Mitä odotan klinikalta?

Koulun alku lähestyy kovaa vauhtia ja tänään siihen on aikaa enää tasan kuukausi. Kesä on mennyt niin nopeasti, tuntuu että juurihan vasta jäin kunnolla äitiyslomalle toukokuun alussa, mutta niin vaan siitä on kulunut jo kaksi kuukautta. Enni on kasvanut tässä kesän aikana ihan valtavan paljon ja ehtii kasvaakin vielä ennen koulun alkua paljon lisää. Tytön hoitoon jättäminen ensimmäisenä koulupäivänä tulee olemaan kova paikka, mutta onneksi löysimme kivan hoitopaikan, johon Ennin sinänsä ihan mielellään jättää. Syksyn lähestyminen jännittää samalla myös hyvällä tavalla, sillä odotan jo mitä kaikkea meille on koulussa kolmosvuonna luvassa.




Helsingin lääkiksen kaksi ensimmäistä vuotta ovat siis preklinikkaa (eli lähinnä teoriaa) ja ne ovat itselläni nyt takana. Elokuussa alkaa kolmas vuosi ja klinikka (eli siirrytään sairaalaan opiskelemaan). Tai pienenä tarkennuksena, itse klinikka ilmeisesti alkaa vasta vähän myöhemmin syksyllä, mutta siihen valmistautuminen alkaa heti elokuussa. Alkusyksyn aiheina meillä on lukujärjestyksen mukaan mm. aseptiikkaa ja lääketieteellistä genetiikkaa. Klinikan myötä alkavat sitten ainakin reseptioppi, kirurgian johdanto ja sisätautien johdanto, ja sen jälkeen varsinainen blokkivaihe joskus lokakuussa. Blokkivaiheessa vuosikurssimme jaetaan neljään ryhmään eli "blokkiin", ja nämä blokit opiskelevat aina samaan aikaan samoja asioita (toki kaikki omissa pienryhmissään). Blokit menevät siten lomittain, että toiset suorittavat jonkun tietyn blokin jo tänä vuonna ja toisilla se voi olla edessä vasta nelosvuonna.


Viime vuoden kirjat saa kohta kaivaa taas esiin.


Mitä sitten itse odotan klinikalta? Tosi vaikea tarkasti vielä muotoilla sitä, mutta ainakin yleisesti käytännönläheisempää otetta opintoihin. Toivoisin, että edessä olisi paljon käytännön kädentaitojen harjoittelua, kuten ompeleitten tekemistä, kanyylin asettamista tai vaikka kipsaamista. Myös oikeat potilastapaukset oppimisen tukena motivoisivat miettimään asioita kokonaisuuksina. Meidän ryhmän blokkivaihe alkaa RIHAve-kurssilla, eli pääsemme lokakuussa opiskelemaan rintakipua, hengenahdistusta ja verisuonikirurgiaa. Odotan kurssilta paljon käytäntöä ja näin etukäteen ajateltuna tärkeimmältä sisällöltä tuntuisi se, että kurssin jälkeen osaisi tehdä jotain muutakin kuin soittaa hätänumeroon jos eteen tulee henkilö, jolla on rintakipua tai hengenahdistusta.

RIHAve:n lisäksi meillä on kolmosvuonna luvassa hematologiaa, onkologiaa, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia sekä neurologiaa. Näistä kiinnostavimmilta etukäteen kuulostavat onkologia ja neurologia, mutta eihän sitä vielä voi tietää mitä kurssit oikeasti sitten pitävät sisällään. Toivon näidenkin kurssien sisältävän mahdollisimman paljon käytäntöä ja toivottavasti pääsemme jonkin verran toimimaan niiden puitteissa oikeiden potilaiden kanssa. Oikeiden oireiden näkeminen jättäisi varmasti syvemmän muistijäljen kuin oireiden ulkoa opettelu kirjasta, jolloin jatkossa osaisi paremmin tunnistaa erilaisia tautitiloja.





Klinikan alkaessa opintoihin astuvat myös uudella tavalla amanuenssuurit eli työharjoittelut. Tiettyjä kursseja suoritettuaan voi suorittaa tietyn alan amanuenssuurin, ja näitä pitää olla tietty määrä suoritettuna tutkintoon. Niiden tarkempi sisältö ja aikataulu toivottavasti selviävät tässä vuoden mittaan, sillä tähän mennessä niistä ei mitään kovin tarkkaa infoa ole annettu. Amanuenssuureja odotan joka tapauksessa klinikassa innolla (ehkä tosin vähän pelonsekaisin tuntein), sillä niissä pääsee ainakin harjoittelemaan sitä käytäntöä ja oikeaa lääkärin työtä, johon tässä koko opintojen ajan tähdätään.

Odotan klinikalta myös tiiviimpää aikataulua kuin kahtena edellisenä vuonna. Preklinikassa pakollista opetusta ei loppupeleissä ollut paljon vaan opinnot olivat pitkälti vapaaehtoisia luentoja - klinikan myötä ajattelisin pakollisen opetuksen määrän lisääntyvän. Ja Ennin kanssa tämä tulee varmasti olemaan ajoittain haaste. Olen katsellut aika tarkkaan alustavia lukujärjestyksiämme syksylle ja aikataulut näyttävät kuitenkin ihan mahdollisilta lapsenkin kanssa. Koulunkäynti pitäisi niiden puitteissa olla ihan mielekästä vaikka Ennin hoitopaikka on vain osa-aikainen, ja siten ehdin onneksi viettää vielä paljon aikaa tytön kanssa kotonakin. Luettavaa tulee varmasti olemaan hurjasti edelleen, eli aikataulutusta opiskelun ja kotielämän suhteen tulee epäilemättä olemaan edessä. Parin kuukauden kuluttua on varmasti siitäkin jo selkeämpi kuva.





Kaiken kaikkiaan odotan klinikan alkua tosi paljon! On hienoa päästä luentosaleista sairaalan käytäville ja mukaan seuraamaan oikeaa potilastyötä. Opiskelumotivaatio kokee varmasti ainakin klinikan alussa aikamoisen boostin, ja koitan hyödyntää sitä mahdollisimman hyvin isojen lukualueiden läpi kahlaamisessa. Oma klinikkaryhmäni on ihan huippu ja olen varma siitä, että meillä tulee olemaan opiskellessa myös hauskaa yhdessä. Onhan se ihan parasta, että pääsee jakamaan sen kaiken jännityksen ja innostuksen samalla tavalla tuntevien kurssikaverien kanssa - ja voi kysyä joltain apua kun ei muistakaan, missä se sairaalan pukuhuone sijaitsi.

Kommentit

  1. Heipähei! Kiva blogi sinulla, jään lukijaksi :) . Opiskelen itse parhaillaan lääkiksen pääsykokeisiin toiveissa sisäänpääsy ensi keväänä - olen kolmekymppinen ja yksi tutkinto on jo alla. Voi miten mielenkiintoiselta tuo klinikka kuulostaa! Minua viehättää lääkärin työssä ehdottomasti eniten se, miten hienosti siinä yhdistyy tieteellisyys ja samalla käsillä tekeminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjasti tsemppiä luku-urakkaan ensi kevättä varten, nyt onkin vielä tosi hyvin aikaa valmistautua kokeeseen vaikka sitä luettavaa paljon on! Monilla lääkisläisillä on vanhoja tutkintoja ja ammatteja takana, toivottavasti mekin ollaan joskus vielä kollegoita. :) Itsekin tykkään tuosta "akateeminen käsityöläisammatti" -ajatuksesta, innolla odotan miten niitä kädentaitoja pääsee klinikassa harjoittelemaan. Kiva kuulla että tykkäät blogista!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Kuinka minä pääsin lääkikseen