Uusi vuosi 2018

Vuosi 2018 tulee olemaan meidän ensimmäinen vuosi taaperon vanhempina. Tuntuu hassulta, ettei Ennistä ollut pienintä tietoakaan vielä tasan kaksi vuotta sitten kun vuosi vaihtui tytön syntymävuodeksi. Asuimme tuolloin ihan eri osoitteessa ja koputtelimme toisiamme nauraen kylkeen bussissa kun joku vauva alkoi itkeä: "Tollasta se sit meilläkin tulee joskus olemaan." Niin, se joskus tulikin jo aika pian, niin ne asiat voivat nopeasti muuttua ihan täysin.


Viime vuodenvaihteen vietimme kotona pienen 6-viikkoisen vauvan kanssa ja olivat asiat kyllä silloinkin aika eri tavalla kuin nyt. Katselimme raketteja ikkunasta ja juotimme Ennille pumpattua maitoa kun äiti joi pitkästä aikaa lasillisen kuohuviiniä - muistan vieläkin, miten kellotimme alkoholin palamista ja imetysvälejä. Ennillä ei vielä vuosi sitten ollut käytännössä mitään unirytmejä, eli valvoimme vuorotellen ison osan yöstä. Hyvät muistot uudestavuodesta 2017 joka tapauksessa jäi.

Eilen alkoi sitten jo vuosi 2018, se meidän ensimmäinen vuosi taaperon vanhempina. Yhden kokonaisen vuoden olemme nyt eläneet vanhempina, mikä on ollut varmasti molempien elämässä isoin muutos koskaan. Vuoden kuluttua Enni kipittää jo ihan eri tavalla pakoon nukkumaanmenoajan tullessa ja osaa ehkä itsekin kertoa mielipiteensä ilotulitusraketeista. Tänäkin vuonna tyttö kyllä osoitteli taivaalla kimaltavia ilotulituksia ihmeissään ja kummasteli läpi yön jatkuvaa pauketta. Kävimme vähän ennen iltakahdeksaa pienellä kävelylläkin lähialueella ihan oman perheen voimin.

Illalla teimme kotona itse pizzaa ja joimme lasilliset kuohuviiniä (tänä vuonna emme kellottaneet alkoholin palamistakaan ihan yhtä tarkasti kuin vuosi sitten), ja vietimme vuodenvaihteen raketteja parvekkeelta katsellen ja Nintendoa pelaillen Ennin nukahdettua - arjen luksusta parhaimmillaan. Kaikille peleistä kiinnostuneille voin suositella Super Mario Odysseyta, on ollut tosi hauska peli yhdessäkin pelattavaksi!



Koulun osalta vuosi 2018 tulee sisältämään L3:n lopun ja L4:n alun. Samoin vuosi tulee sisältämään ensimmäisen kesän kun meillä on mahdollisuus suorittaa amanuenssuureja. Omat suunnitelmat tämän suhteen selviävät tarkemmin vasta joskus keväällä, mutta olisihan se varmaan ihan hyvä suorittaa yksi pois jo tänä vuonna; kaikkiaan amanuenssuureja eli manuja pitää tehdä neljä. L3:n lopussa lääkiksestä on myös puolet takana - valmistuminen on siis taas lähempänä kuin koskaan. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea kolmen jäljellä olevan vuoden aikana ehtii tapahtua.


Enni tulee jatkamaan vuoden 2018 samassa perhepäivähoitopaikassa, sillä tyttö on viihtynyt siellä hurjan hyvin ja perhepäivähoito on sopinut meille hoitomuotona hyvin. Isompana Ennin olisi ehkä hyvä mennä pariksi vuodeksi päiväkotiinkin ennen koulua, mutta niihin päätöksiin on onneksi vielä paljon aikaa. Periaatteessa vielä ehtisi tehdä siirtoja asuinpaikankin suhteen; lapsen aloitettua tietyssä koulussa muuttaminen ei sitten ole enää niin helppoa. Toistaiseksi viihdymme kuitenkin nykyisessäkin kodissamme.

Odotan vuodelta 2018 kaiken kaikkiaan aika samaa, mitä vuosi 2017 on ollut: Ennin kasvua ja kehitystä ja siinä mukana olemista, koulunkäyntiä ja rauhallista perhe-elämää. Alkava vuosi tulee todennäköisesti olemaan meille tasaisempi kuin pari edellistä (raskaus ja vauva-aika olivat molemmat isoja mullistuksia), ja otamme uteliaina vastaan kaiken, mitä se tarjoaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Vaunukävelyt Emmaljunga Super Viking -yhdistelmävaunuilla

Ensimmäinen kosketus lääkärin työelämään; amanuenssuuri sairaalassa