Facebookin mustavalkoiset kuvat -haaste

Facebookissa on viime vuosina kiertänyt useampiakin erilaisia kuvahaasteita, kuten arkikuvahaaste, lapsuuskuvahaaste ja inttikuvahaaste. Haasteiden ideana on saada henkilö postaamaan tietynlaisia kuvia elämästään ja arjestaan ja näin hetkeksi aktivoitumaan Facebookin käytössä. Mielestäni se on ihan hauska idea. Viimeisin villitys haasterintamalla on ollut mustavalkokuvahaaste ilman selityksiä; tarkoituksena oli postata mustavalkoinen kuva omasta arjesta (tai mistä haluaa) ilman minkäänlaista kuvausta, mitä kuvassa tapahtuu. Ja tietysti haastaa jokaisen kuvan myötä joku uusi ihminen. Osallistuin itsekin tähän nopeasti yleistyneeseen haasteeseen, joskaan en haastanut enää uusia ihmisiä omissa kuvissani. Vaikka selityksiä ei Facebookissa saanut kuville antaa, ajattelin kuitenkin täällä blogin puolella vähän avata omia kuvavalintojani, sillä osaan niistä liittyy ihan hauskoja tarinoita.

Mustavalkokuvissa on kyllä yleensäkin jotain sellaista tunnelmaa ja herkkyyttä, jota ei värikuvissa samalla tavalla ole. Ammattivalokuvaajat toimittavat usein osan kuvista mustavalkoisina ja siinä sitä aina huomaa, miten värimaailma muuttaa kuvan tunnelman. Ehkä mustavalkoisuuden yhdistää jotenkin alitajuisesti menneisyyteen ja rauhallisempiin aikoihin, jolloin kuvankin tunnelma tuntuu pysähtyneeltä. Värien puuttuminen saa ehkä myös huomion kiinnittymään tarkemmin kuvan tilanteeseen ja sisältöön, jolloin se tuntuu puhuttelevammalta. Alta löytyvät omat haastekuvani viikon ajalta.


1/7



1/7: Lelut lattialla

Tämä kuva kuvaa hyvin meidän arkea; Ennin lelut ovat sikin sokin lattialla ja leviävät päivän mittaan ympäri olohuonetta kuin huomaamatta. Joskus illalla jaksan nostella osan leluista lelulaatikkoon ja leikkimatolle, mutta monesti ne vain jäävät paikoilleen yöksi. Ehkä sitten kun Enni oppii itse ottamaan leluja laatikosta voi alkaa harjoitella myös niiden viemistä takaisin paikoilleen.


2/7


2/7: Mudcaken pala rasiassa

Näimme ystävieni kanssa iltapäivällä töiden jälkeen ja menumme oli perinteinen: salaattia, patonkia ja mudcakea. Valitettavasti oma iltani jäi vähän lyhyeksi Ennin väsähtäessä ja lähdimme kotiin nukkumaan kun muut vielä jäivät ystäväni luo. Niinpä sain mukaani palan mudcakea iltapalaksi, etten kokonaan jäänyt siitä paitsi. Pienen vauvan kanssa ei voi suunnitella omia aikatauluja ihan samalla tavalla kuin ennen, tai ainakin pitää hyväksyä se, että ne elävät vauvan mukaan. Ja se on ihan ok, sainhan taas kakkunikin syötyä!


3/7


3/7: Enni ja kaukosäädin

Kaukosäädin on Ennin mielestä yksi kotimme jännimmistä esineistä. Kun harjoittelimme kääntymistä selältä masulle, laitoin aina kaukosäätimen sopivaan kohtaan tytön näköpiiriin, jolloin hän joutui kääntymään tavoitellessaan sitä; ja temppu toimi joka kerta. Edelleen tytön saa rauhoittumaan lähes aina antamalla hänelle kaukosäätimen käteen ja sen nappuloiden painaminenkin on alkanut sujua koko ajan paremmin.


4/7


4/7: Lastenhuoneen aurinkokattolamppu

Leikimme Ennin kanssa usein päivällä lastenhuoneessa, jonka pehmeällä pandamatolla on äidinkin mukava makoilla tytön touhutessa vieressä. Matolla maatessa huoneen aurinkokattolamppu näkyy kauniisti ja päätin ikuistaa sen myös mustavalkokuvahaasteeseen kun sitä niin usein päivän aikana tulee tuijoteltua. Aurinkolamppu sopii mielestäni ihanasti lastenhuoneeseen ja tekee siitä pirteämmän ja kotoisamman näköisen. Lampun valo on myös kaunis lämpimän keltainen.


5/7


5/7: Bataatti

Tämän viikon keskiviikko oli meille suuri päivä, sillä silloin Enni söi yli 10 lusikallista bataattisosetta! Olen aikaisemmin useasti maininnut siitä, että tyttö ei ole ollut kovin innostunut kiinteiden ruokien syöjä, eli 10 lusikallista oli meille ihan utopiaa tähän mennessä. Nyt Enni kuitenkin ihan avasi suutaan lusikalle ja näytti tykkäävän soseesta, mikä on aivan mahtavan hieno juttu. Tein kyseisen bataattisoseen pari viikkoa sitten soseuttamalla keitettyä bataattia ja pakastin sosetta useamman pussin. Olipa sitten uusi bataatti heti samana iltana kauppalistalla.


6/7


6/7: Käsi pilkistämässä rattaista

Enni ei yleensä tykkää hereillä ollessaan jos rattaiden suojakangas lasketaan alas; niinpä hän taitavana tyttönä vetää sen nykyään itse pois tieltä. Tässä kuvassa Enni on juuri vetämässä vaunusuojaa sivuun, että pääsee kurkkaamaan äitiä. Piiloleikit ovat myös tytön suosiossa ja hän tykkää vetää kasvojensa eteen kaikenlaista aina vaipoista kirjoihin nauraen paljastaessaan taas kasvonsa niiden takaa. Kuvan oton jälkeen alkoivatkin kovat piiloleikit vaunusuojan kanssa.


7/7



7/7: Käsi ikkunalasilla

Kävimme perjantaina Ennin kanssa saaristoveneilemässä ja tässä kuvassa katsellaan silmät pyöreinä uusia merimaisemia. Tykkäsimme molemmat reissusta ihan hurjasti ja kaikki meni hyvin, päiväkin oli ihanan aurinkoinen. Teen vielä myöhemmin retkestä oman postauksen, mutta sanotaan jo nyt sen verran, että menemme varmasti kesän aikana uudestaankin saaristoveneilemään!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen