Lapsen isovanhemmat

Lehdistä saa nykyään lukea paljon erilaisia näkemyksiä ja kommentteja liittyen isovanhemmuuteen. Näkökulmia asiaan on monia, mutta onneksi suurin osa ihmisistä tuntuu pitävän läheistä lapsi-isovanhempi-suhdetta tärkeänä ja hyvänä asiana. Aina välillä tosin tulee luettua ihan ihmeellisiä mielipiteitä siitä, kuinka isovanhemmat ovat jo hommansa hoitaneet kun ovat kasvattaneet omat lapsensa. Toki asia onkin jollain tavalla näin, mutta eihän isovanhempia yleensä pyydetäkään kasvattamaan lasta vaan viettämään hänen kanssaan aikaa ja ehkä joskus hoitamaan lasta.


Voin ihan suoraan sanoa, etten itse ymmärrä ollenkaan sellaisia isovanhempia, jotka eivät halua tulla hoitamaan tai muuten viettämään aikaa oman lapsenlapsensa kanssa vaan haluavat "omaa aikaa". Totta kai lapsen ensisijainen hoitovastuu on lapsen vanhemmilla, eikä isovanhemman ole tarkoituskaan toimia jatkuvana lapsenvahtina (ellei itse näin halua). Satunnaisesti kuitenkin luulisi isovanhemman haluavankin hoitaa lapsenlastaan ja osallistua tämän lapsuuteen ja elämään. Onneksi kaikkea ei tarvitse ymmärtää enkä halua ketään myöskään tuomita. Joku viisas kuitenkin joskus sanoi, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä; eikö siis myös ainakin isovanhempia.


Ennillä on onneksi alusta asti ollut osallistuvat ja tytöstä kiinnostuneet isovanhemmat eikä meidän ole koskaan tarvinnut miettiä, etteivätkö he haluaisi nähdä tai hoitaa Enniä jos vain omilta töiltään ja muilta menoiltaan ovat ehtineet. Ennillä on itse asiassa neljän isovanhemman lisäksi myös neljä isoisovanhempaa, jotka myös ovat osallistuneet tytön elämään paljon. Itse näkisin, että isovanhemman rooli lapsen elämässä on aika helppo ja miellyttävä; saa olla se kiltti aikuinen, joka ei joudu kieltämään tai torumaan lasta läheskään yhtä paljon kuin vanhemmat vaan saa helliä lasta ja tarjota tälle herkkuja mummolassa. Monet "ikävät" vanhemmuuden velvollisuudet puuttuvat, mutta toisaalta pääsee hyödyntämään omien lasten kasvatuksen myötä tullutta kokemusta uudestaan. Lapset usein myös tykkäävät isovanhemmistaan hurjan paljon, osittain varmaan juuri sen takia, ettei heidän kanssaan tarvitse kohdata ikäviä tunteita niin usein kuin omien vanhempien kanssa.


Meillä Ennin isovanhemmat ovat myös olleet korvaamaton apu monessa tilanteessa tytön hoidon suhteen. Heidän olemassaolonsa on mahdollistanut mm. minun koulussakäynnin ja muutamat yhteiset iltamat miehen kanssa. Varsinkin ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana he olivat myös suuri henkinen tuki ja ihan konkreettinen apu vauvan hoidossa. Toivon ja uskon, että isovanhemmat tulevat aina olemaan iso osa Ennin elämää ja läheisiä tytölle. Kaikkea ei onneksi aina tarvitse tehdä yksin vaan elämän iloineen ja suruineen saa jakaa läheisten ihmisten kanssa. Koitetaan muistaa se, vaikka suomalainen mentaliteetti joskus onkin sitä, että on heikkouden merkki pyytää apua.


Näiden palopuheiden jälkeen tuntuu ehkä tarpeelliselta sanoa vielä, että ymmärrän kyllä sellaisiakin isovanhempia, jotka kokevat painetta lapsiltaan lastenlasten hoidon tai taloudellisen tukemisen suhteen. Kyllä isovanhemmilla saa ja pitääkin olla oma elämä, sitä en halua sanoa, mutta on lapsenlapsilla iso paikka jokaisen isovanhemman elämässä, halusi sitä tai ei. Ja onhan "ongelma" olemassa toiseenkin suuntaan - jotkut vanhemmat kokevat, että isovanhemmat auttavat ja puuttuvat liikaa lapsenlapsensa kasvatukseen (isoimpana yksittäisenä asiana varmaan ruokailu). Toivottavasti kuitenkin suurimmalla osalla perheistä ns. kysyntä ja tarjonta asian suhteen on balanssissa ja kaikki osapuolet ovat tilanteeseensa tyytyväisiä. Meillä homma on onneksi toiminut hyvin ja isommilta riidoilta on toistaiseksi vältytty. Ja ainahan sitä kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä tulee joskus eriäviä mielipiteitä ja vaikeita tilanteita - ne pitää vain sopia ja jatkaa positiivisella mielellä eteenpäin.

Kiitos kaikille Ennin isovanhemmille ja isoisovanhemmille avusta ja tuesta viimeisen vuoden aikana! Olette kaikki meille tosi tärkeitä.

Kuvassa myös ihanat ristiäistarjoilut tämän vuoden tammikuulta!

Kommentit

  1. Olisi hyvä näiden isovanhempien sitten pitää mielessä myös vanhoilla päivillään, että ovat halunneet sitä ”omaa aikaa” ja ovat hoitaneet oman velvollisuutensa. Tällöin lienee lapsilla ja lastenlapsilla yhtäläinen oikeus ajatella samoin :) Kun nämä isovanhemmat ovat itse siinä iässä, että tarvitsevat apua ja seuraa, niin on täysin oikeutettua antaa heille silloinkin sitä ”omaa aikaa”, mitä halusivat silloin, kun joku toinen olisi heitä tarvinnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, elämässä usein "sitä saa mitä tilaa". Ja lisäksi ystävällisyys ja avuliaisuus yleensä tuovat kohteen lisäksi itsellekin hyvän mielen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori