Mitä isyys on?

Isänpäivän kunniaksi ajattelin blogissakin keskittyä tänään isyyteen. Aiheeseen, joka ei itselleni ole ehkä niin tuttu, mutta josta kuitenkin olemme miehen kanssa paljon jutelleet jo kauan ennen Ennin syntymää. Aiheeseen, josta tietysti itsekin tiedän jotain oman isän ja isoisien kautta. Jokainen kokee varmasti isyyden eri tavalla ja luonnollisesti ajatusten sisältöön vaikuttaa myös sukupuoli - miehistä voi joskus itsestään tulla isiä. Yhteiskunnan mallit vaikuttavat myös, samoin omat kokemukset. Ei olekaan olemassa yhtä oikeaa isyyttä, aivan kuin ei ole olemassa yhtä oikeaa äitiyttä tai ihmissuhdetta ylipäänsä; se tekee jokaisen oman kokemuksen isyydestä ehkä vielä arvokkaammaksi.


Sanotaan, että isä-tytär-suhde on erityinen, samalla tavalla kuin äiti-poika-suhde. On hauskaa, että jokainen meistä saa kokea vain toisen roolin (jos kumpaakaan) molemmissa suhteissa. Vertailua voi siis olla vaikeaa tehdä. Itse olen saanut kokea ainakin toistaiseksi vain isä-tytär-suhteen tyttären näkökulmasta, mieheni taas on päässyt Ennin myötä kokemaan sekä äiti-poika-suhteen pojan näkökulmasta että isä-tytär-suhteen isän näkökulmasta. On ollut ihanaa seurata vierestä, kuinka luontevasti mieheni on muuttunut isäksi ja toisaalta oma isäni papaksi - eipä näissä uusissa rooleissa tietysti ihmisen persoona yleensä mihinkään muutu, jolloin uusi tilanne normalisoituu nopeasti.


Vaikka monet lapseen liittyvät asiat keskittyvät edelleen äitiin, otetaan nykyään mielestäni myös tuleva ja tuore isä hyvin huomioon yhteiskunnankin taholta. Äitiyspakkauksen ja äitiysloman lisäksi on nykypäivänä isyyslomaa, isyysvapaita ja isyysvalmennusta. Äitiysneuvolaan kuului meillä kolme perhevalmennusta, joista itse sain osallistua vain kahteen; kolmas oli tuleville isille tarkoitettu isyysvalmennuskerta, johon mieheni meni yksin. Siellä tulevat isät olivat sosiaalityöntekijän johdolla miettineet omia fiiliksiään isäksi tulemisesta ja vanhemmuudesta ylipäänsä. Tosi hyvä, että isätkin otettiin jo äitiysneuvolavaiheessa huomioon vaikka itse raskaus ei heitä suoranaisesti kosketakaan. Hauskana yksityiskohtana muuten, kun Googleen kirjoittaa "isyysvalmennus", se korjaa sanan "äitiysvalmennukseksi" ja antaa tulokset siitä - ehkä parempi sana muutenkin olisi se perhevalmennus.

Lapsen syntyessä isällä on mahdollisuus pitää kolme viikkoa isyyslomaa samaan aikaan äitiysloman kanssa. Se on mielestäni mahdollisuus, joka kaikkien isien kannattaa hyödyntää jos vain tilanne sen sallii, sillä nuo kolme viikkoa ovat todennäköisesti yksi hienoimmista hetkistä isän elämässä. On myös äidille tosi helpottavaa ja tärkeää, että rankan synnytyksen jälkeen kotona on toinenkin aikuinen huolehtimassa vauvasta ja arjesta. Ja ennen kaikkea tutustumassa uuteen perheenjäseneen ja harjoittelemassa uutta elämää. Meillä mieheni jäi pois töistä itse asiassa jo ennen Ennin syntymää ja oli kotona myös virallisen isyysloman jälkeen, mikä mahdollisti minun koulunkäynnin viime keväänä. Mieheni myös piti suurimman osan vanhempainvapaistamme, jotka siis ovat vapaasti jaettavissa äidin ja isän kesken perheen päätöksen mukaan.


Mutta mitä se isyys nyt sitten loppujen lopuksi on? Vaikeahan sitä on sanoiksi pukea. Isyydessä on mielestäni paljon samaa kuin äitiydessä, mutta ei niitä ihan samaan laatikkoon voi niputtaa. Koska isyys tarkoittaa niin paljon, päätin loogisesti tiivistää sen yhteen sanaan. Minulle, minun näkökulmastani, isyys on aina ollut turvaa. Kysyin saman kysymyksen myös mieheltäni. Hänen näkökulmansa isyyteen on tietysti ihan erilainen, mutta vastaus mielestäni ihan yhtä kuvaava: huolenpitoa.

Jos Enniltä kysyisi saman kysymyksen, vastaus olisi ehkä velliä; jos meissä mieheni kanssa jokin perustavanlaatuinen ero on Ennin hoidon suhteen, on se se, että tyttö saa minulta maitoa ja mieheltäni velliä. Ehkä ensi vuonna sanaa voi jo tytöltä ihan kysyäkin, siinäpä hyvä idea vaikka isänpäiväkorttiin.

Onnea kaikille isille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen