Ensimmäinen kosketus sormiruokailuun

Ennin ruokavalio koostuu tällä hetkellä yhdestä ruoka-aineesta: äidinmaidosta. Maistatimme tytölle kyllä perunaa ja porkkanaa ensimmäisen kerran jo hänen ollessaan reilun 4 kuukauden ikäinen, mutta se kokeilu oli tuhoon tuomittu ensimmäisestä lusikan kärjellisestä asti - Enni vihasi molempia syvästi. Viimeisillä kerroilla (kokeilimme maistatusta noin viikon verran kummankin ruoka-aineen kohdalla) Enni oli oppinut, että lähestyvää lusikkaa kannattaa väistää ja hän melkein puski itsensä ulos ensituolistaan ettei olisi joutunut syömään meidän hienoja äidinmaitoon tehtyjä soseita. Ja jos suuhun asti jotain sai työnnettyä, tyttö kätevästi työnsi sen kielellä saman tien ulos.




Kiinteiden maistelu oli niin hankalaa Ennin asenteen ja istuttamisen vaikeuden takia, että jätimme koko homman sikseen parin viikon yrittämisen jälkeen. Neuvolastakin sanottiin, että paras vaihtoehto on joka tapauksessa jatkaa rintamaidolla ja koittaa kiinteitä uudestaan puolen vuoden paikkeilla kun istuminen helpottuu, joten valinta oli helppo tehdä. Olin muutenkin innokas jatkamaan imetystä kun se vihdoin kivikkoisen alun jälkeen oli ottanut onnistuakseen. Sillä on nyt siis menty ja tyttö on kasvanut pelkällä maidolla hienosti, kiinteitä ei siis sen puolesta ole tarvinnut ajatella.



Porkkana ei ollut Ennin lempparia.

Enni täyttää huomenna 6 kuukautta (uskomatonta!), eli nyt olisi kuitenkin aika yrittää kiinteitä ruokia uudestaan. Päädyimme miehen kanssa siihen, että voisimme vähän skipata koko sosevaiheen ja siirtyä suoraan sormiruokailuun, Ennin valmiuksien mukaan tietysti. Tutkin asiaa paljon ja selvitin, että tässä tyylissä on puolensa, lapsi esimerkiksi oppii helpommin työstämään ruokaa suussaan kun ei totu siihen, että kaikki tarjoillaan aina sosemuodossa. Varmasti Enni tulee myös soseita saamaan, onhan se monella tavalla helpompaa vauvan ruokintaa, mutta tarkoituksenamme on nyt ainakin aloitella kiinteitä uudestaan ihan oikeasti kiinteillä annoksilla. Luin monesta paikasta, että parhaita ruokia sormiruokailun aloittamiseen olisivat höyrytetyt kasvikset kuten parsakaali, kukkakaali ja porkkanatikut. Samoin paksut avokadotikut sopivat sormiruokailijalle. Ennen sormiruokailun aloittamista on tärkeää katsoa, että kaikki sormiruokailun valmiudet täyttyvät lapsen kohdalla - muuten ruokailu voi aiheuttaa turhia vaaratilanteita. Kaikki lapset kehittyvät omassa tahdissaan, eli puhtaasti iän perusteella ei voi sanoa että vauva olisi tai ei olisi valmis aloittamaan sormiruokailua tai kiinteiden maistelua ylipäänsä. Niinpä aloituspäätös pitää tehdä seuraavien kriteerien perusteella.





Vauva on valmis maistelemaan kiinteitä kun hän:
  • Istuu itse (tai kevyesti tuettuna) ja hallitsee istuessaan pään liikkeitä
  • Ei työnnä ruokaa suusta kielellä ulos
  • On kiinnostunut muiden ruokailusta ja yrittää ehkä napata ruokia aikuisten lautaselta
  • Osaa poimia ruokaa ja viedä sen kädellä suuhun

Ennin kohdalla kaikki kriteerit täyttyvät, eli sormiruokailu voi alkaa!


Istuminen sujuu jo hienosti lyhyitä hetkiä!


Sormiruokailu on lapselle hyvä tapa tutustua ruokaan ja ruokailuun, sillä se on niin omaehtoista. Lapsen eteen laitetaan (sopivaa) ruokaa, mutta vanhempi ei varsinaisesti syötä sitä lapselle vaan vain valvoo vieressä, että kaikki menee hyvin. Tällöin lapsi oppii itse hienomotoriikkaa viedessään ruuan suuhun ja pyöritellessään sitä käsissään. Sormiruoka opettaa lasta soseita paremmin työstämään ruokaa suussa, mikä taas kehittää suun motoriikkaa. Lapsi saa myös itse päättää, kuinka paljon hän syö tai ei syö ja saa rauhassa tutustua ruokaan asiana. Tämä toki vaatii vanhemmilta jonkun verran kärsivällisyyttä eikä sormiruokailu sovi niin hyvin kaikkiin tilanteisiin, esimerkiksi kyläilyyn. Sormiruokailu mahdollistaa kuitenkin kivalla tavalla lapsen osallistumisen ruokailuhetkeen ja aikuisetkin voivat samalla lasta vahtiessaan laittaa jotain suuhunsa. Yhteiset ruokahetket perheenä ovat ehdottomasti sellaisia, joita haluan jatkaa niin pitkään kuin saman katon alla asutaan ja toivottavasti vielä sen jälkeenkin.






Kokeilimme sormiruokailua ensimmäistä kertaa ikinä toissapäivänä. Ensimmäistä sormiruokailua varten hommasin Ennille parsakaalia ja höyrytin palaset huolella. Ohjeena oli, että aikuisen pitäisi saada kasvikset helposti muussattua kitalakeaan vasten - silloin ne ovat sopivan pehmeitä vauvallekin. Siinä sitten muussailin kitalakeni kipeäksi parsakaalista ja valmiit kasvikset olivat kyllä taatusti tarpeeksi pehmeitä, ne hajosivat ihan käteen. Mutta parempi niin päin. Kieltämättä sydän oli kurkussa meillä molemmilla kun miehen kanssa seurasimme Ennin ensimmäisiä yrityksiä työntää ruokaa suuhunsa. Palat näyttivät hurjan isoilta vaikka olin leikellyt ne ihan sopiviksi, mutta eipä se tukehtumisvaara loppujen lopuksi kovin suuri ollut kun monikaan pala ei edes löytänyt tietään Ennin suuhun asti. Parsakaalin lisäksi tarjolla oli pari pehmeää avokadotikkua.






Ensimmäinen sormiruokailukokeilu ei siinä mielessä ollut kovin onnistunut, että Enni ei saanut käytännössä mitään suuhunsa. Hän tykkäsi kuitenkin leikkiä jännän tuntuisten uusien materiaalien kanssa ja hauskaa näytti tytöllä olevan. Voi olla että sitten kuitenkin olin höyryttänyt kasvikset liian pehmeiksi, sillä Enni ei oikein saanut niistä sellaista otetta että olisi saanut vietyä palan suuhun asti. Sormiruokailun tarkoitus toki on syömisen lisäksi ruokaan tutustuminen, ja siinä nyt päästiin ihan hyvin alkuun. Ajattelin että voisin kokeilla seuraavaksi banaanilettujen tekoa, niistä voisi saada sopivan kiinteitä mutta samalla pehmeitä ja makukin voisi olla kivan makea. Katsotaan miten homma alkaa sujua, sen ainakin opimme että syöminen siirretään jatkossa keittiön laatoituksen päälle, ei olohuoneen parketille. Yllättävän paljon sitä sotkua nimittäin tuli parista parsakaalin kukinnosta ja avokadon palasesta... Koko ylävartalon peittävä "ruokalappu" osoittautui myös heti erittäin hyväksi hankinnaksi.



Kommentit

  1. Meillä tulee kesäkuussa puoli vuotta täyteen ja aijotaan myös sormiruokailla. Toivotaan, että saadaan neuvolasta istumislupa, ettei tytön tarvitse kenenkään sylissä sikailla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on kyllä sen verran sottaista touhua että mielellään ei ite oo ihan siinä tulilinjalla.. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen