Bussilla kulkeminen lastenrattaiden kanssa

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla saa Suomessa kulkea bussilla ilmaiseksi lastenrattaiden kanssa ja olemmekin ehtineet Ennin kanssa jo hyödyntää tätä etua monen monta kertaa. Olen kokenut bussilla matkustamisen vauvan kanssa hurjan käteväksi tavaksi liikkua; astut vaan sisään bussiin ja jäät pois missä haluat. Ei tarvitse muistaa mitään kortteja tai lompakkoja, senkun hyppäät bussiin kun se sattuu kohdalle. Näillä alueilla missä liikumme Ennin kanssa rattailla on pysäkkejä tiheässä ja busseja kulkee usein. Yleensä päivälläkään ei tarvitse odottaa bussia 5-10 minuuttia kauempaa, eli bussilla kulkeminen on rattaiden kanssa nopeaa riippumatta ajasta tai paikasta. Lähipysäkillemme on matkaa noin 300 metriä ja siitä kulkee 7 eri bussilinjaa, lisäksi 500 metrin päässä olevalta toiselta pysäkiltä menee vielä muutama linja; voisi siis sanoa että bussilla matkustaminen on aika helppoa.





Busseissa, joilla olemme Ennin kanssa kulkeneet, on ollut mielestäni yllättävänkin harvoin muita lastenvaunuja. Uusimpiin busseihin vaunuja tosin mahtuu kolmet, eli ihan heti ne eivät täyteen mene. Kerran tulin bussiin kun siellä oli jo kahdet vaunut ja pääsin itse taiteilemaan Ennin niiden väliin kolmansissa rattaissa, mutta mahduimme siihen kaikki oikein hyvin. Toki äidit eivät silloin päässeet istumaan, mutta seisominenhan on terveellistä. Bussikuskit ovat yleisesti ottaen ottaneet rattaiden kanssa matkustavat kyytiläiset hyvin huomioon ja suurin osa kuskeista pysäyttää bussin rauhallisesti ja lähelle jalkakäytävää, jotta ulos ja sisään pääsee helposti.




Kaikki vaunulenkkimme sijoittuvat aika lailla bussireittien varrelle, sillä bussilinjoja kulkee täällä paljon. Toki jotkut rantareitit ovat vähän kauempana autoteistä, mutta niiltäkin pääsee yleensä nopeasti pysäkille jos tarve vaatii. Bussit mahdollistavat vaunukävelyt paljon isommalla säteellä, sillä niiden turvin ei paluumatkaa tarvitse miettiä niin tarkasti. Jos tulee hätä tai alkaa vaikka sataa, riittää kun kävelee lähimmälle pysäkille ja odottaa bussia max. 10 minuuttia, istuu bussissa ehkä max. 15 minuuttia ja onkin jo parin sadan metrin päästä kotiovelta. Olemme tulleet Ennin kanssa bussilla kävelyltä kotiin sekä sään että tytön mielialan takia useita kertoja, ja aina on kaikki mennyt tosi hyvin. Alkavan huudon välttää parhaimmillaan kokonaan jos vähän osaa ennakoida ja etsii ajoissa pysäkin, sillä Ennistä on ainakin toistaiseksi niin jännittävää matkustaa bussissa, että harmistus unohtuu kun noustaan bussiin sisään.



Sää voi joskus muuttua yllättäen.


Pisin matka, minkä olemme Ennin kanssa bussilla tehneet on ollut reilu puoli tuntia. Ennillä ei ollut matkasta mitään valittamista, päin vastoin: tyttö tykkäsi katsella ovien takana vaihtuvia maisemia ja bussiin nousevia ja sieltä lähteviä ihmisiä silmät suurina. Hän sai paljon ihailevia katseita kanssamatkustajilta kun osasi hymyilläkin välillä valloittavasti. Voi tietysti olla, että kun tyttö tottuu bussilla matkustamiseen enemmän, ei ihmetys ole enää niin suuri ja kyllästyminen voi yllättää nopeammin. Aika hyvin Enniä pystyy kuitenkin vielä harhauttamaan leluilla, piiloleikillä tai viimeisenä keinona puhelimella jos suru tulee puseroon. Ja voihan bussista aina jäädä aikaisemmalla pysäkillä pois jos huuto kasvaa liian suureksi. Toisaalta kyllä kanssamatkustajat huutoakin kestävät, ei se matka ikuisuutta kestä.




Olen itse ollut tosi positiivisesti yllättynyt, kuinka helppoa bussissa on ollut vauvan ja rattaiden kanssa matkustaa. Nykyajan bussit ovat kaikki niin matalalattiaisia, ettei senkään kanssa tarvitse arvuutella pääseekö rattailla sisään juuri kohdalle osuvaan bussiin. Muistan, että omassa lapsuudessa monissa busseissa oli portaat keskiovienkin kohdalla, ja silloin lastenvaunuilla liikkuminen busseissa oli varmasti hankalampaa ja sitä piti suunnitella enemmän etukäteen. Pidän vaunujen kanssa ilmaiseksi matkustamisen etua tosi hyvänä ja toimivana, sillä busseissa on yleensä hyvin tilaa päivällä, eli juuri silloin kun kotiäidit liikkuvat ulkona. Ilmainen matkustaminen kannustaa lähtemään vaunukävelyille pidemmällekin kuin parin kilometrin säteelle kotiovesta, ja tällainen kävelyhän parantaa kansanterveyttäkin. Toivottavasti lastenvaunujen kanssa saa jatkossakin kulkea busseissa ilmaiseksi, se on sellainen pieni asia, joka saa aina välillä äidit ja isit tosi hyvälle mielelle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen