Imetyksen jatkuminen 6 kk jälkeen

Enni täytti pari päivää sitten jo seitsemän kuukautta ja ajattelin sen kunniaksi kirjoittaa taas imetyksestä. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka imetys oli alussa vaikeaa ja kuinka se on ainakin meille ollut monesti oikeaa välineurheilua, mutta nyt ajattelin keskittyä imetyksen hyviin puoliin ja ajatuksiini sen jatkumisesta. Raskaana ollessani en pahemmin ajatellut koko imetystä, halusin toki täysimettää vauvaa aluksi, mutta siihen se aiheen miettiminen aika lailla jäikin. Kuvittelin, että imetys tulisi luonnostaan ja olisi yksi omalla painollaan kulkeva pieni osa vauva-arkea. Nyt seitsemän kuukauden imetystaipaleen jälkeen ajatuksia imetystä kohtaan on ehtinyt muodostua jo paljonkin ja olen huomannut, että monet ennakko-odotukseni sitä kohtaan olivat täysin vääriä.




Ensinnäkin olen alkanut arvostaa imettäviä äitejä enemmän kuin ennen. Ennen omaa lasta pidin imetystä luonnollisena ja helppona asiana ja osana äitiyttä, mutta nyt olen uudella tavalla oppinut ja nähnyt, kuinka se ei aina onnistu ollenkaan vaikka äiti kuinka haluaisi imettää. Imetys myös vaatii paljon naiselta joka tapauksessa, oli se helppoa tai ei. Vastasyntynyttä vauvaa pitäisi suositusten mukaan imettää 2-3 tunnin välein ympäri vuorokauden. Kun yksi imetys voi helposti kestää puoli tuntia tai enemmänkin, voi nopeasti laskea, että tuore äiti imettää lastaan hyvin suuren osan päivästä vauvan ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina. Tämä aika on paljolti pois äidin muusta tekemisestä, vaikka tv:tä voi toki katsella tai älypuhelinta selata. Itselläni tämäkään ei onnistunut ihan ensimmäisten viikkojen aikana, sillä imetys sattui ja oli niin kokonaisvaltaista, että sen aikana ei voinut ajatellakaan tekevänsä mitään muuta.




Imetystietouteni on karttunut myös siten, että tiedän nyt imetykseen liittyvät viralliset suositukset: täysimetystä noin puoleen vuoteen asti ja rintamaito pääasiallisena ravintona vielä vuoden ikäiselle vauvalle. Ennen lapsen saamista pidin puolta vuotta ja ehkä viimeistään vuotta sopivana rajapyykkinä lopettaa imetys, mutta tällä hetkellä ajatukseni on ennemmin edetä asiassa lapsentahtisesti. Imetyksen lopettaminen tuntuu jo nyt haikealta ajatukselta, sillä ne pienet ruokailut ovat meille niin tärkeitä kahdenkeskisiä hetkiä ja nykyään paljon muutakin kuin ravintoa vauvalle. Ennistäkin näkee, miten tyttö rauhoittuu ja tuntee olonsa turvalliseksi päästessään rinnalle, ja parhaimmillaan imetyshetkellä äidistäkin tuntuu, että kaikki maailmassa on juuri sillä hetkellä täydellistä. Jos tyttö ei nukahda rinnalle, on hän niin ihanan iloinen ja hymyileväinen aina ruokailun jälkeen. Sitä on ilo katsella.




Imetys on ollut varmaan isoin yksittäinen asia meidänkin vauva-ajassa tähän mennessä. Olen kokenut siitä ylpeyttä ja iloa, mutta myös kipua ja ahdistusta. Täysimetetyn vauvan äidin pitää olla jatkuvasti saatavilla ja omia menoja on siksi vaikea suunnitella tai toteuttaa. Toisaalta imetys on tuonut rytmiä päiviin ja on monesti toiminut ihan ohjelmanumerona, josta saa tekemistä sekä äidille että vauvalle. Pieni vauva ei kuitenkaan vielä leiki kovin paljon ja kommunikaatio vauvan kanssa on aika yksinkertaista (ja yksipuolista). Imetys on tärkeää kommunikaatiota vauvan ja äidin välillä, samoin kuin sen aikana tapahtuva vauvan pään silittely tai vauvan puolelta äidin rinnasta kiinni pitäminen kädellä. Sanaton viestintä on pienelle vauvalle äärettömän tärkeää, sillä sanoja hänellä ei vielä ole. Kosketus tai katse voikin joskus kertoa enemmän kuin tuhat sanaa ja olla sekä äidille että vauvalle merkityksellisempää kuin mikään ääneen sanottu sana.




Tällä hetkellä ei siis ole mitään selviä ajatuksia imetyksen lopettamisesta. Enni on toistaiseksi syönyt niin huonosti kiinteitäkin, että hän tarvitsee paljon äidinmaitoa ihan ravinnoksikin. Viimeisimpänä onnistumisena soserintamalla löytyi tosin Hipp omena-luumusose, jolle tyttö oikeasti avasi suunsa kun sitä hänelle tarjottiin lusikalla! (Edit: toisella maistelukerralla palasi tuttu nenän nyrpistely...) Pitää toivoa, että muutkin soseet ja kiinteät ruuat alkavat pikku hiljaa uppoamaan. Imetystä jatkan joka tapauksessa vielä ihan rauhassa kun kiinteitä ei mene niin paljon, että Enni saisi niistä mitenkään päin tarpeeksi energiaa. Toiveena imetyksen lopettamisen suhteen olisi tietysti se, että tyttö jossain vaiheessa itse vierottaisi itsensä tissistä, vaikka se vaikeaa äidille tuleekin olemaan. Vielä raastavammalta kuitenkin tuntuisi jos joutuisi itse jotenkin rajoittamaan tytön pääsyä rinnalle kun hän sinne kaipaisi.

Kommentit

  1. Lohduttavaa kuulla, ettei teilläkään maistu kiinteät kovin hyvin. Minusta tuntuu, että tytön kaikilla pikkukavereilla on kiinteiden aloitus sujunut hyvin ja ruoka maistuu. Toivotaan, että meidän tytötkin löytäisivät pian jotain, mikä maistuisi hyvin (maidon lisäksi :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei se kaikilla suju kovin hyvin :D Pikku hiljaa, onhan tässä aikaa. Meillä on tässä viime aikoina auttanut sellainen vauvan syömäapu, josta vauva saa itse imettyä vaikka hedelmiä tai marjoja kun soseet eivät oikein ole maistuneet, suosittelen testaamaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen