Nukkumisympäristön turvallisuus

Kierimään oppimisen myötä heräsi uusia kysymyksiä myös Ennin nukkumisen suhteen. Tyttö kierii toki lähinnä valveilla ollessaan, mutta muutaman kerran hän on unissaankin kääntynyt selältä masulleen. On muuten söpön näköistä kun unessa oleva pikkutyttö kääntyy sängyssä selältä masulle ja nostaa ylävartaloa ja päätä unisena silmät kiinni, kunnes rojahtaa alas ja maiskuttaa tyytyväisenä. Eniten Enni kääntyilee juuri herättyään, jolloin hän helposti virkeänä pyörii koko parisängyn pituuden ja hymyilee tyytyväisenä aina päästessään eteenpäin.


Unipesässä on turvallista nukkua.


Tämä kääntyily aiheuttaa meidän nukkumisjärjestelyillä pienen vaaran paikan. Enni on vastasyntyneestä asti nukkunut perhepedissä meidän vieressä ja aikuisten parisängyssä ei luonnollisesti ole laitoja, jotka estäisivät pienen vauvan putoamisen. Ennin omasta pinnasängystä nämä laidat löytyisivät, mutta siellä tyttö ei viihdy kovin hyvin. Kokeilimme taas pinnasänkyä nukkumapaikkana ihan kunnolla nyt pari viikkoa sitten viiden päivän ajan, kunnes äidin kärsivällisyys loppui. Ensimmäinen yö vaikutti ihan lupaavalta kun Enni nukkui omassa sängyssään 2+1 tuntia (lyhyt imetys sylissä välissä), mutta seuraavat yöt menivätkin nopeasti huonompaan suuntaan. Myönnettäköön, että hommassa ei todellista yritystä ollut ihan hirveän paljon; eihän vauva yhtäkkiä opi nukkumaan omassa sängyssä jos hän on tottunut nukkumaan vanhempien vieressä. Omassa sängyssä nukkumista pitäisi harjoitella pidempään kuin viiden päivän ajan ja paljon suunnitelmallisemmin ja johdonmukaisemmin. Ehkä jaksamme jonkun kunnollisen unikoulun Ennille jossain vaiheessa järjestää, yösyötöt olisi ainakin kiva pikku hiljaa lopetella. Alla näkyy tarkemmin viiden päivän testijakson unisaldot.

  • 1. yö: nukkui omassa sängyssä klo 1:30-3:20 ja klo 3:30-4:40
  • 2. yö: nukkui omassa sängyssä klo 0:20-1:00 ja klo 2:00-3:15
  • 3. yö: nukkui omassa sängyssä klo 0:00-0:40
  • 4. yö: nukkui omassa sängyssä klo 0:30-0:40
  • 5. yö: nukkui omassa sängyssä klo 23:40-0:25


Ilme kertoo, että tässä ollaan vielä vähän heräilemässä yöunilta.


Menemme Ennin kanssa nukkumaan aina noin klo 22, mutta siirsin tytön testipäivien aikaan omaan sänkyyn vasta kun hän näytti olevan syvässä unessa. Koitin aina tytön herätessä sängystä syöttää ja heilutella häntä hetken ja laskin sitten takaisin. Yleensä olin sitten itse niin väsynyt, että otin tytön vaan viereen nukkumaan kun hän ei nukahtanut omaan sänkyyn ja loppuyöt menivät perhepedissä. Pinnasängyn lisäksi Ennin unipesä on aika turvallinen paikka nukkua, mutta kyllä tyttö sieltäkin pääsee nykyään kierimään pois jos oikeasti haluaa. Siinä Enni kuitenkin edelleen nukkuu monet päikkärinsä.




Päädyimme unikokeilun jälkeen siihen, että koitamme pinnasänkyyn siirtymisen sijasta tehdä meidän parisängystä turvallisemmin nukkumisympäristön Ennille. Tämä hoitui sillä, että laitoimme sängyn huoneen nurkkaan, jolloin sitä reunustavat seinät kahdelta laidalta (ja Ennin oma pinnasänky osittain kolmannelta). Näin putoamisriski pieneni huomattavasti ja Ennin pitäisi kiivetä meidän jomman kumman yli, jotta hän pääsisi putoamaan; tai ryömimään sängyn jalkopäähän, mihin ainakin itse kyllä heräisin. Tämä systeemi on toiminut toistaiseksi tosi hyvin ja itselläkin on rauhallisempi olo nukkumisjärjestelyistä. Kun ei tarvitse miettiä tytön mahdollista putoamista sängystä, voi itsekin nukkua paremmin ja olla virkeämpi äiti Ennille päivisin.




Kaikesta huolimatta koitamme varmaan myös jonkinlaista unikoulua tässä tulevina kuukausina, lähinnä yösyöttöjen lopettamiseksi. Neuvolasta saimme ihan hyvät ohjeet tassu-unikouluun, jossa koitetaan rauhoittaa vauva omaan sänkyynsä ja opettaa hänet nukahtamaan sängyssä, ei sylissä. Yösyöttöjen pois jättämisessä miehellä on tärkeä rooli rauhoitella vauvaa, niin tämä ei haista äidistä mahdollista ateriaa. Kirjoittelen blogiin näistä erilaisista unikouluista sitten enemmän, kun joskus saamme toteutettua niistä jonkun ja (toivottavasti) saamme jotain tuloksiakin jaettavaksi!


Vähän jo tullaan yli laitojen...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen