Rajanvetoja blogissa

Kun aloin miettiä blogin perustamista, ensimmäinen kysymys oli kuinka paljon haluan siellä elämääni jakaa. Mietinnän kohteena oli esimerkiksi nimien käyttö, kuvien käyttö ja omien taustatietojen jakaminen. Päädyin lopulta aika helposti siihen, että en halua jakaa itsestäni liikaa, mutta ketä se loppujen lopuksi vahingoittaa jos käytän omaa nimeäni tai lapseni nimeä. Kuvien käytön suhteen mietin asiaa pidempään, nettiin kun jää teoriassa ikuiseksi ajaksi kaikki mitä sinne laittaa, mutta päädyin lopulta senkin suhteen siihen, että ketä se vahingoittaa jos laitan nettiin tavallisen kuvan itsestäni tai lapsestani. Mietin myös sitä, millaisia blogeja tykkään itse lukea. Ne ovat melkein poikkeuksetta perheblogeja, joissa kirjoittaja esiintyy omilla kasvoillaan ja kertoo avoimesti myös perheenjäsenistään. Se tuo blogiin tiettyä syvyyttä ja kiinnostavuutta, mitä haluaisin itsekin saavuttaa. Totta kai järkeä saa käyttää ja en aio julkaista minkälaisia kuvia vaan, samoin asiaa pitää miettiä uudestaan kun Enni kasvaa vanhemmaksi. Näin pienenä vauvana hän on kuitenkin kuvissa aika tunnistamaton, ja minusta itsestänihän on kuitenkin kuvia jo vaikka Facebookissa, josta ne voivat levitä muuallekin nettiin. Keskustelin asiasta myös mieheni kanssa, sillä hänellä on mielestäni oikeus tietää, jos hänen lapsestaan julkaistaan jossain kuvia.

Meidän pieni perhe vappuna 2017!

Aloitin blogin kirjoittamisen omaksi ilokseni ja tekemiseksi, eli lähtökohtani ei muutenkaan ole saada valtavia määriä seuraajia. Totta kai on kivaa, että joku lukee tekstejäni ja ehkä kommentoikin niitä (miksi muuten kukaan perustaisi julkisen blogin eikä kirjoittaisi vain päiväkirjaa?), mutta tavoitteeni blogin suhteen on kuitenkin jotain ihan muuta kuin kerätä mahdollisimman monta osumaa hakukoneissa. Nykyään puhutaan paljon siitä, että nettiä pitäisi käyttää varovasti ja sen käyttöä oman elämän jakamisessa pitää miettiä tarkasti. Olen itse sitä mieltä, että tässä on menty välillä ehkä liiallisenkin varovaisuuden puolelle. Tavallinen ihminen tuskin kärsii millään tavalla siitä, että joskus kertoo jotain netissä itsestään tai julkaisee kuvia.

Tutkinkin asiaa jonkun verran ihan googlettamalla aiheesta, ja huomasin, että monet muutkin bloggaajat ovat pohdiskelleet samoja kysymyksiä kuin minä. Olin tosi samoilla linjoilla esimerkiksi Minityylin Sarin ja Mami go go:n Mintun kanssa siitä, että tämä "tiukkapipoisuus" netissä julkaisemisen suhteen on usein turhaa. Nuoret toimivat netissä paljon meitä aikuisia luontevammin ja pitävät nettiä tavallisena asiana, miksi aikuisten siis pitäisi turhaan pelätä kaikkea, mitä itsestään siellä julkaisevat. Olen sitä mieltä, että jos et ole asiaasi valmis kertomaan julkisesti, ei sitä tarvitse blogiinkaan laittaa, mutta jos olet niin mitä sitten että se jää netin syövereihin ikuisiksi ajoiksi. Lapsesta kertominen netissä on suurimmalle osalle lapsista itsestään täysin ok ja he voivat jopa olla siitä otettuja. Mahdollinen kiusaaminen voi toki liittyä blogiin, mutta voi se liittyä kaikkeen muuhunkin lapsen elämässä, ja vanhempien tehtävä on estää se hyvällä esimerkillä syistä riippumatta. Totta kai lapsen kanssa pitää käydä asiasta keskustelua kun lapsi on sen ikäinen, että ymmärtää mistä on kyse, eikä lapsesta saa koskaan julkaista mitään törkysisältöä, joka voisi provosoida esimerkiksi kiusaamista. On hyvä kuitenkin muistaa, että monilla lapsilla on perheissään oikeita murheita ja vakavia ongelmia vaikkapa vanhempien alkoholinkäytön suhteen, eli ehkä keskustelun lasten hyvinvoinnista voisi viedä blogiongelmista enemmän siihen suuntaan.


Kieltämättä ajatus siitä, että avaisi elämäänsä netissä oli kaikesta tästä pohdinnasta huolimatta vähän pelottava. Mitä jos joku tuttu vaikka löytäisi blogini, mitä hän ajattelisi? Sitten mietin, mitä itse ajattelisin: ajattelisin, että aika rohkea tyyppi, onpa ihan kiinnostavaa lukea mitä hänellä on sanottavaa. Toivottavasti muutkin ajattelevat samansuuntaisesti, ja jos joku ajattelee jotain muuta, mitäpä silläkään on minulle väliä. :D Eihän kukaan minua tähän ole pakottanut vaan kirjoitan täysin omasta halustani ja mielenkiinnosta.

Tulevan ammattini ja koulun kannalta näiden asioiden miettiminen on myös tärkeää. Näemme koulussa alusta asti paljon sellaista, mistä ei pidä mielestäni missään blogissa tai muussakaan nettikanavassa kertoa, ja kirjoittajan vastuulle jää aina tunnistaa tällaiset hetket omasta elämästä. Mitä tahansa ei nettiin minunkaan mielestäni ole ok laittaa. Muistetaan kuitenkin aina näissä keskusteluissa pysyä asiallisina ja tuoda omat mielipiteet esille lyttäämättä muiden eriäviä mielipiteitä! Yksityishenkilöt saavat onneksi tehdä omat ratkaisut elämänsä suhteen melko itsenäisesti ja kaikkien henkilökohtaisia päätöksiä on hyvä arvostaa vaikkei asioista samaa mieltä olisikaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen