Yhtä kauan masussa ja maailmassa

Enni täyttää tänään yhdeksän kuukautta, eli hän on nyt elänyt suunnilleen yhtä kauan kohdussa kuin sen ulkopuolella. Raskaus kestää ihmisellä noin yhdeksän kuukautta ja Enni syntyi viikoilla 40+6. Sen perusteella tyttö olisi siis ehkä vielä elänyt vähän pidempään kohdussa kuin sen ulkopuolisessa maailmassa, mutta määrittelykysymyshän sekin on, mistä asti vauva on elävä. Joka tapauksessa on hurjaa ajatella, että tähän asti kohtu on tavallaan ollut Ennille tutumpi ympäristö kuin meidän koti. Ei  ihme, että pienelle vauvalle maailma on käsittämättömän iso ja ihmeellinen paikka vielä pitkälle lapsuuteen.



En olisi yhdeksän kuukautta sitten osannut odottaa, miten kokonaisvaltaista äitiys on - saati sitten siitä yhdeksän kuukautta taaksepäin, tällä hetkellä tuntuu kuin se olisi ollut jotain ihan toista elämää. Toisaalta olen sujahtanut äidin rooliin mielestäni aika luonnollisesti, mutta niinhän se biologisesti meneekin. Enni on myös sujahtanut luontevasti meidän elämään ja tuntuu kuin hän olisi aina ollut osa perhettämme. Alussa oli kieltämättä outoa kun pyykkinarulla oli normaalien vaatteiden lisäksi minikokoisia sukkia ja bodyja, mutta nopeasti vauvan tavarat ovat levittäytyneet meidän tavaroiden sekaan niin keittiössä, kylpyhuoneessa kuin makuuhuoneessa. Enää ei tunnu oudolta löytää astiakaapista tuttipulloa tai shampoopullon vierestä kylpylelua. Isommatkin "kalusteet", kuten Ennin syöttötuoli ja rattaat ovat löytäneet sisustuksestamme luonnollisen paikan.

Yhdeksän kuukauden ikäinen Enni on taas kehittynyt hurjasti tosi lyhyessä ajassa. Muutama päivä sitten tyttö oppi nousemaan seisomaan tukea vasten ja nykyään hän haluaisikin koko ajan nousta ylös. Monesti nousuyritykset vielä päätyvät pyllähdykseen ennen kuin tyttö pääsee ylös asti ja silloinkin kun seisomaan asti päästään, on äiti tai isi ihan vieressä vahtimassa ettei tyttö kupsahda sieltä pää edellä kumoon. Sen verran huteraa seisominen itsessään vielä on, että kaatumisia saa vahtia. On ollut ihana huomata, miten tyytyväinen Enni on itseensä aina kun hän pääsee kiskomaan itsensä ylös; leveä hymy ja innostunut hytkyminen alkaa heti kun tyttö on päässyt seisoma-asentoon (tähän liittyy varmaan myös se, että olemme kehuneet Ennin aina maasta taivaaseen kun tyttö on päässyt ylös ja hän on oppinut odottamaan sitä). Yhtäkkiä tytön kävelemään oppiminen ei tunnukaan enää niin kaukaiselta ajatukselta, vaikka on siihen varmasti vielä aikaa kun katsoo, miten huteraa pelkkä seisominen tällä hetkellä on.



Enni osaa istua jo tosi hyvin ja pääsee myös itse istuma-asentoon jos hänet laittaa maahan makaamaan. Varsinaista konttaamista eteneminen ei vieläkään ole, mutta jotain sellaista konttauksen ja ryömimisen välimuotoa. Joka tapauksessa vauhti on kova. Enni myös "juttelee" paljon ja hakee mielestäni voimakkaasti (sitä tärkeintä) sanaa "äiti". Saa nähdä, milloin se tai joku muu sana oikeasti tulee ensimmäisen kerran. Tyttö osaa myös vilkuttaa ja taputtaa, ja kirjojen lukeminen on ihan hänen lempihommaansa. Voi olla, että tytöstä tulee vielä kova lukutoukka kuten vanhemmistaankin. Enni on alkanut myös viedä kaikki käsiinsä saamat pienet roskat ja muruset suuhunsa, mikä aiheuttaa välillä pientä stressiä vanhemmille.. Hampaita ei vielä näy, mutta kovasti tyttö edelleen pureskelee kaikkea, eli ehkä nekin sieltä vielä läpi piakkoin puskevat.


Imetyksen suhteen mikään ei ole oikeastaan muuttunut pariin kuukauteen; Enni syö tissiä päivin öin muutaman tunnin välein (tähän on tosin ehkä pian tulossa muutos; blogissakin pian asiaa aloittamastamme unikoulusta!). Tietysti joskus tulee pidempiä taukoja jos tyttö sattuu juuri nukkumaan pidemmän yhtenäisen pätkän tai jos olen itse poissa, mikä nyt koulun alettua tulee yleistymään. Saa nähdä, miten meidän imetyskäytännöt tulevat muuttumaan koulun alkamisen myötä ja alkaako Enni syödä kiinteitä selvästi enemmän kun maitoa ei enää olekaan tarjolla niin usein. Ja on tyttö kuitenkin vähän paremmin alkanut syödä erilaisia soseita, ainakin niin että hänelle maistuvia soseita hän syö nykyään isompia annoksia kerralla. Bataatti-, bataatti-kana- ja luumu-omenasose ovat tällä hetkellä Ennin lemppareita. Samoin maissinaksuja tyttö voisi syödä vaikka kuinka paljon kerralla.

Intouduin taas tilaamaan Ennille netistä uusia vaatteita, itse asiassa aika monestakin paikasta. Tilaamistani välikausivaatteista teen vielä ihan oman postauksen, mutta esittelen muut ostokseni jo tässä. Ihastuin Molo Kidsin kesäalessa muutamaan bodyyn ja yhteen kivaan haalariin: ostin sieltä valkoisen ja marjapuuron värisen perusbodyn tähtikuviolla, kaktusaiheisen mekkobodyn ja ihanan harmaan haalarin, jossa on kivat yksityiskohdat hupussa ja pienet "siivet" hihojen alla. Haalari ja perusbodyt ovat kokoa 80, eli ne ovat Ennille vielä isoja ja menevät käyttöön vasta myöhemmin. Kaktusbody puolestaan on kokoa 74 eli se on tytölle jo nyt ihan sopiva. Olen jotenkin ihastunut näihin mekkobodyihin, ne pysyvät niin hyvin päällä, mutta ovat kuitenkin tosi sievän näköiset pienen mekkohelman ansiosta. Oikeat mekot nousevat Ennillä aina korviin kun tyttöä nostellaan tai kun hän itse pyörii lattialla, eli ne ovat mielestäni näin pienellä tosi epäkäytännöllisiä vaatteita vaikka kauniita ovatkin.




Äitiyspakkauksen vaatteet loppuvat kokoon 74 ja osittain senkin takia varmaan sain nyt jonkun ostovimman Ennin vaatteiden suhteen. Uskomatonta ajatella, että kohta Enni on kasvanut ohi äitiyspakkauksen vaatteista. Toki hänellä on vielä käytössä joitain vaatteita myös koossa 68, mutta yhä isompi osa alkaa olla kokoa 74. Kokeilin juuri pari päivää sitten äitiyspakkauksen talvihaalaria Ennin päälle (koko 68-74) ja se sopi kyllä vielä hyvin. Tosi kiva, että pääsemme käyttämään sitä vielä tässä syksyllä ja alkutalvella, kylmemmillä keleillä haalarin olisi sitten hyvä olla vähän tuulen- ja vedenkestävämpi. Syksyllä tässä äitiyspakkauksen ohuemmassa haalarissa voi kuitenkin ihastella maailmaa rattaista ja ajattelin, että sen kanssa voisi varmaan vähän koittaa möyriä maassakin. Eipä Enniä kuitenkaan ihan märimmillä keleillä maahan edes päästetä konttailemaan, eli äitiyspakkauksenkin haalarin luulisi toimivan tarkoitukseen ihan hyvin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori