Ajatuksia joulukalentereista

On jotenkin ihan uskomatonta, että tänään on jo joulukuun ensimmäinen päivä. Muistan, että olen tehnyt samanlaisen havainnon monena muunakin vuonna, mutta tänä vuonna marraskuumme on ollut erityisen hektinen ja joulukuu tuli vielä tavallista enemmän puskan takaa. Joulukalenterien osalta tosin olin kerrankin liikkeellä jo ajoissa; hankin kaikille kolmelle omat arpakalenterit jo pari viikkoa sitten. Tänään täydensin kokoelman Fazerin suklaajoulukalenterilla. Onhan se joulun odottaminen aikuisillekin paljon hauskempaa kun on pientä tekemistä ja herkkuja jokaiselle päivälle.



Olemme jo monena vuonna ostaneet miehen kanssa Veikkauksen arpakalenterin, jossa saa siis raaputtaa yhden ruudun joka päivä. Viime vuonna ostimme Ennillekin oman kalenterin, ja sama perinne jatkui tänäkin vuonna. Enni on vielä tänäkin vuonna toki liian pieni ymmärtämään joulukalentereista mitään, mutta oma kalenteri hänelle piti yhtä kaikki saada. Viime vuonna Ennin kalenteri oli sitä paitsi ainoa, jolla voitimme jotain. Joulukalenterin hankkiminen lapselle tulee kyllä varmasti olemaan kysymys, johon on vaikeampi vastata muutaman vuoden kuluttua.



Minulla oli pienenä käytännössä joka joulu useampi kuin yksi joulukalenteri. Yleensä kalentereita oli kolme: yksi perinteinen kuvakalenteri, yksi suklaakalenteri ja vanhempien täyttämä pussikalenteri, jonka "luukkuja" avasimme veljeni kanssa vuoropäivin (minä parittomina ja pikkuveli parillisina päivinä). Pusseissa oli yleensä eri makuisia suklaakonvehteja, mutta saattoi siellä joskus olla pieniä kuusenkoristeita tai lelujakin. Tykkäsin pussikalenterista aina kalentereistani eniten, ja aion toteuttaa idean Ennillekin sitten muutaman vuoden kuluttua kun hän kalentereista jotain ymmärtää. Vielä on siis hyvin aikaa miettiä pussien tarkempaa sisältöä.

Nykyään kalentereita on tarjolla paljon enemmän kun silloin kun olin itse pieni. Löytyy Kinder-kalenteria, Haribo-kalenteria ja jopa Lego-kalenteria; tuntuu oikeastaan, ettei niitä perinteisiä suklaakalentereita edes myydä enää. Saa nähdä, millaisen kalenterin Enni tulee jouluna saamaan sitten kun on vähän isompi. Periaatteessa tykkään kyllä esimerkiksi jostain Lego-kalenteri-ideasta, sillä kyllä jouluna sitä suklaata tulee mätettyä ihan tarpeeksi joka tapauksessa. Tosi kiva idea pienelle lapselle on myös tarinajoulukalenteri. Siinä sama tarina etenee päivä päivältä kohti jännittävää loppua kun jokaisesta kalenterin luukusta aukeaa uusi sadunpätkä. Ihana idea tarinajoulukalenteriin löytyy esimerkiksi Oranssia-blogista Hiiri Hiirusen joulukalenteritarinan muodossa. Tällaisen satukalenterin haluan myös ehdottomasti toteuttaa Ennille viimeistään ensi jouluna.


Tänä jouluna meidän kodista löytyy siis neljä joulukalenteria: kolme arpakalenteria ja yksi Fazerin suklaajoulukalenteri. Fazerin suklaajoulukalenteri on ainakin aikaisempien kokemusteni perusteella käytännössä konvehtirasia, jossa on 24 perinteistä suklaakonvehtia luukkujen takana. Jaamme kalenterin mieheni kanssa (minä avaan lapsuudesta tuttuun tapaan parittomat luukut), eli toivottavasti kohvehdit eivät ole kovin eri tasoisia ja konvehtikateudelta vältytään. Monina vuosina meillä on ollut myös partiolaiskalenteri, mutta tänä vuonna kumpikaan meistä ei ole törmännyt niiden myyjiin eikä ovellekaan ole tultu kalenteria kaupittelemaan. Vaan emmeköhän pärjää ilmankin. Hienoa myös olisi, jos vaikka voittaisimmekin tänä vuonna jotain arpakalentereista - perinteisesti olemme molemmat jääneet tyhjin käsin, vaikka noin joka toisen arvan pitäisi voittaa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Vaunukävelyt Emmaljunga Super Viking -yhdistelmävaunuilla

Ensimmäinen kosketus lääkärin työelämään; amanuenssuuri sairaalassa