Kuinka minä pääsin lääkikseen

Nyt kun nimilistat tänä vuonna Suomen lääkiksiin hyväksytyistä opiskelijoista on pari päivää sitten julkistettu, on sopiva hetki muistella omaa luku-urakkaa ja pääsykoekevättä 2015. Tällä hetkellä moni tänä keväänä lääkikseen päässyt hymyilee päivät pitkät ja lukee hyväksymiskirjettään läpi uudestaan ja uudestaan; ja paljon useamman unelma on murskana, mahdollisesti jo monetta vuotta putkeen. Pääsykoeprosessi on julma ja stressaava alasta huolimatta, mutta tietysti suosituilla aloilla sen merkitys ja stressaavuus korostuu. Monen vuoden työ tiivistyy siihen viiteen tuntiin, jolloin suorituksen pitäisi olla huipussaan. Ketään ei kiinnosta, oletko silloin sairaana tai saitko nukuttua tuntiakaan edellisenä yönä, silloin on suoriuduttava. Pidän silti itse pääsykoetta parhaana tapana valita opiskelijat korkeakouluihin enkä henkilökohtaisesti kannata nykyistä ajattelutapaa ylioppilastutkinnon merkityksen lisäämisestä jatko-opiskelupaikkoja haettaessa.


Sain mieheltä heti tulosten tultua lahjaksi ensimmäisen stetoskooppini.


Olen itse aika hyvä esimerkki siitä, että kuka tahansa voi päästä lääkikseen jos tarpeeksi haluaa. Pääsin lääkikseen sisään kaksi vuotta sitten, ja tuolloin omasta valkolakista oli kulunut jo 7 vuotta enkä ollut opiskellut lukiossa fysiikkaa tai kemiaa pakollisia kursseja pidemmälle. Biologiasta sen sijaan olin saanut lukiossa viidestä kurssista viisi kymppiä ja kirjoittanut biologian ylioppilaskokeesta laudaturin; lisäksi olin juuri valmistumassa filosofian maisteriksi pääaineenani ympäristöekologia. Biologia oli siis kevyt vahvuuteni pääsykokeessakin, mutta niin vain kemian ja fysiikankin sai opiskeltua riittävälle tasolle reilussa puolessa vuodessa. Koetilanteessa oli mukana sopivasti onnea ja monet tehtävät olivat hyviä juuri omaan osaamiseen, ja pääsin sisään ensimmäisellä hakukerralla. Pidän lääkikseen sisäänpääsemistä edelleen elämäni suurimpana saavutuksena Ennin jälkeen (ja olen kuitenkin mm. kirjoittanut gradun ja valmistunut maisteriksi) ja olen edelleen joka päivä tyytyväinen siitä, että suoriuduin niin hyvin tiukassa paikassa.

Muistan elävästi, kuinka kokonaisvaltainen pääsykoeprosessi oli. Kävin itse pääsykoetta varten valmennuskurssin, joka alkoi jo lokakuussa. Aloitin kokeeseen valmistautumisen jo vähän ennen sitä, eli luku-urakka alkoi joskus syyskuussa - samoihin aikoihin kuin edellinen vuosikurssi aloitti lääkisopintonsa. Kunnollisen lukemisen aloitin kuitenkin vasta keväällä. Syys-loka-marras-joulukuussa luin ehkä kolmena päivänä viikossa, tammikuussa neljänä päivänä viikossa, helmi-maaliskuussa viitenä päivänä viikossa ja huhti-toukokuussa kuutena päivänä viikossa, aina ehkä sellaisen 4 tuntia päivässä. En koskaan oikein osannut lukea koko päivää tai edes yli kuutta tuntia päivässä vaan siinä vaiheessa alkoi tuntua, ettei päässä ollut enää tilaa uudelle. Yön yli nukuttua tilanne aina helpotti, ja kannustankin kaikkia muistamaan levon tärkeyden luku-urakan keskelläkin. Pari viikkoa ennen pääsykoetta luin joka päivä ja paljon. Opettelin ihan naurettavan määrän asioita ulkoa, muistin esimerkiksi noin 20 alkuaineen molekyylipainon ulkoa kolmen desimaalin tarkkuudella; ja tämä vain ajan säästämiseksi, ettei kokeessa olisi tarvinnut tarkistaa painoja koko ajan taulukosta. Myös monet fysiikan teoriat ja laskut piti opetella ulkoa, sillä en vaan onnistunut sisäistämään ja oppimaan kaiken maailman käämien toimintaperiaatteita tai kondensaattorien vuotovirtoja.

Edit 3.7.2017: Pääsykoepäivää edeltävänä päivänä en laskenut enää mitään enkä lukenutkaan kun parit muistiinpanot aamulla. Illalla kävimme miehen kanssa Linnanmäellä ja koitin unohtaa hetkeksi koko kokeen. Luulen, että tämä viime hetken rentoutuminen oli tärkeässä roolissa sisäänpääsyni suhteen!


Nämä tuli luettua - moneen kertaan.


Luin itse yleensä joka päivä kahta eri ainetta vaihtelun vuoksi. Tein tarkat lukusuunnitelmat ja jaoin kaikki lukion biologian, kemian ja fysiikan kurssit sopiviin blokkeihin aihealueitten mukaan. Päivässä luin 2-3 blokkia ja koitin todella keskittyä asioiden ymmärtämiseen. Koko lukualueen (5 bilsan kurssia, 5 kemian kurssia ja 8 fysiikan kurssia) luin läpi kolme kertaa, vaikeimmat asiat eli käytännössä koko fysiikan neljä kertaa. Luin kolme kertaa läpi myös Galenoksen, lääkiksen vanhan pääsykoekirjan, ja koen siitä olleen itselleni paljon hyötyä. Se sai ajattelemaan samoja asioita vähän eri näkökulmasta ja tarjosi haastavampaa teoriaa. Lisälukemisena käytin myös "Ihmisen fysiologia ja anatomia" -kirjaa, sekä luin melkein kaikki lukion kurssit vähintään kahden eri sarjan kirjasta. Kemian ja fysiikan lukemisessa keskityin ensimmäisen lukukerran jälkeen laskuihin ja olenkin sitä mieltä, että laskurutiini on tärkein yksittäinen ratkaiseva tekijä pääsykoetilanteessa. Tehtäviä on paljon ja aikaa vähän, eli laskujen pitää sujua heti. Laskimen käyttö pitää olla tuttua ja nopeaa, jotta laskuissa pääsee hyvin eteenpäin. Toki tämäkin on varmaan vähän muuttunut nyt kun laskimena saa käyttää vain nelilaskinta ja laskujen syvällisempi ymmärtäminen ja kaavojen pyörittely on entistä tärkeämpää.


Tämä 7 cm paksuinen kansio on täynnä PELKKIÄ harjoituslaskuja laskurutiinin löytymiseksi.


Kun katson nyt itse tämän vuoden (tai viime vuoden) pääsykoetta, tuntuu etten osaisi kuin ihan muutaman tehtävän. En varmaan osaisi omankaan vuoden pääsykokeesta enää läheskään tarpeeksi, mutta se on pääsykokeen henki. Pikkutarkka tieto unohtuu ja korvautuu jollain paljon tärkeämmällä: hitaasti karttuvalla oikealla osaamisella, joka ei häviä vuosien kuluessa vaan vahvistuu uuden tiedon myötä. Itse pidän pääsykoetta lähinnä motivaatiotestinä, joka kertoo kuinka paljon alalle haluava on valmis tekemään päästäkseen sinne. Lääkiksessä on jaksettava lukea ja lukea vähän lisää, jotta pääsee opinnoissa eteenpäin, ja siksi on hyvä testata lukumotivaatiota jo pääsykoevaiheessa. Varsinkin pääsykokeen fysiikkaosuus testaa motivaatiota, sillä lääkiksessä ei fysiikkaa oikeastaan opiskella ollenkaan. Toki opintoihin kuuluu jonkin verran esimerkiksi radiologiaa ja säteilyturvallisuutta, mutta kukaan ei (onneksi) tule kysymään mihin suuntaan se magneetti kulkee tilassa X peukalosäännön mukaan.

Haluan onnitella kaikkia tänä vuonna lääkikseen päässeitä, olette tehneet valtavan suuren työn ja sen palkinnot ovat nyt käsillä. Nauti siitä hyväksymiskirjeestäsi, olet sen ansainnut, eikä ilosi ole oikeasti pois keneltäkään ulos jääneeltä. Jos et vielä tänä vuonna saanut paksua kirjekuorta ja edelleen haluat lääkikseen, yritä uudelleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä tavoitella omia unelmia.

Vieläkin nousee hymy kasvoille kun tätä kuvaa katselee.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori