Vauvavuoden ikuistaminen

Vauvavuosi on niin lyhyt ajanjakso lapsen elämässä ja monesti kuuleekin tuoreiden vanhempien päivittelevän, kuinka se meni ohi ihan silmänräpäyksessä. Ennen kuin huomaakaan, pienestä tuhisevasta nyytistä on kasvanut vaahtosammuttimen korkuinen huojuen liikkuva ihmisenalku. Määritelmän mukaan lapsi on vauva elämänsä ensimmäiset 12 kuukautta, jonka jälkeen hänestä tulee taapero. Meillä on onneksi vielä pieni tuhiseva nyytti (vaikka liikkuuhan se nyytti jo aika lailla hereillä ollessaan), joka on vauva vielä noin 5 kuukauden ajan. Aion nauttia näistä viimeisistä vauvakuukausista täysillä ja koittaa koko ajan pitää mielessä, kuinka pian tämäkin aika on ohi. Silloin erityisesti, kun herään yöllä neljännen kerran imettämään tai kun juuri vaihdetut vaatteet ovat heti kakassa.





Halusin ehdottomasti jo raskaana ollessani ostaa vauvakirjan, johon voi kirjoittaa lapsen kasvaessa muistiin juttuja ja liimata kuvia. Tutkin silloin monenlaisia kirjoja ja päädyin lopulta ostamaan kauniin "Vauva-aikani" -kirjan, jossa on pehmoinen nalle kannessa. Olen täyttänyt kirjaa aika tunnollisesti, vaikka onhan se taas vähän jäänyt jälkeen kun tyttö kasvaa niin vauhdilla. Juuri eilen kuitenkin liimailin sinne Ennin puolivuotiskuvan. Vauva-ajan ja miksei lapsuusajankin tallentava kirja on mielestäni ihan mahtava keksintö, sillä ei sitä kovin helposti muista enää jälkikäteen niitä fiiliksiä, mitä itse tunsi kun vauva oli pieni. Nytkin tuntuu, että ne ihan ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotona ovat jotain outoa sumua; onneksi tuli silloinkin kirjoiteltua ajatuksia ylös niin voi vähän paremmin palata myöhemmin niihin tunteisiin, joita vastasyntyneen kanssa kävi läpi.




Kirjassa on mm. hienoja kolmiulotteisia koristeita.


Sen olen huomannut pieneksi ongelmaksi vauvakirjan täyttämisen kanssa, että jos haluaa laittaa siihen kuvia, ne pitää aina erikseen tilata paperisena jostain. Ennistä on otettu ehkä noin 700 (digi)kuvaa kuukaudessa, eli kivojen kuvien valitseminen kirjaan on aika työlästä ja aikaa vievää. Ihan kaikkia kuvia ei kuitenkaan halua tilata paperisena kun samasta tilanteesta voi olla joskus lähemmäs 20 melkein samanlaista kuvaa. Paperikuvien puute onkin selvästi rajoittanut omaa intoa täyttää kirjaa.

Saimme Ennille ristiäislahjaksi tosi kivan valokuvakehyksen, johon on tarkoitus ikuistaa nimenomaan vauvan ensimmäinen vuosi. Kehyksessä on yksi isompi kuvapaikka, johon laitoin kuvan Ennistä vastasyntyneenä, ja 12 pienempää kuvapaikkaa joka kuukausi otetuille kuville. Lisäksi kehyksessä on kipsimuotti, johon me ikuistimme Ennin kädenjäljen 1,5 kk ikäisenä. Nyt kun sitä katsoo oikein ihmettelee, miten pieni käsi tytöllä onkaan ollut... Kehyksen kuvapaikkojen täyttämisessä törmäsin kuitenkin samaan ongelmaan kuin vauvakirjan kanssa: sopivia paperikuvia on vaikea valita ja tilata. Kehys on siitä erityisen "hankala", että Ennin pään pitää kuvissa olla sopivan kokoinen, jotta kuvat sopivat kehykseen hyvin; lähikuvat eivät tähän siis kelpaa. Sain nyt tällä viikolla vihdoin kehyksen kuitenkin täydennettyä ajan tasalle, eli 6 ensimmäisen kuukauden kuvat ovat nyt paikoillaan.





Tykkään tehdä kuvista myös netissä tai erilaisilla ohjelmilla kuvakirjoja, ja sainkin nyt pari viikkoa sitten tehtyä ja tilattua ensimmäisen kuvakirjan Ennistä. Kirjan nimeksi tuli "Ensimmäiset kuukauteni" ja siinä on kuvia Ennin kahdesta ensimmäisestä kuukaudesta - kuvia tuli jo siinä ajassa otettua niin paljon, että niistä olisi kevyesti tehnyt ainakin 3 kuvakirjaa. Saapa nähdä, laantuuko kuvien ottamisen into jossain vaiheessa, ainakaan vielä ei tällaista kehitystä ole ollut havaittavissa. Nykyään Enni tuntuu oppivankin joka päivä jotain uutta, jonka haluaa ikuistaa kuviin, eli tahti on ehkä jopa välillä kiihtynyt. Onneksi kuvien valinnassa helpottaa se, että tyttö on jokaisessa kuvassa ihan älyttömän kaunis ja suloinen.



Enni on pienen ikänsä aikana ehtinyt jo poseerata kolmelle ammattilaisvalokuvaajallekin. Ensimmäisen kerran tyttö kuvattiin vuorokauden ikäisenä Jorvissa (kuvaaja kuvasi sairaalassa ilmaiseksi ja kuvia sai sitten ostaa). Toisen kerran Enniä kuvattiin noin kolmen kuukauden ikäisenä meillä kotona, kun bongasimme neuvolan seinältä mainoksen kuvaajasta, joka tarvitsi lapsimalleja portfolioonsa ja kuvasi erityisesti vauvoja ilmaiseksi. Kolmas kerta oli sitten vauvauinnissa, jossa Ennin ensimmäinen syväsukellus ikinä ikuistettiin juhlallisesti ammattikuvaajan toimesta. Olen kokenut kaikki ammattikuvaajat oikein hyviksi ja osaaviksi, vauvan kuvaaminen vaatii kuitenkin tiettyä nopeutta ja joustavuutta. Ja ovathan ne ammattilaiskuvat aina olleet ihan upean näköisiä, kyllä se vaan tekee ihmeitä kun taustalla on kaunis valkoinen untuvapeitto tiskivuoren tai leikkimaton sijaan.




Milestone-kortit, joista kirjoitinkin aikaisemmin, ovat myös auttaneet vauvavuoden merkkipaalujen ikuistamisessa. Niiden avulla on muistanut kuvata tiettyjä tapahtumia ja Ennin ollessa vuoden ikäinen on varmasti hauska koota kaikki kuukauden välein otetut ikäkuvat sarjaksi ja katsoa, miten tyttö on kasvanut kuukausien kuluessa. Ensimmäinen vuosi on sellaista kasvun ja kehityksen aikaa, että ikuistettavaa tietysti on paljon enemmän kuin aikuisen tai edes isomman lapsen elämässä. Varmaa on se, että sitten joskus vuosien kuluttua on ihanaa muistella näitä aikoja, pikku hiljaa jo Ennin itsensäkin kanssa. Pitää siis koittaa tehdä muistelusta mahdollisimman helppoa kuvaamalla tapahtumia nyt paljon ja säilömällä kuvat järjestelmällisesti erilaisiin kuvakirjoihin, kehyksiin ja tietysti tietokoneelle!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen