Vauvalle lukemisen tärkeys

Ennille lukeminen on koko ajan muuttunut mielekkäämmäksi tytön kasvaessa. Ensimmäiset lukuhetket tytön ollessa parin viikon ikäinen eivät olleet kovin vuorovaikutteisia, joskin jo silloin huomasin, että Enni nukkui syvemmin kun kuuli tutun äänen juttelevan hänelle. Pikku hiljaa tyttö huomasi kirjan ja se alkoi esineenä kiinnostamaan enemmän kuin sen sisältämä tarina. Tällöin lukuhetket menivät nopeasti siihen, että Enni repi kirjan kantta tai koitti vetää itsensä kirjan päälle tai hakkasi kansia yhteen - mikä ei ainakaan helpottanut tekstin lukemista. Raukeana tyttö jaksaa nykyään kuunnella satuja parhaiten (jonkun aikaa) ja selvästi nauttiikin niistä; ja välillä saa äitikin palkinnoksi mahtavan leveän hymyn ja keskittyneen katseen kun tarina etenee.





Nyt kun Enni on jo seitsemän kuukauden ikäinen, jaksaa hän kuunnella satuja kohtuullisen hyvin. Hän selvästi nauttii siitä, että huomio keskittyy lukuhetkessä paljolti häneen (koitan katsoa tyttöä silmiin mahdollisimman usein) ja hän osaa jo yhdistää kirjan esille ottamisen lukuhetkeen. Kuvien katselu on myös muuttunut mielenkiintoiseksi lisätekemiseksi kuuntelemisen ohella ja jossain vaiheessa päästään varmaan siihen vaiheeseen, että hän alkaa osoitella asioita kuvista. Lukeminen onnistuu parhaiten silloin, kun Enni on raukea ja jaksaa olla paikallaan kuuntelemassa. Ja kirja on esineenä edelleen tosi kiinnostava, lukuhetken jälkeen tyttö oikein odottaa, että saa kirjan syliinsä ja pääsee rummuttamaan kantta. Tosi hauskaa on myös se kun äiti menee kirjan taakse piiloon ja tulee esiin eri puolilta kirjaa.




Rattaissakin on kiva lukea.


Enni "lukee" joitain kirjojaan myös itse. Hänellä on pari pehmokirjaa, jotka rapisevat kivasti ja ovat ihanan kirkkaan värisiä, ja niiden kanssa tyttö jaksaa puuhata joskus pitkäänkin. Lisäksi hänellä on pieni puinen kirjanen, jonka paksuja sivuja on vauvankin helppo käännellä. Myös äänikirja, josta kuuluu erilaisten eläinten ääniä kun painaa oikeasta kohdasta, on tytölle mieluinen. Vauvoille ja lapsille tehdään nykyään paljon hienoja kirjoja, jotka tukevat lapsen kehitystä ikätasoisesti: on erilaisia materiaaleja, ääniä ja värejä pelkän tekstin lisäksi. Lapselle on hienoa, kun hän pääsee itsekin vuorovaikuttamaan kirjan kanssa ja harjoittelemaan varsinaista lukemista jo pienenä. Enni osaakin jo käännellä itse paksuja vauvakirjojen sivuja ja se onkin nykyään tytön lempipuuhaa monien kirjojen kanssa. Sivut selaillaan ensin alusta loppuun, sitten lopusta alkuun ja taas alusta loppuun... Ihan nyt viime päivinä Enni on onnistunut selaamaan ihan tavallisenkin satukirjan sivuja, itsekin ihmettelin kun tyttö sai välillä yhden ohuen sivun kääntymään kerrallaan pienillä hapuilevilla käsillään. Kirjat ovat selvästi tytölle mieleen!





On ollut ihanaa seurata, miten näiden ensimmäisten kuukausien aikana Ennin suhtautuminen lukemiseen on muuttunut. Olen iloinen, että aloitin tytölle lukemisen jo ihan pienenä, vaikka alussa se ei aina tuntunutkaan kovin tärkeältä tai palkitsevalta. Ensimmäiset sadut luin tytölle itse asiassa jo ennen Ennin syntymää, ja haluan ainakin ajatella, että tyttö tykkäsi jo silloin kuunnella ääntäni. Luulen, että Enni on ainakin suurimmaksi osaksi nauttinut siitä kun hänelle on luettu jo ihan pienenä, vaikka hän ei sitä aluksi osannut näyttää millään tavalla. Toivon tietysti myös, että lukeminen on edistänyt kielen oppimista ja sitä kautta puheen muodostaminen onnistuisi paremmin, mutta lapset ovat toki sen(kin) suhteen hyvin yksilöllisiä. Tärkein anti lukemisesta on varmasti tähän mennessä ollut yhdessä vietetyt hetket, jolloin oma keskittyminen on vahvasti ollut vain lapseen. Nykyajan informaatiotulvassa liian helposti ajautuu tilanteeseen, jossa keskittyy lapseen vain osittain. Älypuhelin ja tv ovat tässä pahimpia vihollisia, mutta tämänkin asian tiedostamalla voi omaa käytöstä koittaa muuttaa parempaan suuntaan. Lapsi kuitenkin nauttii suunnattomasti kun aikuinen huomioi hänet 100% ja vauvakin huomaa helposti, jos aikuinen keskittyy johonkin muuhun samalla kun leikkii hänen kanssaan.






Jatkamme yhteistä lukuharrastusta varmasti vielä pitkään, itsekin tykkään lukemisesta ja saduista niin ei (ainakaan vielä) tunnu yhtään pakkopullalta lukea samoja tarinoita Ennille uudestaan ja uudestaan. Vauva myös nauttii toistosta ja jossain vaiheessa hän alkaa muistaa satuja ulkoa ja osallistua itsekin tarinankerrontaan. Vanhemman tehtävä on silloin ruokkia ja kannustaa lapsen mielikuvitusta ja odotankin jo itse innolla, että pääsemme Ennin kanssa kehittämään mitä ihmeellisimpiä satumaailmoja yhdessä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen