Kokemuksia escape room -pakohuonepeleistä

Kesällä 2015 ostin miehelleni synttärilahjaksi perinteisestä vaate/kirja/ruoka -linjasta poiketen jotain vähän erikoisempaa: lahjakortin escape room -pakohuonepeliin. Tykkäämme molemmat tosi paljon kaikenlaisista peleistä ja tiesin jo etukäteen, että escape room -kokemus olisi varmasti positiivinen. Se, mikä meidät molemmat yllätti, oli miten positiivinen tuo kokemus olikaan! Puhuimme huoneesta kotimatkalla ihan taukoamatta ja löysimme koko ajan jotain uutta ihmeteltävää ja olisimme olleet valmiita menemään seuraavaan huoneeseen siltä istumalta. Emmekä siis päässeet edes ulos. Jäimme saman tien escape room -koukkuun ja tuon ensimmäisen huoneen jälkeen olemme käyneet yhdessä jo parissakymmenessä huoneessa. Vain kahdesta huoneesta (tuo ensimmäinen ja yksi huone San Franciscossa) emme ole päässeet ulos. Olemme käyneet huoneissa niin kahdestaan, kaveriporukan kanssa, perheenjäsenten kanssa kuin erikseen kaveriporukoissa, ja aina homma on yhtä hauskaa. Huoneen alkaessa ja kellon lähtiessä tikittämään 60 minuutista alaspäin syke huitelee joka kerta lähellä kahtasataa ja innostuksen määrä on huima! Eri huoneet ovat niin erilaisia, että vieläkin niistä poikkeuksetta löytää uusia piirteitä ja kokee löytämisen iloa arvoituksia ratkoessa. Voin siis todellakin suositella escape roomeja ihan kaikille (paitsi ehkä pienille lapsille, mutta huoneissa onkin yleensä ikärajat)!



Joissain huoneissa mukaan saa radiopuhelimen.


Escape roomin idea on siis se, että pelaajat (yleensä 2-6 henkilöä) lukitaan huoneeseen, josta heidän pitää paeta 60 minuutin aikana käyttäen avukseen huoneesta löytyviä erilaisia vinkkejä. Yleisimmin nämä vinkit ovat erilaisia numero- tai kirjainkoodeja, joita pitää sitten syöttää huoneesta löytyviin lukkoihin tai kassakaappeihin, jotta pelissä pääsee eteenpäin. Mutta huoneissa on myös paljon, paljon kiinnostavampia arvoituksia. En halua spoilata keneltäkään sitä ymmärryksen ja yllätyksen riemua kun keksii jonkin tällaisen "think outside the box" -ongelman ratkaisun, mutta yhden hienoista kokemuksista haluan jakaa. Tämä ongelma oli sitä paitsi escape roomissa Barcelonassa, joten todennäköisyys sille, että joku lukija sinne eksyy on aika pieni. Olimme kyseisessä huoneessa 6 henkilön porukalla ja huone alkoi kahdesta sellistä, joihin meidät jaettiin. Molemmista selleistä löytyi pitkät teleskooppiongenvavat, ja sellien ulkopuolella vastakkaisella seinällä oli muovikotelon peittämä taulu, jossa roikkui avain. Tiimityönä toisesta sellistä piti jonkun kääntää muovikotelo pois taulun päältä ongenvavalla ja samalla toisesta sellistä jonkun napata avain toisella ongenvavalla. Ja tällä avaimella aukesi toinen selleistä, ja siitä sitten jatkettiin... Eivätkä ne ongenvavatkaan vaan nojanneet seinää vasten selleissä vaan niiden löytämiseksi piti tehdä kaikenlaista. Mutta tämä vaan esimerkkinä siitä yhteistyöstä ja monipuolisuudesta, mistä escape roomeissa pääsee nauttimaan! Ongelmanratkaisun lisäksi tärkeintä huoneessa onkin tiimityö. Tilanne on kyllä sellainen, että se pakottaa ja ajaa vaikka minkä porukan puhaltamaan yhteen hiileen, mutta parhaimmillaan kokemus on hyvien ystävien tai perheenjäsenten kanssa. Silloin tietää jo etukäteen, miten toinen reagoi ja millaisia taitoja hänellä voisi huoneesta pakenemisen suhteen löytyä.


Ohjeita pakenemiseen.


Olemme mieheni kanssa käyneet escape roomeissa neljässä maassa: Suomessa, Ruotsissa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Huoneet ovat hyvin samantyylisiä joka puolella, mutta luonnollisesti pelikieli on automaattisesti englanti muualla kuin Suomessa. Pelikieli vaikuttaa paitsi erilaisiin tekstikoodeihin huoneissa myös annettaviin vihjeisiin. Koska kyllä, käytännössä kaikissa huoneissa on mahdollisuus saada vihjeitä jos peli jää junnaamaan paikoilleen. Pelin aikana kamerat ja mikit välittävät huoneen tapahtumat valvojalle, joka voi antaa vihjeitä ihan omaan tahtiin tai sitten niitä voi pyytää huoneesta riippuen eri tavoin. Joitain huoneita olemme ratkaisseet ilman vihjeitä, mutta suurimmassa osassa tarvitsee kyllä ainakin sen yhden vihjeen. Viimeistään siinä paniikissa kun seinä nousee vastaan ja tuijottaa kellossa kuluvia sekunteja.


Pelikuvaa huoneen sisältä.

Huoneet ovat niin erilaisia että ihan suoraan ei mielestäni voi sanoa, minkä kokoinen porukka olisi optimaalinen escape roomiin. 2 on usein aika vähän, sillä tekemistä huoneissa on yleensä paljon, mutta olemme kyllä tykänneet mieheni kanssa käydä kahdestaankin vaikka minkälaisissa huoneissa. Hänen kanssaan yhteistyö on jo aika saumatonta, eli jonkun vähemmän tutun henkilön kanssa kahdestaan pakeneminen olisi kyllä vaikeaa. Huoneen jälkeen menemme usein peliseurassa syömään jonkun luo ja juttelemaan huoneesta tarkemmin. Se on iso osa hupia, huoneessa kun kaikki etenee niin nopeasti eikä aikaa jää ylimääräiseen ihmettelyyn.



Suomessakin on nykyään tosi paljon escape room -yrityksiä ja olen itse kokeillut niistä seuraavia:
  • InsideOut Escape Games
  • Labyrinth Games roomescape
  • aMazed
  • Room Escape Helsinki
  • Komnata Quest
  • Exit Room Helsinki
  • Escape Room Korjaamo

Näistä voin suositella kaikkia, huoneet ovat lähes poikkeuksetta olleet mielenkiintoisia ja monipuolisia! Escape roomien ainoa huono puoli on hinta. Ne eivät ole ihan edullisimmasta päästä, sillä yhden huoneen hinta on yleensä vähän yli 100€. Toki tämä summa jakautuu sitä enemmän, mitä enemmän on pelaajia, mutta eihän se silti ihan sen hintaista ole että joka viikonloppu viitsisi lähteä pakenemaan. Tästä on kuitenkin tullut minun ja mieheni yhteinen harrastus (ja monien kavereiden myös) ja jatkamme sitä varmasti vielä pitkään. Ulkomaanmatkojakin on hauskempi suunnitella kun voi aina tutkia paikalliset escape roomit ohjelmaa suunnitellessa. Tänään olemme menossa kavereiden kanssa pitkästä aikaa escape roomiin, ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen, ja odotan huonetta jo innolla! Vanhempani tulevat tänään lapsenvahdiksi, saa nähdä milloin Enni lähtee mukaan ensimmäiseen escape roomiinsa. Vielä ei tytöstä hirveästi taitaisi pakenemisessa apua olla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen