Kierien, ryömien, kontaten

Enni oppi liikkumaan pisteestä A pisteeseen B noin puolivuotiaana ja aluksi kaikki liikkuminen tapahtui kierimällä - ryömiminenkin onnistui, mutta lähinnä taaksepäin. Nyt 8 kuukauden ikäisenä tyttö liikkuu ongelmitta kaikkiin suuntiin, lähinnä ryömimällä ihan eteenpäin, ja viime aikoina hän on alkanut myös voimakkaasti hakea konttausasentoa liikkuessaan. Välillä hän harjoittelee konttausasentoa ihan paikallaankin. Saa nähdä, milloin tyttö kunnolla lähtee konttaamaan; silloin voi etenemisen nopeuskin moninkertaistua ja äidillä ja isillä alkaa olla työ pysyä menossa mukana.

Enni oppi kierähtämään masulta selälle tammikuussa ja selältä masulle huhtikuussa. Pian tämän jälkeen tyttö oppi kierähtämään "sarjassa" eli etenemään kierien kohti haluamaansa kohdetta, ja pitkään eteneminen perustuikin tähän kierimiseen. Ryömimistäkin tyttö kovasti yritti jo monta kuukautta sitten, mutta aluksi suunta oli taaksepäin; harmittavasti siis kauemmas lelusta tai muusta kiinnostavasta kohteesta. Tästä tulikin parit huudot välillä, onneksi nykyään päästään myös eteenpäin. Eteenpäin ryömiminen alkoi luonnistua kunnolla reilun 7 kuukauden iässä (vaikka ensimmäiset eteenpäin menot tulivat jo 6 kuukauden ikäisenä) ja tämä kontalleen nousu on tapahtunut oikeastaan vasta nyt 8 kuukauden vanhana. Vauhti on koko ajan liikkumisessa kiihtynyt, tyylistä välittämättä, ja Enni myös uskaltaa liikkua jatkuvasti pidemmälle kodissa. Ensin liikuttiin vain leikkimaton läheisyydessä (20-30 cm), pikku hiljaa uskaltauduttiin syöttötuolille asti (~1 metri) ja nykyään mennään helposti keittiöönkin (~5 metriä).






Liikkumisen merkkipaaluja meillä:
  • Kierähdys masulta selälle - 2 kk
  • Kierähdys selältä masulle - 4 kk
  • Kieriminen kohti esinettä - 5 kk
  • Taaksepäin ryömiminen 5 kk
  • Eteenpäin ryömiminen - 6-7 kk
  • Konttausasento ryömiessä - 8 kk
  • Istuminen tuetta - 7-8 kk

Varsinaiseksi konttaamiseksi ei Ennin menoa vielä voi kutsua, mutta tyttö ryömii eteenpäin nousten välillä konttausasentoon. Suunnanvaihto on nykyään tosi terävää ja nopeaa ja akselinsa ympäri tyttö onkin liikkunut hyvin jo monta kuukautta.  Ryömimisen vauhti on koko ajan kiihtynyt ja välillä tuntuu, että kun selkänsä hetkeksi kääntää, on tyttö jo ehtinyt sähköjohtojen tai huonekasvin luo uhmaamaan vaaroja. Enniä ei oikein voi siis enää jättää leikkimatolle siksi aikaa kun tekee itselleen pari voileipää, ainakaan ilman että saa koko ajan kuikuilla missä tyttö on menossa. Tripp Trappiin tytön voi sentään vielä jättää kun tekee ruokaa tai muuten haluaa tytön olevan hetken paikallaan, mutta tuolissakin hän on oppinut nousemaan "pystyyn" ponnistamalla jaloillaan. Olemmekin vähän miettineet valjaiden hommaamista syöttötuoliin, sillä vaikka tyttö tuskin kovin helposti siitä itseään onnistuisi kimmauttamaan ulos, ei asian kanssa haluaisi kauheasti ottaa turhia riskejä.

"Pahus, seinä vastassa."


Paikasta toiseen liikkumisen lisäksi Enni on viime kuukausina kehittynyt istujana. Hän ei osaa vielä itse nousta makuulta istumaan, mutta istuu taitavasti ja ryhdikkäästi pitkiäkin aikoja jos hänet asettaa maahan istumaan. Tyttö osaa myös tulla pois istuma-asennosta hienosti itse ja suojaa hyvin päätään "kaatuessaan" takaisin konttaus- tai ryömimisasemiin. Myös rattaissa pitäisi koko ajan päästä istuma-asentoon ja jos selkänoja on liian makaavassa asennossa, vetää Enni itseään voimakkaasti ylös valjaista piittaamatta. Onneksi rattaidemme selkänojan asentoa on helppo säätää silloinkin kun Enni istuu rattaissa, eli nojan voi nostaa ylös tarpeen tullen ja myös laskea alas jos tyttö sattuu rattaisiin nukahtamaan. Ihan viime päivinä olemme myös välillä koittaneet kääntää koko ratasosan toisin päin, eli siten että Enni istuu rattaissa kasvot menosuuntaan. Tämä on ollut tytön mielestä hurjan jännittävää ja ymmärtäähän sen; maisemat näyttävät ihan erilaisilta kun äiti ei ole koko ajan niiden edessä. Itsestäkin on tuntunut oudolta työntää Enniä rattaissa niin päin, mutta onneksi tätäkin suuntaa on rattaissa helppo muuttaa vaikka kesken kävelyn jos jompaa kumpaa alkaa liikaa ahdistaa.

On jotenkin tosi outoa tällä hetkellä ajatella, että Enni tulee joskus oikeasti kävelemään paikasta toiseen. Toisaalta muistan kun vastasyntyneen kanssa ajatus ryömimisestäkin tuntui ihan utopistiselta ja nyt se on ihan tavallista; ehkä siis kävelyynkin sitten suhtautuu luontevasti kun tyttö alkaa nousta ylös ja liikkua kahdella jalalla. Vaikka ovathan ne ensimmäiset askeleet varmasti aivan uskomattoman hienoja seurata joka tapauksessa, samoin kuin oli ensimmäinen kierähdys tai ensimmäinen kerta kun tyttö pääsi ryömien eteenpäin tai nousi konttausasentoon. Uudet kehitysaskeleet ovat aina aluksi ihmeellisiä, kunnes niihin tottuu ja ne alkavat tuntua normaaleilta. Vauvan kanssa uuden oppiminen vaan tapahtuu niin nopeassa tahdissa, ettei välillä tahdo pysyä mukana ja tottua siihen, että juuri syntynyt pieni pallero osaakin jo tehdä sitä ja tätä. Nopeaa kehitystä on ihanaa seurata läheltä ja tuntea samalla suurta ylpeyttä kaikista vauvan oppimista uusista taidoista. Jäämme innolla odottamaan, milloin meillä otetaan ensimmäiset askeleet kävellen ja juosten; toisaalta on ihanaa, että meidän vauva on vielä niin pieni, ettei näitä taitoja vielä osaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen