihaalarin koossa 86 cm, mutta marraskuussa totesin, että talven kylmimmille kuukausille olisi kuitenkin kiva saada vähän lämpimämpi haalari. 86-senttinen haalari alkoi myös jo tuossa vaiheessa olla vähän lyhyt lahkeista, mikä on hieman huono ominaisuus haalarille, jolla kahlataan syvässä lumessa ja loskassa. Niinpä päädyin hommaamaan Ennille uuden Reimatecin haalarin, joka vastaisi toiveita ja tarpeita vähän paremmin.



Tilasin Ennin uuden talvihaalarin Reiman Black Friday -tarjouksista ja yli kuukauden odottelun jälkeen haalari vihdoin löysi tiensä meille asti vuodenvaihteen aikoihin. Onneksi oli se toinen haalari olemassa odotteluaikana. Uusi haalari on malliltaan Reimatec Louna, Cranberry Pink ja kooltaan 92 cm. Se on nätin karvahuppunsa kanssa itse asiassa aika saman näköinen kuin Ennin viime talven Reimatec-h…

Taaperon joululahjat 2018

Kuva
Joulu 2018 ei ollut meidän perheelle se onnistunein juhla monestakaan syystä, ei vähiten siksi, että sairastimme kaikki kolme jossain vaiheessa joulua. Flunssa alkoi miehestäni, joka sai sen jo viikko pari ennen joulua, Enni sairastui aatonaattona ja minä kunnolla pari päivää joulun jälkeen. Sairaana ei ole kiva viettää mitään juhlia ja jouduimme muuttamaan useampia joulusuunnitelmia Ennin sairastelun takia - opimme samalla, että sairas lapsi viihtyy parhaiten omassa kodissa.

Sairasteluista huolimatta joulu meni ihan mukavasti ja saimme kaikki paljon kivoja lahjoja. Enni sai tietysti eniten lahjoja ja tällä hetkellä vähän tuntuukin siltä, että koti on ihan täynnä uusia leluja. Toisaalta tuntuu myös siltä, etteivät uudet lelut ole mitään krääsää vaan niillä on kiva leikkiä yhdessä ja ne kaikki kehittävät Ennin nopeasti kasvavia taitoja jollain tavalla. Yksi joulun hienoimmista lahjoista oli isäni Ennille rakentama kirjahyllytalo, jonka saimme "tilata" etukäteen täysin mittoj…

Isien suunnittelemaa ruokaa - TwoDads ja meidän aamupalat

Kuva
BLOGIYHTEISTYÖ: TwoDads
Meidän aamu- ja iltapalat koostuvat aika pitkälle samoista osista joka kerta; puuro, leipä, jugurtti, hedelmät, karjalanpiirakat ja murot luovat pohjan melkein jokaiselle aamu- ja iltapalalle. Kaikkea on harvoin samaan aikaan tarjolla ja tietysti silloin tällöin on muutakin (esim. banaanilettuja jos jaksaa panostaa), mutta näitä perusaineksia meiltä löytyy kotoa käytännössä aina. Murojen osalta kaapistamme on jo pidempään löytynyt TwoDads-merkkisiä täysjyvämuroja, tarkemmin Kaurapuhkuja, jotka maistuvat hyvin niin Ennille kuin meille aikuisillekin. TwoDadsin ottaessa yhteyttä lähdin siis innoissani blogiyhteistyöhön mukaan, sillä muihin firman tuotteisiin en ollut ennen blogiyhteistyötä päässyt tutustumaan.



Blogiyhteistyön myötä pääsimme siis tutustumaan koko TwoDadsin tuoteperheeseen*, jota esittelen kohta alla tarkemmin. TwoDads on pieni suomalainen yritys, joka on nimensä mukaan perustettu kahden isin toimesta. Tuotteet on kehitelty yhteistyössä elintarvik…

Hajautusviikko Lohjan sairaalassa

Kuva
TTP-kurssin puitteissa meidät lähetettiin jokunen viikko sitten tutustumaan aluesairaaloiden toimintaan viikon ajaksi. Päädyin itse viikoksi Lohjan sairaalaan. Hajautusviikot ovat siitä kivoja, että pääsee näkemään toisten sairaaloiden arkea ja käytäntöjä ja tietysti tutustumaan lääkärien jokapäiväiseen työhön eri tavalla kuin opiskelujen aikana. Potilaskontakteja tulee yleensä hajautuksessa myös enemmän kuin ryhmäopetuksissa.


Seurasin Lohjan sairaalassa pääasiassa kolmea osa-aluetta: päivystystä, ortopedian poliklinikkaa ja ortopedisiä leikkauksia. Oma suosikkini näistä oli ortopedian poliklinikka, sillä siellä pääsi näkemään rauhassa eniten ortopedisiä potilaita ja oppi oikeasti jotain ortopedisten sairauksien ja vaivojen hoidosta. Pääsin poliklinikalla tutkimaan potilaita jonkin verran, vaikka lähinnä homma olikin sivussa istuskelua ja vastaanoton seuraamista. Sellainenkin voi kuitenkin olla tosi hyödyllistä, sillä silloin ehtii ajatella asiat ihan eri tavalla kuin jos itse kysele…

Jouluaatto on jo kuukauden päästä

Kuva
Olen aina ollut jouluihminen ja joulu on ollut minulle lapsesta asti vuoden paras juhlapyhä. Tänä vuonna joulun läheisyys yllätti minut oikeastaan vasta nyt - on ollut jotenkin niin kiire opiskelujen ja arjen pyörittämisen suhteen ettei ole ehtinyt huomata, että jouluaatto on oikeasti jo tasan kuukauden kuluttua ja joulukuukin alkaa jo viikon päästä. Voisi varmaan pikku hiljaa asentaa jouluvalot parvekkeelle.


Joulunodotus kaksivuotiaan taaperon kanssa tulee taas olemaan uudella tavalla hienoa. Luin Ennille jo viime vuonna joulukalenterisatua joka ilta, ja aion toteuttaa idean tänäkin vuonna. Joulukalenterisatu on siis tarina, josta kerrotaan joka ilta pieni pätkä ja juoni etenee päivä päivältä huipentuen jouluaattona. Tänä vuonna tyttö ymmärtää sadusta ja sen etenemisestä varmasti paljon enemmän kuin vuosi sitten, eli koko homma tulee olemaan vielä viime vuottakin mielekkäämpää. En ole vielä valinnut mitään tiettyä satua täksi vuodeksi, mutta periaatteessahan siihen sopii mikä tahans…