Hyvää yötä ja huomenta!

Ennin unikoulu on jatkunut mukavasti ja meillä nukutaan nykyään hyvin, varsinkin alkuyöstä. Ennin nukahdettua iltayhdeksän maissa hän nukkuu yleensä aamuyön pikkutunneille asti melkeinpä yhtäjaksoisesti ja alkaa kitistä enemmän siinä klo 3-5 välillä. Viideltä olen antanut tytölle yleensä rintaa ensimmäisen kerran iltaimetyksen jälkeen. Aamun tunnit nukutaan noin tunnin pätkissä ja sitten herätään taas syömään, ja ylös noustaan kokonaan noin klo 7-8. Tämä yörytmi on tuntunut sopivan meille aika hyvin ja koitamme nyt pitää siitä kiinni. Jossain vaiheessa tosin pitää varmaan alkaa aikaistaa nukkumaanmenoa illalla, yhdeksän kun on pikkulapselle jo aika myöhäinen kellonaika.

Enni tykkää yöllä mennä nurkkaan nukkumaan.

Enni on unikoulun myötä ennen kaikkea oppinut sen, että nukkumaan voi mennä ilmankin tissiä. Aikaisemmin tytöllä oli imetyksen suhteen tosi vahva uniassosiaatio, josta olemme onneksi ainakin yöunien osalta päässeet eroon. Päiväunille Enni monesti vieläkin nukahtaa tissiltä, mutta en oikeastaan pidä sitä millään tavalla huonona asiana meidän tilanteessa. Tyttö kuitenkin osaa nukahtaa päikkäreillekin ilman rintaa jos minä en ole paikalla (hoitopaikassa ja miehen kanssa kotona), ja jos olen itse kotona, ei tissinukutukselle periaatteessa ole mitään estettä. Turvallistahan se on siihen äidin syliin maidon tuoksun keskelle nukahtaa.

Seuraava vaihe unikoulussa olisi varmaan Ennin nukuttaminen omaan sänkyyn. Imetyksen puolesta sen ei enää pitäisi olla mikään ongelma, sillä tyttö ei syö perhepedissäkään mitään iltayhdeksän ja aamuviiden välillä. Hän kuitenkin havahtuu perhepedissä aina välillä yöllä ja joskus huutaakin pienen hetken, kunnes huomaa, että vanhemmat nukkuvat siinä vieressä. Omassa sängyssä vieressä ei olisikaan ketään, eli homma vaatisi taas totuttelua muuttuneeseen tilanteeseen. Todennäköisesti jossain vaiheessa alamme harjoitella tätäkin, mutta nyt toistaiseksi olemme vaan tyytyväisiä siihen, että yöimetyksistä päästiin eroon. Se on muuttanut varsinkin äidin arkea energisemmäksi.

Tietysti voisi ajatella, että kun Enni tottui niin nopeasti uusiin unikuvioihin perhepedissä, voisi hän nopeasti myös omaksua nukkumisen omassa sängyssä. Vauvat ovat niin sopeutuvaisia ja nopeita oppimaan, että oman sängyn unikoulu voisikin olla parasta pitää jo nyt kun tyttö on vielä pieni. Toisaalta vauvan elämään on hyvä luoda myös tarpeeksi pysyvyyttä ja rutiineja, sillä ne tuntuvat vauvasta turvallisilta. Ehkä koitammekin nyt alkaa panostaa enemmän ruokailukuvioiden parantamiseen kun nukkuminen on helpottunut. Yösyömisten loppuminen voisi muutenkin loogisesti ajateltuna parantaa Ennin ruokahalua päivisin.

Päiväunilla huomio voi joskus herpaantua kun pihaan ajaa muuttoauto...

Kaiken kaikkiaan olen niin iloinen, että osallistuimme verkossa tapahtuneeseen valmennukseen "Yökukkujasta nukkujaksi"* ja oikeasti teimme sen päätöksen, että nyt tätä unikoulua kunnolla kokeillaan. Jos vanhemmat eivät ole 100% sitoutuneita unikouluun, epäonnistuu se herkästi; vauva kun vaatii johdonmukaisuutta ja lempeyttä oppiakseen uusia tapoja ja muokatakseen aivojensa hermoratoja. Unikoulu vaatii vanhemmilta vaihtelevan määrän kärsivällisyyttä ja takapakkeja voi toisinaan tulla (kuten meillä Ennin flunssa keskeytti unikoulun). Palkintona on useimmiten kuitenkin paremmin nukutut yöt kaikille osapuolille, myös vauvalle. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa päivälläkin puuhailla enemmän ja elämä tuntuu paljon positiivisemmalta kaiken suhteen.

Päivällä jaksaa leikkiä kun nukkuu yöllä hyvin!

Kasvun Taian verkkosivuilta löytyy muuten vaikka mitä muutakin hyödyllistä vanhemmuuteen ja lapsen kehitykseen liittyen. Tutustuin sivuihin enemmänkin löydettyäni nukkumiseen liittyvän verkkovalmennuksen ja liityin esimerkiksi ilmaisen Vanhemmuuden voimapostin tilaajaksi. Sivuilta löytyy myös monenlaisia vinkkejä Kasvun Taian omasta blogista; itse olen saanut sieltä jo nyt vinkkejä kouluikäisen lapsen kanssa toimimiseen ja hyviä muistutuksia onnistuneeseen ja tasapainoiseen vanhemmuuteen. Lapsen hyvinvointi lähtee vanhempien hyvinvoinnista, vaikka joskus pitää tietysti pystyä tekemään kompromisseja vaikkapa omien menojen ja lapsen kanssa vietetyn ajan kanssa. Joka tapauksessa olen ainakin itse huomannut sen, että unikoulun ja parantuneiden yöunien myötä sekä Ennin että minun hyvinvointi on parantunut ja energiatasot päivällä nousseet. Itsestäkin siis kannattaa muistaa pitää huolta pikkuvauva-arjessa, sillä tekee palveluksen myös lapselleen!


*Pääsy verkkovalmennukseen saatu blogin kautta.