Puolivuotias tyttäreni
Rakas pieni tyttäremme täytti eilen jo puoli vuotta. Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt; toisaalta en edes muista aikaa ennen Enniä. Lapsen saaminen on muuttanut elämää ihan valtavan monella tavalla ja pieni vauva on nopeasti muodostunut elämän keskipisteeksi. Nyt koulun loputtua on ollut ihanaa keskittyä 100% Enniin ja seurata hänen (nopeaa) kehitystään. Tyttö on pian tuplannut syntymäpainonsa ja on käytökseltään ihan eri tyyppi kuin minkä sairaalasta toimme kotiin. On hän toisaalta edelleen se sama prinsessa, joka sairaalassa nukkui rinnallani pieni vaaleanpunainen pipo päässä.
Tähän puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea etten oikein edes tiedä mistä aloittaa. Jotkut hetket ovat kyllä jääneet mieleen toisia paremmin: se kun toimme Ennin kotiin ensimmäistä kertaa ja itkin eteisen lattialla hormonipäissäni, ensimmäinen hymy, ristiäiset, ensimmäinen kerta ulkona vauvan kanssa, ne monet monet imettäen valvotut yöt ja pienet onnen hetket nukkuva vauva sylissä hiljaisessa kodissa, kun hetken maailmassa ei ole mitään muuta. Elämän aikataulut ovat kääntyneet välillä ihan päälaelleen ja kaikki pitää nykyään miettiä vauvan kautta. Vaippoja on kulunut JÄRJETTÖMIÄ määriä ja paidat kastuvat jos unohtaa laittaa liivinsuojat tai harson paidan sisälle. Vauvalla on nyt jo hirveät kasat leluja, vaatteet sen sijaan menevät edelleen yllättävän pieneen tilaan - ne ovat niin pienikokoisia että mahtuvat meillä kahteen laatikkoon. Lastenhuone on pian valmis ja opimme koko ajan paremmin mitä kaikkea pieni vauva tarvitsee ja mitä pitää ottaa reissuun mukaan tyttöä varten.
Ennin persoona tulee koko ajan paremmin näkyviin hänen kasvaessaan ja on ollut hauska katsella nyt puolen vuoden jälkeen kuvia synnytyssairaalasta. Joissain kuvissa tytöllä on ihan samoja ilmeitä kuin nykyään vaikka hän on kasvanut joka suuntaan niin paljon. Enni tuntuu välillä kasvavan ja kehittyvän niin nopeasti, että joinain aamuina on tuntunut että vierestä on herännyt ihan eri tyttö kuin siihen illalla nukahti.
Isoimpia kehitysaskeleita nyt viime aikoina ja nimenomaan persooonaan liittyen on ollut se, että tyttö osoittaa hyvin selkeästi mitä mieltä hän on asioista. Jos hänet laskee väsyneenä leikkimatolle (tai jos sillä hetkellä ei vaan ole leikkimattofiilis), alkaa hän huutaa kuin olisi joku isompikin hätä, ja heti kun hänet noukkii ylös, alkaa taas iloinen jokeltelu. Samoin hän nykyään innostuu asioista, joista tykkää (esim. kaukosäädin, kaikki puhelimet, tutut ihmiset) ja taputtelee ja availee suutaan ilahtuneena. Tällaiset asiat tekevät pienestä vauvasta koko ajan enemmän ajattelevan ihmisen oloisen.
Puolivuotias tyttö osaa jo tosi monia juttuja. Kun muistelen nyt niitä aikoja kun toimme pienen vastasyntyneen kotiin, on jopa vaikea ajatella että kyseessä on sama henkilö. Enni on kasvanut nukkuvasta nyytistä ensimmäisten hymyjen, tarttumisten ja jokeltelujen kautta iloisesti pyöriväksi väkkäräksi. Eteenpäin ryömiminen on varmaan seuraava isompi opittava juttu, kovasti tyttö jo sitä kyllä yrittää. Harmillisesti matka jatkuu usein taaksepäin ryömimisasennossa, mutta nyt ihan viime päivinä hän on tajunnut, että kierienkin voi edetä. Saa nähdä jääkö ryömimisen opettelu kokonaan kun nykyinenkin tyyli toimii.
Puolivuotias Enni osaa (mm.):
Syömisen ja sormiruokailun kannalta on kivaa, että puolivuotiasta vauvaa saa alkaa pikku hiljaa istuttamaan esimerkiksi syöttötuolissa. Puolen vuoden neuvola meillä on vasta reilun viikon päästä niin siellä saadaan toivottavasti vielä viimeinen lupa istumiselle. Neuvolakäynnitkin alkavat tässä iässä hiljalleen harventua, tuntuu vähän hassultakin käydä siellä nykyään niin vähän kun alussa ravasimme neuvolassa melkein joka toinen päivä. Seuraava rokotus tulee onneksi vasta vuoden ikäisenä, rokotusneuvolat ovat kyllä tähän mennessä olleet ne kaikkein stressaavimmat ainakin äidille.
Tänään alkaa Ennin elämän ensimmäisen vuoden toinen puolikas. Saapa nähdä, kuinka erilaiselta elämä näyttää taas puolen vuoden kuluttua - veikkaisin kokemuksen perusteella ettei sitä osaa vielä edes kuvitella.
Tähän puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea etten oikein edes tiedä mistä aloittaa. Jotkut hetket ovat kyllä jääneet mieleen toisia paremmin: se kun toimme Ennin kotiin ensimmäistä kertaa ja itkin eteisen lattialla hormonipäissäni, ensimmäinen hymy, ristiäiset, ensimmäinen kerta ulkona vauvan kanssa, ne monet monet imettäen valvotut yöt ja pienet onnen hetket nukkuva vauva sylissä hiljaisessa kodissa, kun hetken maailmassa ei ole mitään muuta. Elämän aikataulut ovat kääntyneet välillä ihan päälaelleen ja kaikki pitää nykyään miettiä vauvan kautta. Vaippoja on kulunut JÄRJETTÖMIÄ määriä ja paidat kastuvat jos unohtaa laittaa liivinsuojat tai harson paidan sisälle. Vauvalla on nyt jo hirveät kasat leluja, vaatteet sen sijaan menevät edelleen yllättävän pieneen tilaan - ne ovat niin pienikokoisia että mahtuvat meillä kahteen laatikkoon. Lastenhuone on pian valmis ja opimme koko ajan paremmin mitä kaikkea pieni vauva tarvitsee ja mitä pitää ottaa reissuun mukaan tyttöä varten.
Ennin persoona tulee koko ajan paremmin näkyviin hänen kasvaessaan ja on ollut hauska katsella nyt puolen vuoden jälkeen kuvia synnytyssairaalasta. Joissain kuvissa tytöllä on ihan samoja ilmeitä kuin nykyään vaikka hän on kasvanut joka suuntaan niin paljon. Enni tuntuu välillä kasvavan ja kehittyvän niin nopeasti, että joinain aamuina on tuntunut että vierestä on herännyt ihan eri tyttö kuin siihen illalla nukahti.
Isoimpia kehitysaskeleita nyt viime aikoina ja nimenomaan persooonaan liittyen on ollut se, että tyttö osoittaa hyvin selkeästi mitä mieltä hän on asioista. Jos hänet laskee väsyneenä leikkimatolle (tai jos sillä hetkellä ei vaan ole leikkimattofiilis), alkaa hän huutaa kuin olisi joku isompikin hätä, ja heti kun hänet noukkii ylös, alkaa taas iloinen jokeltelu. Samoin hän nykyään innostuu asioista, joista tykkää (esim. kaukosäädin, kaikki puhelimet, tutut ihmiset) ja taputtelee ja availee suutaan ilahtuneena. Tällaiset asiat tekevät pienestä vauvasta koko ajan enemmän ajattelevan ihmisen oloisen.
Puolivuotias tyttö osaa jo tosi monia juttuja. Kun muistelen nyt niitä aikoja kun toimme pienen vastasyntyneen kotiin, on jopa vaikea ajatella että kyseessä on sama henkilö. Enni on kasvanut nukkuvasta nyytistä ensimmäisten hymyjen, tarttumisten ja jokeltelujen kautta iloisesti pyöriväksi väkkäräksi. Eteenpäin ryömiminen on varmaan seuraava isompi opittava juttu, kovasti tyttö jo sitä kyllä yrittää. Harmillisesti matka jatkuu usein taaksepäin ryömimisasennossa, mutta nyt ihan viime päivinä hän on tajunnut, että kierienkin voi edetä. Saa nähdä jääkö ryömimisen opettelu kokonaan kun nykyinenkin tyyli toimii.
Puolivuotias Enni osaa (mm.):
- Kääntyä masulta selälle
- Kääntyä selältä masulle
- Kieriä eteenpäin kohti kohdetta
- Ryömiä taaksepäin (enemmän kyllä vahingossa kuin tarkoituksellisesti)
- Tarttua leluihin sekä pyöritellä niitä käsissään ja siirrellä kädestä toiseen
- Ottaa tutin pois suusta ja laittaa sen takaisin
- Nauraa kutitettaessa
- Jokellella sanan kuuloisia juttuja (ättä-tättä)
- Tarttua varpaisiin selällään
- Osoittaa kädellä asioita joita hän haluaa
Syömisen ja sormiruokailun kannalta on kivaa, että puolivuotiasta vauvaa saa alkaa pikku hiljaa istuttamaan esimerkiksi syöttötuolissa. Puolen vuoden neuvola meillä on vasta reilun viikon päästä niin siellä saadaan toivottavasti vielä viimeinen lupa istumiselle. Neuvolakäynnitkin alkavat tässä iässä hiljalleen harventua, tuntuu vähän hassultakin käydä siellä nykyään niin vähän kun alussa ravasimme neuvolassa melkein joka toinen päivä. Seuraava rokotus tulee onneksi vasta vuoden ikäisenä, rokotusneuvolat ovat kyllä tähän mennessä olleet ne kaikkein stressaavimmat ainakin äidille.
Tänään alkaa Ennin elämän ensimmäisen vuoden toinen puolikas. Saapa nähdä, kuinka erilaiselta elämä näyttää taas puolen vuoden kuluttua - veikkaisin kokemuksen perusteella ettei sitä osaa vielä edes kuvitella.
Kommentit
Lähetä kommentti