Vauvauinti ja sen hyödyt (ja miten toimit pukuhuoneessa)

Olemme käyneet Ennin kanssa vauvauinnissa 3 kuukauden ikäisestä lähtien. Ainakin tässä meidän vauvauintiseurassa vauvauimareiden minimi-ikä on 3 kk ja minimipaino 5 kg. Tällä pyritään varmistamaan se, että vauvan lämmönsäätely on tarpeeksi kehittynyt ettei hän kylmety veteen ja on muutenkin uintiin tarpeeksi jäntevä. Kyllä siinä vähän jännitti kun kävelin ensimmäisen kerran altaaseen vauva sylissä että mitäköhän tyttö sanoo vedestä, mutta tosi hyvin hän suhtautui siihen alusta alkaen! Vauvauinnissa altaan vesi on tietysti tosi lämmintä, muistaakseni noin 35 astetta (edit: tämä olikin 32 astetta), eli mikään raju lämpötilasokki tilanne ei vauvalle ole. Vesi on kuitenkin vauvalle aika luontainen ympäristö, siellähän hän viettää elämänsä ensimmäiset noin 9 kuukautta. Vauvauinnin aloitus onkin varmaan useimmiten jännempää vanhemmille kuin vauvalle, joka miettii vaan että "oho, vettä".

"Oho, vettä."

Olemme ehtineet käydä vauvauinnissa yhteensä jo 7 kertaa, ja melkein joka kerralla on tullut Ennin taitoihin pientä edistystä. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin lähinnä otteita eli millä kaikilla tavoilla vanhempi voi pidellä vauvaa vedessä ja tietysti ylipäänsä tutustuttiin veteen elementtinä. Siinä oli ihan tarpeeksi ihmeteltävää puoleksi tunniksi. Toisella kerralla teimme ensimmäiset kannutukset, eli vettä kaadettiin pienestä sangosta ensin vauvan nähden ihan veteen, sitten vauvan selkään ja niskaan ja lopuksi niskasta pään yli kasvoille. Tällä tarkistetaan, että sukellusrefleksi toimii, eli että vauva sulkee hengitystiet kun kasvoille tulee vettä (tai pää painuu kokonaan veden alle). Sukellusrefleksi häviää vauvoilta noin 8 kk ikäisenä, minkä takia vauvauinti tulisi aloittaa ennen puolen vuoden ikää. Enni otti ensimmäiset kannutuksensa ihan hyvin, vaikkakin vähän kyllä säikähti niitä.


Seuraavakin kerta meni kannutusten parissa, mutta neljännellä kerralla pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa pintasukellusta. Siinä vauvaa kuljetetaan veden pinnan alla vajaan metrin matkan siten, että kasvot ovat vedessä, mutta pää ei mene kokonaan veden alle. Pintasukellusta jatkettiin taas seuraavalla kerralla ja vihdoin kuudennella kerralla pääsimme testaamaan syväsukellusta! Syväsukelluksessa vauvan koko keho viedään lyhyen matkaa selvästi pinnan alle, eli se on ihan täysiveristä sukellusta mutta vanhemman viemänä. Paikalla oli samalla kerralla sopivasti kuvaaja, eli Ennin ensimmäiset syväsukellukset ikuistettiin ammattikuvaajan toimesta. Sukellukset menivät hyvin, mutta vähän kyllä silmät punoittivat sen jälkeen, varmasti sekä veden ärsytyksestä että pienestä jännityksestä. Ilman huutoja kuitenkin selvittiin. Nyt edellisellä eli seitsemännellä kerralla jatkoimme syväsukellusten harjoittelua.

Vauvauintikerta kestää tosiaan sen puoli tuntia. Tunti alkaa alkupiirillä ja loppuu loppupiiriin, joissa lauletaan lyhyet laulut. Tunnin sisältö keskittyy aina joihinkin tiettyihin osa-alueisiin (esim. selkäuinti, sukeltaminen, pariuinti vanhemman kanssa). Yleisesti ottaen Enni on jaksanut vauvauinnissa hyvin ja tykännyt siitä selvästi, toisilla kerroilla enemmän ja toisilla vähemmän. Parina kertana ollaan jouduttu nousemaan altaasta syömään kun ilme on alkanut näyttää uhkaavan itkuiselta ja kerran taisimme lähteä suosiolla juuri ennen loppupiirin alkamista kun tytöllä oli selvästi väsy, mutta muuten olemme olleet joka kerta alusta loppuun altaassa. Enni on saanut valtavan paljon virikkeitä uintikerroilta ja en usko että vauvauinti ainakaan lisää lapsen mahdollista vesipelkoa tai haittaa uimataidon oppimista vanhempana. Lisäksi luulen, että meillä vauvauinnin paras aika on vielä edessä; sitten kun Enni alkaa tajuta enemmän leikkimisestä ja oppii räiskyttämään vettä jne. muuttuu vauvauinti epäilemättä vielä astetta hauskemmaksi harrastukseksi. Keskittymiskykykin paranee koko ajan, mikä helpottaa tunneilla jaksamista. Alle olen listannut mielestäni tärkeimmät vauvauinnin hyödyt.

Vauvauinnin hyötyjä:
  • virikkeitä lapsen kehittyville aivoille
  • toistoa (alku- ja loppupiirit, sukellukset, altaan äänet), josta vauvat nauttivat
  • lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhteen kehittyminen
  • perheen yhteinen harrastus
  • aistiyhteyksien kehittyminen parantaa koordinaatiota
  • kehon hahmottaminen
  • uimataidon oppiminen nuorempana
  • vähentää vesipelkoa
  • on vauvasta hauskaa!!
 

Entä miten sitten pukuhuoneissa toimitaan? Tähän olisin itse halunnut vinkkejä jo ennen ensimmäistä uintikertaamme, eli toivottavasti joku vauvauintia aloitteleva osuu tänne lukemaan vähän hyviä neuvoja käytännön asioiden hoitamiseen! Ensimmäisillä kerroilla touhu oli aika hakemista pienen vauvan kanssa, kädet kun olivat lähes täysin sidotut häneen. Nyt kuitenkin pukuhuoneshow on jonkin verran meille selvinnyt ja voin ehkä auttaa muitakin uimareita. Kannan Ennin aina sylissä pukuhuoneeseen, olalla on molempien vaatekassi. Monet tuovat vauvauintiin auton turvaistuimen tai muun samanlaisen "tuolin", ja tämä varmasti olisikin myös aika helppo tapa toimia, istuimen kun saa tuotua ihan altaan reunalle asti odottamaan tunnin loppumista. Suihkutiloissa istuin kuitenkin varmasti kastuu ainakin vähän, minkä takia me päädyimme jättämään sen autoon. Kun tulen Ennin kanssa pukuhuoneisiin, etsin penkin, joka on seinää vasten (ei siis keskilattialla, että vauva voisi tippua kahteen suuntaan). Kaivan kassista pyyhkeen vauva sylissä ja laitan sen penkille, ja asetan vauvan siihen makaamaan. Sitten vaan itse seisomaan vauvan viereen niin, ettei tämä pääse tippumaan lattialle ja omat vaatteet pois ja kassiin. Puen uimapuvun aina kotona valmiiksi vaatteiden alle niin ei tarvitse sen kanssa alkaa säätämään. Kassista vauvan pyyhe ja oma pyyhe penkille, samoin esille pieni pussukka, jossa on vaippoja, vaihtovaatteet vauvalle ja pari pientä harsoa/pyyhettä pulautuksia varten. Vauvalta vaatteet ja vaippa pois ja uimavaipat päälle (vauvan pylly on pesty jo kotona) ja vaatteet kassiin. Vauva syliin ja kassi kaappiin, kaappi kiinni ja pyyhkeet ja pikku pussukka kantoon kohti suihkutiloja. Suihkutiloista kuljen suoraan allasosastolle ja annan Ennin miehelleni, jonka jälkeen pääsen itse vielä suihkuun ja viemään pyyhkeet odottamaan suihkutiloihin. Tunnin jälkeen sama systeemi toiseen suuntaan, Enni jää miehelleni allastiloihin kun käyn itse suihkussa ottamassa uikkarin pois, sitten haen pyyhe päällä vauvan altailta ja menemme vielä yhdessä suihkuun, vauvalta uimavaipat pois ja tavalliset tilalle, puen Ennin yleensä myös suihkutilojen reunalla penkeillä, sillä siellä on paljon lämpimämpää. Tämän jälkeen vaan pukuhuoneisiin ja kaappi auki, kassi ulos ja vauva penkille pyyhkeen päälle, itselle vaatteet päälle ja sitten vielä vauvalle ulkovaatteet. Ja siinä se! Tämä systeemi toimii meillä tosi hyvin ja ollaan päästy nopeasti altaaseen ja ulos hallista. Vauvakin pysyy tyytyväisenä kun ei tarvitse junnata liian kauan hallilla ja lämpötilavaihtelut koitetaan minimoida. Erityisesti märkä vauva kylmettyy helposti ja siitä tulee itku.

Mukavaa loppuviikkoa!

Ensimmäistä kertaa altaassa, jännää mutta hauskaa!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen