Perhepeti ja pienen vauvan unirytmit

Ennen kuin tulin raskaaksi ihmettelin aina, kuinka joku uskaltaa nukkua pienen vauvan vieressä samassa sängyssä. Vauvahan on niin pieni että aikuinen kierähtää helposti tämän päälle unissaan. Kun saimme tietää Ennistä, käväisi ajatus taas jossain vaiheessa mielessä, mutta en suoraan sanottuna miettinyt koko nukkumiskuviota oikeastaan ollenkaan ennen vauvan syntymää. Ajatukset keskittyivät raskauden alkaessa vain raskauteen, enkä alussa edes uskaltanut miettiä millaista vauvan kanssa oikeasti olisi jos jotain olisi vielä sattunut. Kun synnytys sitten läheni, kaikki energia menikin sen miettimiseen. Niinpä meillä ei ollut mitään käsitystä miten pieni vastasyntynyt, jonka toimme sairaalasta kotiin, nukkuisi siellä.


Kahden päivän ikäisenä.


Ensimmäisinä viikkoina kellonaika menetti meidän elämässä täysin merkityksensä, sillä kaikki toiminta ajoittui vauvan mukaan. Vauva nukkui keskimäärin ehkä noin parin tunnin pätkissä ja kun hän heräsi, oli imetyksen aika. Mun elämä oli pari ensimmäistä viikkoa outoa sumua, josta muistan vaan miten vaikeaa vauva oli asetella rinnalle syömään ja miten itse ei ehtinyt edes syödä. Näin jälkikäteen ajateltuna en oikein tiedä miksi ei ehtinyt, olihan meitä kotona kuitenkin koko ajan 2 aikuista, mutta varmaan se tilanne vaan oli niin uusi ja ihmeellinen että normaali elämä katosi hetkeksi kokonaan. Aika on kuitenkin jo nyt ehtinyt kullata muistot ja muistelen noita aikoja jo pienellä haikeudella kun Enni on nykyään niin "iso". Tämä mielessä pitää koittaa muistaa nauttia joka hetkestä vauvan kanssa täysillä!



Enni on pienestä asti tykännyt nukkua sylissä, epäilemättä osittain siksi, että hän tottui siihen syntymästään asti. Ensimmäisen kuukauden aikana jompi kumpi meistä oli käytännössä koko ajan valveilla ja Enni nukkui vuorotellen toisen sylissä kun toinen nukkui. Välillä koitimme laittaa tytön omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta eihän hän siellä viihtynyt emmekä halunneet huudattaa vauvaa siellä yksin. Aika nopeasti siirryimme siihen, että mieheni alkoi nukkua yöt kun minun piti kuitenkin yölläkin imettää - sama siis valvoa vauvan kanssa. Aamulla imetyksen jälkeen menin itse pariksi tunniksi nukkumaan kun mies otti Ennin hoitaakseen. Univelkaa kertyi ensimmäisinä kuukausina ihan tajuttomasti, mutta jotenkin sitä keho vaan jaksoi. Ei siinä että vieläkään nukkuisin tarpeeksi, mutta jo paljon paremmin. Enni on jo pitkään erottanut yön ja päivän ja saan itsekin nykyään ihan kohtuullisen määrän unta, joskin katkonaista sellaista.



Parin kuukauden kohdalla siirryimme sellaiseen järjestelyyn, että menin iltaisin Ennin kanssa nukkumaan meidän isoon sänkyyn ja mies nukkui sohvalla. Ensimmäisillä kerroilla Enni söi/hengasi tissillä käytännössä koko yön, mutta pikku hiljaa hän alkoi oppia että ei sieltä kuitenkaan pois nousta ennen aamua, sama nukkua vähän. Hän alkoi nukkua parin tunnin pätkiä ruokailujen välissä ja näin sain itsekin vähän nukuttua. Kun olimme sängyssä kahdestaan, tilaa oli hyvin ja menin aina vähän kauemmas vauvasta imetyksen jälkeen etten vahingossakaan kierähtäisi hänen päälleen. Nykyään kun Enni on jo niin paljon isompi ja jäntevämpi en pelkää tätä litistymismahdollisuutta niin paljon. Toki sitä vieläkin koittaa asettautua niin ettei vaan peitä peitoilla tai millään vauvan kasvoja, mutta turvalliselta se yhdessä nukkuminen jo tuntuu.





Tällä hetkellä, Ennin ollessa noin puolivuotias, tilanne on siis se, että menemme illalla nukkumaan noin kymmeneltä ja imetän Ennin sängyssä. Enni nukahtaa, joskus vain hetkeksi, joskus heti pariksi tunniksi, ja kun hän herää hän hamuilee tissiä silmät kiinni ja löytäessään sen syö tyytyväisenä kunnes nukahtaa taas. Yö jatkuu näin enkä yleensä aamulla edes muista kuinka monta kertaa olen imettänyt, imetyskerratkin tässä systeemissä vähän hämärtyvät kun välillä on pitkiä pätkiä että vauva vaan nukkuu tissi suussa. Vaihdan itse vauvan toiselle puolelle ehkä pari kertaa yössä, jotta hän saa syötyä molempia tissejä. Aamulla heräämme yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä ja ensimmäinen päiväsyöttö on sitten klo 10 maissa. Perhepeti on meillä toiminut tosi hyvin ja mahdollistanut ennen kaikkea mun paremmat unet. Makuultaan imettäminen oli myös tärkeä asia meille, sillä se teki koko imetystilanteesta rennomman. Yöllä se mahdollistaa sekä vauvalle että äidille paljon rauhallisemman imetystilanteen, ja vauva ei meillä ainakaan usein varsinaisesti edes herää. Useinkaan Enni ei siis avaa silmiään iltakymmenen ja aamuseitsemän välillä vaikka syökin useasti sillä välillä. Päivällä tyttö nukkuu yleensä kahdet pidemmät päikkärit nukahtaen joko tissille, rattaisiin tai syliin pieneen hyräilyyn.





Jatkamme tällä perhepetityylillä niin kauan kuin hyvältä tuntuu, nyt kun Enni on oppinut kääntymään myös selältä masulle tilanne tietysti mutkistuu vähän turvallisuuden kannalta. Pitää varmaan alkaa selvittelemään, miten muut perheet ovat estäneet vauvan putoamisen sängystä kun tämä osaa jo liikkua. Ehkä pitää hankkia jotain reunoja sänkyyn tai voi edessä tietysti olla sekin, että aletaan vaan harjoitella pinnasängyssä nukkumista. Ennin sänky on tässä meidän huoneessa ihan meidän sängyn vieressä, eli ei siihenkään siirtyminen mahdotonta olisi. Katsotaan miten homma etenee, jos tässä tuoreena äitinä on jotain oppinut niin sen, ettei monessakaan asiassa kannata liikaa suunnitella etukäteen vaan katsoa miten juttu alkaa sujua ja mennä sitten virran mukana. Luotan siihen, että tämäkin asia järjestyy parhaalla tavalla ihan omalla painollaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen