Ensimmäinen hammas, sana ja askel

Vuoden ikä on monella tavalla iso merkkipaalu vauvan elämässä. Ruokapolitiikka vapautuu tuolloin suositusten mukaan paljon, vauvaa aletaan kutsua taaperoksi ja iästä aletaan puhua vuosissa eikä kuukausissa. Ennille vuoden ikä on merkinnyt erityisen paljon, sillä kolme isoa kehitysaskelta sattui hänellä juuri vuoden iän molemmille puolille. Tyttö sanoi ensimmäiset sanansa ja otti ensimmäiset askeleet pari viikkoa ennen kuin täytti yhden vuoden ja ensimmäinen hammas puhkesi ikenestä läpi vuoden ja kahden päivän ikäisenä.

Ennin ensimmäinen sana oli tulkintatavasta riippuen "kakka" tai "äiti". "Kakkaa" Enni on hokenut jo pidemmän aikaa ja osaa hienosti toistaa sen kun häneltä kysyy "Osaako Enni sanoa X?" (oli X mikä vaan, vastaus on yleensä "kakka"). "Äidin" Enni puolestaan sanoi yksi päivä kesken imetyksen - hän lopetti syömisen, katsoi minua ja sanoi "äiti", ja jatkoi syömistä. Tällä sanalla oli siis ehkä enemmän sisältömerkitystä, mutta yhtä kaikki ensimmäinen sana on nyt sanottu. Enni hakee selvästi myös muita sanoja, kuten "isi" ja "tissi" ja jokeltelee tosi monipuolisesti leikkiessään tai jutellessaan meille.


Ensimmäisiä askelia Enni on ottanut nyt parin viikon ajan ja seisomaan hän oppi nousemaan ilman tukea noin kuukausi sitten. Ennätysmäärä peräkkäisiä askelia ilman tukea on tällä hetkellä viisi askelta - ehkä sitä siis voisi jo pikku hiljaa alkaa kutsua kävelemiseksi. Yleisimmin askelia tulee kuitenkin kerrallaan vain muutama. Tyttö on selvästi oppinut, että hän saa hurjasti kehuja ja huomiota aina kun ottaa askelia, sillä hän oikein odottaa meidän reaktioita ja kannustusta noustuaan seisomaan. Siinä taas todiste siitä, kuinka tärkeää kehuminen ja positiivinen palaute on lapsen kehitykselle ja kuinka lapsi nauttii vanhemmiltaan saamasta huomiosta.



Hampaita olemme Ennille ennustaneet jo noin 10 kuukauden ajan aina siitä alkaen kun Enni ensimmäisen kerran alkoi pureskella lelujaan enemmän. No, sitä ihmettä saimmekin odotella hyvän tovin, mutta viime viikolla tytölle vihdoin puhkesi ensimmäinen hammas! Hammas tuli ihan tyyppipaikkaan eli alas ja keskelle, nyt sitten jännityksellä seurataan, milloin ja mihin seuraavat hampaat tulevat. Enni oli hampaan puhkeamisen aikaan aika flunssainen, eli hampaan aiheuttamat kutinat ja kivut varmaan vähän sekottuivat flunssan aiheuttamaan ärsyttävään tukkoisuuteen. Joka tapauksessa tyttö oli aika kiukkuinen niihin aikoihin, varsinkin yöllä. Kuumetta tai muita isompia oireita ei kuitenkaan onneksi tullut.



Olen imettänyt Enniä edelleen lähinnä iltaisin ja aamuisin, tytön ollessa kipeänä myös yöllä. Puhjennut hammas ei ole ainakaan vielä aiheuttanut imetykseen mitään muutosta, toki hammas onkin vasta ihan pieni piikki ikenessä. Olen muutenkin miettinyt näitä imetysjuttuja jonkin verran, mutta en ole päätynyt vielä mihinkään selkeään päätökseen imetyksen lopettamisen tai jatkamisen suhteen. Alun perin ajattelin, että vuoden ikä voisi olla aika sopiva kohta lopetella, mutta Ennin myötä ja aiheeseen paremmin tutustuttuani olen kyllä hiljalleen ainakin kallistumassa pidempäänkin imetystaipaleeseen. Eihän Enni maidosta enää saa läheskään tarpeeksi energiaa ja maidon määrä on varmasti vähentynyt paljon kun olen ollut pitkiä koulupäiviä poissa Ennin luota. Rinta on tytölle kuitenkin vielä hurjan tärkeä lohtu ja turva, ja näenkin meillä imetyksen nykyään enemmän läheisyytenä kuin ravintona vauvalle. On se itsellekin ihana rauhallinen hetki oman lapsen kanssa, sellainen aika on aina arvokasta.

Paljon on tapahtunut parissa viikossa, mutta niinhän se on, että vauva-aika on toinen ihmisen suurista kasvupyrähdyksistä. Ensimmäisten vuosien aikana vauvan elämään tulee uutta oikealta ja vasemmalta, eivätkä asioiden perässä tahdo aina pysyä vanhemmatkaan. Toinen suuri kasvupyrähdys on Ennillä edessä sitten reilun kymmenen vuoden päästä, ja voi olla, että silloin on vanhemmillakin lopulta enemmän huolehdittavaa kuin näinä ensimmäisinä vuosina. Joka tapauksessa nyt pitää nauttia tytön vauva- ja taaperoajasta täysillä - ne menevät ohi ihan valtavan nopeasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori