Ennin 1-vuotissyntymäpäiväjuhlat

Niin on vaan meidänkin vauva nyt täyttänyt yhden vuoden, eli joidenkin määritelmien mukaan muuttunut taaperoksi. Ensimmäiset askeleetkin on jo otettu (monta viikkoa ennen syntymäpäivää), eli ehkä senkin puolesta taapero alkaa jo olla ihan hyvä nimitys. Pidimme Ennille synttärijuhlat ihan kotona ja juhlat onnistuivat tosi hyvin! Suurin osa vieraista pääsi paikalle, ruoka riitti hyvin ja päivänsankari jaksoi olla tyytyväinen suurimman osan ajasta.



Vaikka juhlissa oli etukäteen paljon miettimistä ja suunnittelua, oli toteutus lopulta kuitenkin aika helppoa. Juhlien tarjoilut tehtiin suurilta osin jo perjantaina ja lauantaina, sunnuntaiaamuna lähinnä mietin esillepanoja. Koristeina meillä oli vaaleanpunaisia ilmapalloja, jotka puhallettiin sunnuntaiaamuna - ne riittivät hyvin ja toivat kotiin vähän juhlavamman tunnelman. Enni ja synttäreiden yksi taaperovieras tykkäsivät myös taputella, kuljetella ja heitellä ilmapalloja, toiminnallisia koristeita siis. Väriteeman mukaisesti myös servetit olivat vaaleanpunaiset ja pöydiltä löytyi pinkkejä, vaaleanpunaisia ja valkoisia terttuneilikoita. Terttuneilikat ovat mielestäni ihanan raikkaita ja kauniita kukkia, jotka sopivat juhlaan ja arkeen piristäen huoneen ilmettä nopeasti. Ne ovat myös tosi helppohoitoisia ja aika kestäviä, eli monella tavalla hyviä leikkokukkia.



Juhliin osallistui lopulta 18 vierasta, joista yksi oli lapsi ja loput aikuisia. Meillä on vielä aika vähän vauva- tai lapsiperhekavereita, mutta kiva kun Ennillä oli juhlissa edes yksi oman ikäinen kaveri. Eiköhän niitä kavereita ala enemmän löytyä viimeistään sitten kun tyttö menee päiväkotiin ja kouluun. Aikuisvieraat ovat tietysti yleensä myös juhlan järjestäjille helpompia vieraita, eli ihan hyvä vierasjakauma siinäkin mielessä. Parikymmentä vierasta mahtui kotiimme hyvin ja melkein kaikkia tarjoiluja jäi onneksi ylikin. Kaikille riitti istumapaikka kahvittelun ajaksi, sillä siirsimme parvekkeen pöydän väliaikaisesti makuuhuoneeseen ja lainasimme vanhemmiltani ja isovanhemmiltani muutaman ylimääräisen tuolin.

Varsinaista ohjelmaa synttäreillä ei ollut, mutta kahvittelun jälkeen kokoonnuimme kaikki olohuoneeseen avaamaan lahjoja. Koska Enni ei vielä itse osaa avata paketteja, pääsi äiti siinä vaiheeessa puikkoihin. Hauskaahan se oli seurata tytön reaktioita aukeaviin paketteihin (tai monesti lähinnä papereihin ja naruihin) ihan lähietäisyydeltä. Eniten Enni sai lahjaksi leluja, ja niillä onkin nyt tässä viime päivät leikitty ahkerasti. Vanhatkin lempilelut ovat kyllä edelleen suuressa suosiossa ja ihan kaikkia uusia leluja emme vielä tytölle edes antaneet, ettei tulisi ihan leluähky.




Kaiken kaikkiaan Ennin ensimmäisistä synttäreistä jäi meille vanhemmille tosi hyvä fiilis! Juhlia oli hauska järjestää ja Ennikin oli tapahtumasta selvästi innoissaan. Oli mukava nähdä perhettä ja ystäviä pitkästä aikaa siten, että koolla oli kerralla isompi porukka. Tulevien vuosien syntymäpäivien vieraslista varmasti alkaa muotoutua vuosi vuodelta enemmän Ennin omien kaverien suuntaan, mutta vielä näin tytön ollessa vauva oli juhliin kiva kutsua meidän omia aikuisia kavereita. Toisaalta odotan kyllä jo nyt myös kunnollisten lastenkutsujen järjestämistä ohjelmineen ja teemoineen. Muistan hyvin, miten tärkeä tapahtuma oma syntymäpäivä oli pienenä, ja haluan luoda synttäreistä ihanat  muistot Ennillekin joka vuosi.

Teen myöhemmin vielä oman postauksen 1-vuotissynttäreiden tarjoiluista ja esittelen tarkemmin joitain Ennin saamia lahjoja. Äidiltä ja isiltä Enni sai lahjaksi hienon ensikävelyauton, josta tyttö on kyllä tykännyt. Sitä voi työntää Brion kävelyvaunun tapaan tai sen kyytiin voi varsinkin vähän isompana istua ja potkutella menemään - autossa on myös monenlaisia väännettäviä, käännettäviä ja soivia osasia, jotka kiinnostavat kovasti juuri tämän ikäistä taaperoa. Lisäksi annoimme Ennille pienen kirjasen, johon kokosin hänen lähimpien ihmisten kuvia katseltavaksi. Enni on jaksanutkin katsoa kirjasen kuvia hyvin - tuttujen kasvojen näkeminen on selvästi tytön mieleen. Kirjasesta voi ehkä jossain vaiheessa opetella vähän kirjaimiakin tutkimalla nimiä kuvien alla, mutta se aika on kyllä (onneksi) vielä aika kaukana edessäpäin.

Iloinen synttärisankari

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori