Elämän tuoksuinen koti

Yksi Ennin ehdottomista lempisarjoista on Pipsa Possu, jonka kaikki Netflix-jaksot olemme koko perhe nähneet vähintään pari kertaa ja jonka lelufiguureilla Enni leikkii päivittäin nukkekodissaan. Pipsa Possu on varmasti aika monelle lapsiperheelle tuttu ohjelma ja kaikki sitä vähänkään enempää katsoneet tietävät, että Pipsan pikkuveli Jyri tykkää dinosauruksista. Niin tykkää Ennikin ja viime viikolla tyttö pääsi ensimmäistä kertaa ikinä näkemään dinosauruksia jossain muualla kuin tv-ruudussa; nimittäin Heurekan ”Jättimäiset dinosaurukset” -näyttelyssä. Enni oli näyttelystä jo etukäteen tosi innostunut kun olimme kertoneet hänelle, että menemme katsomaan dinosauruksia Heurekaan. Kun sitten pääsimme paikan päälle ja tyttö näki ensimmäisen kerran dinosaurukset huoneen toisella puolella hän pysähtyi osoittamaan ja huutamaan: "Katso! Dinosauluksia!" ja lähti juoksemaan lähemmäs. Heureka-vierailu oli ihan ensimmäinen kerta kun menimme tytön kanssa minkäänlaiseen näyttel

Kevätlukukautemme alkoi blokkivaiheen kuudennella kurssilla, psykiatrialla, ja nyt takana on jo useampia viikkoja opintoja tällä kiinnostavalla erikoisalalla. Psykiatrian kurssi alkoi heti loppiaisen jälkeen ja on nyt jo loppusuoralla; lyhyehkö kurssi kestää vain kuukauden eli ensi viikko onkin jo kurssin viimeinen viikko. Tuntuu kyllä kuin kurssi olisi kestänyt paljon pidempään kuin sen muutaman viikon, sisältöä on jotenkin ollut niin paljon. Olemme ehtineet kurssin aikana nähdä kiitettävän määrän erilaisia psykiatrisia potilaita ja päässeet itse myös haastattelemaan heitä useampaan otteeseen. Olen kokenut nämä potilaskohtaamiset hyvin erilaisina aikaisempiin kursseihin verrattuna, sillä painopiste on ollut käytännössä täysin haastattelussa. Emme ole kurssin aikana tarvinneet stetareita tai muita tutkimisvälineitä ollenkaan, itse asiassa psykiatrisilla osastoilla liikkuessamme meillä ei usein ole edes ollut lääkärintakkeja päällä. Tällainen tietty rentous on tuntunut tosi virkist