Vauvan kehityksen seuraaminen (ja blogi 1kk)

Yksi hauskimmista hankinnoista vauva-aikaa varten ovat olleet Kampin Bebesistä ostamani Milestone Cardsit. Ne ovat ison pelikortin näköisiä kortteja, joita voi käyttää valokuvien "merkitsemiseen". Kortin kanssa vauvasta otettu kuva erottuu hyvin muista kuvista ja siitä näkee yhdellä silmäyksellä, minkä ikäisenä vauva on saavuttanut jonkin kehityksen merkkipaalun tai minkä kokoinen hän on ollut tietyn ikäisenä. Ostin kortit jo raskausaikana, sillä ne tuntuivat jo silloin tosi hauskalta idealta. Nyt kun niitä on päässyt käyttämään ihan oikeasti on huomannut, kuinka hyvin ne muistuttavat opituista asioista - vauva oppii uutta niin nopeasti, että vanhat tapahtumat helposti unohtuisivat jos niitä ei kirjaisi ylös johonkin. Korttien ansiosta kuvista näkee yhdellä silmäyksellä, milloin mitäkin on tapahtunut eikä kaikkea tarvitse erikseen kirjoittaa muistiin.





Paketissa oli 27 varsinaista käytettävää korttia, joista olemme tähän mennessä käyttäneet 14 kappaletta. Noin puolet on siis vielä jäljellä. Ikäkortteja paketissa oli 16 kpl ja näistä 10 korttia on nyt käytetty. Valmiiden korttien lisäksi monista vauva-ajan tapahtumista voisi itsekin askarrella omia kortteja, mutta vielä ainakaan en ole siihen jaksanut ryhtyä.

Ideaa voisi toki hyödyntää omissakin (ihan aikuisten) kuvissa joskus. Esimerkiksi syntymäpäivinä voisi pitää kuvissa lappua, jossa näkyisi paljonko täyttää. Näin vanhempana kaikkia syntymäpäiviä kun ei kuvista enää myöhemmin tunnista pelkän oman ulkonäön perusteella. Tai voisihan sitä joskus ottaa itselleen muistoksi kuvan omatekoisen kortin kanssa vaikka ensimmäisenä työpäivänä tai päivänä kun sai tietää olevansa raskaana.




Ennin saavuttamat merkkipaalut tähän mennessä (jotka Milestone-korteista löytyvät):
  • Hymyilin
  • Käännyin ympäri
  • Ryömin
  • Söin kiinteää ruokaa




Korttien avulla vauvan uudet taidot tuntuvat jotenkin vielä konkreettisemmilta ja ne muistaa paremmin myöhemminkin. Muistiin jää suoraan myös valokuvatodiste, josta päivämääriä on jälkikäteen helppo tarkistaa. Olen itse aikamoinen valokuvaintoilija ja tykkään tehdä tapahtumista valokuvakirjoja, lähinnä Ifolor-kirjoja. Ennistä en toistaiseksi ole ehtinyt tehdä kuin yhden kirjan, "Ensimmäiset kuukauteni". Eiköhän tytöstä kuitenkin aika monta kirjaa vielä saada kirjahyllyyn, ja isompana hän saa itsekin osallistua kirjojen tekemiseen.

Vuodesta 2013 asti olen tehnyt elämästämme vuosikirjoja, eli kerännyt yksiin kansiin parhaat kuvat kalenterivuoden ajalta. Yleensä olen tehnyt vuosikirjoja sitä mukaa kun vuosi on edennyt, mutta Ennin kanssa vuoden 2017 kuvakirja on jäänyt kyllä vähän jälkeen. Jotenkin sitä aikaa ei ole ihan riittänyt kuvakirjan tekoon vauva-arjen ja opintojen keskellä... Ehkä nyt kesällä saisin vuosikirjankin ajan tasalle.





Tänään tuli täyteen myös kuukausi blogin pitämistä eli olen ollut kotiäiti jo neljä viikkoa! Olemme miehen kanssa molemmat omaksuneet uudet roolimme kotona ja töissä tosi hyvin ja molemmat nauttivat tällä hetkellä tilanteesta ihan täysillä. Meille on Ennin kanssa muodostunut paljon päivärytmejä ja olemme tutustuneet lähialueen vauvaperheisiin kiitettävällä tavalla. Blogin pitäminen on ollut kiva osa päiviäni ja olen tykännyt siitä, että Ennin hoitamisen ohella minulla on jotain ihan omaa mieluista tekemistä. Olen alkanut blogin myötä myös seurata monia uusia blogeja ja löytänyt vaikka mitä helmiä, myös minulle oikeasta elämästä tuttujen ihmisten blogeja! (joitain mainitakseni: lisbet-e, In the little cottage, Kalastajan vaimo) On hauskaa kun löytyy niin paljon kiinnostavia ihmisiä, jotka ovat innokkaita kirjoittamaan elämästään ja ajatuksistaan. Kun on kotona pitkät päivät, on aikaa lukea blogeja ja sieltä löytynyt vertaistuki moniin vauva-arjen tilanteisiin on ollut tosi arvokasta. Kiitos kaikille omille lukijoilleni tähän mennessä, toivottavasti joku on löytänyt munkin postauksista jotain hyödyllistä ja mielenkiintoista sisältöä päiväänsä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen