Ajatuksia taaperoimetyksestä

Vauvasta tulee taapero 1-vuotiaana, eli olen itsekin ollut nyt jo kolme kuukautta taaperoimettäjä kun Enni täytti tällä viikolla 15 kuukautta. Aihe herättää joskus kiivastakin keskustelua ja on myönnettävä, että omakin mielipiteeni asiasta on hieman muuttunut oman lapsen saamisen myötä. Ei minulla lapsettomana oikeastaan edes ollut mitään mielipidetttä imettämisestä suuntaan tai toiseen, mutta raskaaksi tultuani ajattelin jotenkin, että sopiva aika imetyksen lopettamiseen olisi 6-12kk. Pikku hiljaa ajatusmaailmani on kuitenkin siirtynyt lapsentahtiseen lopettamiseen, eikä imettämisen lopettaminen ainakaan juuri tällä hetkellä edes tunnu kovin ajankohtaiselta.


Enni oli täysimetetty vauva 4-6 kuukauden ikäiseksi saakka, jolloin annoimme tytölle ensimmäiset maistiaiset perunasta ja porkkanasta. Tyttö ei alussa ollut suuri kiinteiden ruokien ystävä ja olisi vauvana viettänyt varmaan kaiken aikansa tissillä jos olisi voinut. Imetys oli meille siis alusta asti kiinteä osa arkea ja on se sitä edelleen. Tällä hetkellä imetän Ennin joka päivä iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja aamulla tytön herättyä. Päiväimetykset vaihtelevat sen mukaan, miten olen koulussa, mutta yleisesti imetän tytön heti tultuamme kotiin; se on meille molemmille ihana läheisyystankkaus erossaolon jälkeen. Vapaapäivinä imetän Enniä päivän aikana enemmän, ja yleensä imetyskertoja tulee koulupäivinäkin iltapäivällä jokunen. Yöimetykset olemme tietoisesti pyrkineet jättämään pois, mutta tulee niitäkin silloin tällöin, esim. tytön ollessa kipeä.

Rinnalla oleminen on Ennille toki tässä vaiheessa enemmän läheisyyttä ja turvaa kuin ravintoa, ja tyttö syökin nykyään oikein hyvin tavallistakin ruokaa. Olemme koittaneet ruokavalion suhteen siirtyä koko ajan enemmän siihen, että söisimme koko perhe mahdollisimman samaa ruokaa. Suurin haaste ruokailun suhteen on meidän perheelle oikeastaan ollut säännölliset ruoka-ajat, joita emme oikein mieheni kanssa noudattaneet ennen Ennin syntymää. Nykyään yritämme ainakin viikonloppuna kokoontua koko perhe saman pöydän ääreen aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, mutta on kyllä myönnettävä ettei se ihan aina onnistu vieläkään. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.

Taaperoimetys on tosiaan aiheena vielä enemmän keskustelua herättävä kuin vastasyntyneen imetys. Tässäkään asiassa ei kuitenkaan mielestäni ole mitään selvää oikeaa tai väärää toimintatapaa, vaan toisissa perheissä imetetään lasta pidempään kuin toisissa eikä perheitä voi sen perusteella laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Käytännön asiat vaikuttavat usein paljon siihen, kuinka pitkään imetys jatkuu - töissä käyvän äidin on hankala imettää lasta etänä ja toisaalta huonosti tavallista ruokaa syövää lasta on helpompi imettää pidempään kun hän on useammin nälkäinen. Veikkaan, että tämä jälkimmäinen kohta on vaikuttanut jonkin verran ainakin meillä. Suomen imetyssuositus on tällä hetkellä 4-6 kk täysimetystä (pelkkää äidinmaitoa rinnasta tai pullosta) ja osaimetystä vuoden ikään asti.

Tärkeänä, ehkä jopa tärkeimpänä, tekijänä imetyksen jatkumiselle on tietysti vanhempien ja erityisesti äidin tahtotila asian suhteen. Jos imetys on äidille syystä tai toisesta raskasta tai hankalaa, jää se helpommin pois päiväjärjestyksestä, ja jos äiti itse pitää imetyksestä, järjestyy sille paremmin aikaa. Myös lapsen tahtotila vaikuttaa luonnollisesti paljon - osa lapsista lopettaa itse rintamaidon syömisen ruokavalion monipuolistuessa. Meillä sekä äiti että lapsi (ja isäkin) ovat edelleen imetyksen kannalla, eli imetys jatkuu meillä toistaiseksi.


Taaperoimetyksestä on sekä äidille että lapselle myös paljon hyötyjä. Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin  imetys esimerkiksi pienentää äidin rintasyöpäriskiä (yhden lähteen mukaan jokainen imetetty vuosi vähentää suhteellista riskiä 4 prosenttia) sekä suojaa jonkin verran munasarjasyövältä ja tyypin 2 diabetekselta. Lapselle terveydellisiä hyötyjä tulee imetyksestä vielä enemmän. Rintamaito sisältää vasta-aineita, jotka suojaavat lasta mm. flunssilta ja korvatulehduksilta, ja siinä olevat ravintoaineet ovat aina lapselle sopivassa ja hyvin imeytyvässä muodossa. Rintamaidon koostumus myös muuttuu sitä mukaa kun lapsi kasvaa sisältäen aina sitä, mitä pieni tarvitsee. Imetys on myös läheisyyttä ja turvaa, paitsi lapselle myös äidille. Ja onhan imetys aika ekologinen ja taloudellinen tapa ruokkia jälkikasvu (tämä nyt ei tietenkään päde enää täysin taaperoon kun lapsi syö jo paljon muutakin).

Ennillä on tällä hetkellä neljä hammasta, eivätkä ne meillä mitenkään häiritse imetystä. Hampaiden puhjetessa tytöllä oli välillä tapana pureskella rintaa varsinkin silloin kun hän ei ollut nälkäinen vaan halusi vain läheisyyttä. Onneksi tuo vaihe meni kuitenkin nopeasti ohi ja nykyään imetys on suurimmalta osin ihan samanlaista kuin ennen hampaiden puhkeamista. Saa nähdä, kuinka kauan imetystaipaleemme vielä jatkuu - tiedän jo nyt, että sen loppuminen tulee olemaan äidille kova paikka, vaikka onhan niitä lapsen kehitysaskelia hienoakin seurata näin läheltä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori