Mitä RiHaVe:sta jäi käteen

Klinikan ensimmäinen blokkikurssi on nyt ohi ja tentit tentitty. Ryhmämme ensimmäinen kurssi oli RiHaVe eli Rintakipu, hengenahdistus ja verisuonikirurgia - iso kurssi, joka alkoi jo lokakuun lopussa ja loppui vasta nyt helmikuun alkupuolella. Kurssi huipentui tällä viikolla kahteen tenttiin: keskiviikkona oli EKG-tentti ja perjantaina varsinainen kurssitentti. Molemmat tuntuivat menevän omalta osalta ihan hyvin, tulokset tulevat joka tapauksessa vasta kuukauden kuluttua.

Pelkäsin alun perin enemmän perjantain varsinaista jaksotenttiä, sillä RiHaVe on lääkiksen isoin yksittäinen kurssi ja tentti ymmärrettävästi myös sen takia tosi laaja. Pidin lopulta kuitenkin keskiviikon EKG-tenttiä haastavampana, sillä siinä oli niin vähän aikaa. EKG-tentti piti sisällään 10 EKG-nauhaa, jotka piti tulkita tunnissa; 6 minuuttia per nauha siis. Tuo 6 minuuttia oli aivan liian vähän tässä vaiheessa osaamista, varsinkin kun heti alkuun kerrottiin, että kaikki missatut STEMI:t (ST-Elevation Myocardial Infarction) johtavat automaattiseen hylkäykseen. Perjantain tentti oli toki sekin haastava: 120 väittämää + 11 esseevastausta, mutta aikaa siihen olikin 4 tuntia. Preklinikassa lääkiksen tentit sisälsivät aina nollasäännön, eli sen että kaikista tehtävistä piti saada 0,5 pistettä tai enemmän tai koko tentti hylättiin. Klinikan myötä mukaan astui myös sääntö, jossa mikä tahansa potilaan kuolemaan johtava vastaus aiheuttaa koko tentin hylkäämisen - mielestäni ihan reilu käytäntö lääkäriopiskelijoille, vaikkakin se lisää hieman paineita tenttitilanteessa.

Mitä ensimmäisestä blokkikurssista sitten jäi käteen? No, ainakin hurja kehitys kliiniseen osaamiseen. Potilaan tutkiminen ei tunnu enää utopistiselta ajatukselta vaan ihan normaalilta toiminnalta eikä enää tarvitse miettiä joka kerta, miten päin stetoskoopit laitetaan korville. Käsidesin käyttö on muuttunut niin automaattiseksi, että etsin käsidesejä nykyään niin kodin, kyläpaikkojen kuin ruokakauppojen seiniltä. Tiedän, mitä tarkoittaa anamneesi (potilaan esitiedot), ADP +/+ (arteria dorsalis pedis -pulssi tuntuu molemmissa jaloissa) tai askivuosi (polttanut tupakkaa vuoden ajan askin päivässä) ja käytän sujuvasti ihmisen topografiaan viittavia sanoja mm. päiväkirjassani (esim. "Ennin vasempaan sääreen oli anterolateraalisesti tullut mustelma hoitopäivän aikana").

Ehkä isoin kurssista käteen jäänyt asia on kuitenkin ensimmäinen näkemys siitä, mitä lääkärin työ tulee sitten joskus olemaan. Blokkikurssin aikana pääsimme tietysti kiertämään sairaalan osastoilla, mutta myös pitämään omaa vastaanottoa niin sairaalassa kuin terveyskeskuksessa ja sanelemaan ja kirjoittamaan ihan oikeita potilaskertomuksia. Pääsimme ottamaan kantaa lääkityksiin, toimenpiteisiin ja hoitolinjoihin ja oli jotenkin todella helpottavaa huomata, että niihinhän osaa jo tässä vaiheessa jollain tavalla sanoa jotain järkevää. On tuntunut älyttömän hienolta kun on nähnyt, kuinka jokin itse ehdottama hoitolinja on oikeasti parantanut potilaan vointia tai parantanut sairauden (huomiona tähän että emme tietenkään vielä itse päätä yhtään mitään potilastyössä, mutta joskus ne omat ajatukset ovat juuri niitä, mitä hoitavalle lääkärillekin on tullut mieleen).

Koulussa valmistautumassa päivän alkuun.

Paljon on tullut opittua asioita myös kurssin varsinaisesta substanssista, eli sydän-, verenkierto- ja keuhkosairauksista. Ymmärrys näiden elinjärjestelmien fysiologiasta ja anatomiasta on nyt ihan eri tasolla kuin ennen kurssia ja lääkitysasioihinkin osaa vähän jo ottaa kantaa.

Tähän listaan vielä ihan konkreettisesti tärkeimpiä asioita, joita olen mielestäni itse oppinut ensimmäisen blokkikurssin aikana. Monet näistä taidoista tietysti varmasti syvenevät opintojen edetessä pidemmälle, mutta perusosaaminen niistä löytyy jo nyt.

Sydämen auskultaatio

Sydämen auskultaatiota eli kuuntelemista stetoskoopilla olemme päässeet kurssin aikana harjoittelemaan paljon. Ensimmäisillä kerroilla korvakappaleista ei mielestäni kuulunut muuta kuin epämääräistä jumputusta, mutta nykyään erotan kohtuullisen helposti ensimmäisen ja toisen sydänäänen. Loppukurssista tunnistin aika hyvin systoliset sivuäänet ja osaan paikantaa kolmannen ja neljännen sydänäänen niiden kuuluessa. Hienoa, että opimme tämän lääkärin perustaidon heti ensimmäisellä blokkikurssillamme!

Potilaskertomuksen kirjoittaminen

Pääsimme kurssin aikana sekä kirjoittamaan että sanelemaan potilaskertomuksia ja niiden perusrakenne alkoi hyvin hahmottumaan jo RiHaVen aikana. Potilaskertomuksia tulemme kirjoittamaan ja lukemaan tästä eteenpäin jokaisella kurssilla, eli osaaminen varmasti tulee syvenemään sen suhteen vielä paljon.

EKG:n tulkitseminen

EKG:n tarkka tulkitseminen ja kaikkien yksityiskohtien huomaaminen on edelleen haastavaa, mutta perusasiat ovat kyllä kurssin jälkeen hallussa. Tunnistan tällä hetkellä EKG:sta suurella varmuudella ainakin STEMI:n, eteisvärinän ja kammiotakykardian. Toki myös asystole on aika varma nakki (se on se suora viiva sairaalasarjojen näytöillä - kuriositeettina sekin, että asystolea EI voi koskaan defibrilloida vaikka sairaalasarjoissa niin usein toimitaan).

Vuorovaikutus potilaan kanssa

Ensimmäiset kohtaamiset oikeiden potilaiden kanssa jännittivät aika paljon, mutta kokemus on tuonut tähän jo nyt varmuutta. Olen tutkinut yksin tähän mennessä kymmenkunta potilasta, ja jo se määrä on vahvistanut vuorovaikutustaitoja paljon. Pidin tätä yhtenä vahvuutenani jo ennen klinikkavaiheen alkua ja hyvin olen mielestäni potilaiden kanssa tähän mennessä onnistunutkin toimimaan.

Sairaalassa toimiminen

Sairaalassa liikkuminen ja toimiminen oli meille kaikille ihan uutta kurssin alkaessa, mutta nopeasti siihenkin uuteen maailmaan tottui. Osaan käyttää sairaalan potilastietojärjestelmiä jo auttavasti, osaan suunnistaa opetuksiin eri puolilla sairaalaa ja muistan ottaa nimikyltin ja stetarit mukaan niihin opetuksiin, joissa niitä tarvitaan. Minulla on jopa kahvipassi sairaalaan keskuskahvilaan.

Astman diagnosointi

Astman diagnosointi on yksittäinen asia, joka jostain syystä jäi kurssilta hyvin mieleen. Hyvä tuuri että siitä kysyttiin myös jaksotentissä! Astmadiagnoosiin voidaan päästä Suomen systeemien mukaan seitsemällä tavalla ja osaan tällä hetkellä ne kaikki - todennäköisesti osa kyllä unohtuu seuraavien kurssien aikana, mutta onneksi lääkäreille on vastaanotoilla käytössä hyvät tietokannat tällaisten yksityiskohtien etsimiseen.

Sairaalan hississä.

Entä mitä olisin voinut oppia kurssin aikana paremminkin? No, ainakin keuhkojen auskultaatiota, joka tuntuu itselle tällä hetkellä hieman haastavammalta kuin sydämen auskultaatio. Pääsemme onneksi varmasti kuuntelemaan vielä paljon keuhkoja opintojen aikana ja varmuutta siihen tulee kuuntelukertojen myötä lisää. Käytännön taidoista myös astrupin eli valtimoverinäytteen ottaminen jäi itsellä aika hataralle pohjalle, samoin kaulapulssien tutkiminen. Aina pystyisi myös lukemaan teoriaa enemmän, mutta kaiken kaikkiaan olen ihan ylpeäkin siitä, miten hyvin onnistuin lukemaan kaikesta jotain välillä haastavan ja aikatauluiltaan kireän taaperoarjen keskellä. Toisaalta Enni on hyvin saanut minut keskittymään olennaiseen kun ylimääräiselle nippelitietojen lukemiselle ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa.

Odotan jo innolla maanantaina alkavaa toista blokkivaiheen kurssia, mutta siitä enemmän sitten myöhemmin! Tämä viikonloppu menee pitkästä aikaa täysin rentoutuen kun menossa ei kahteen päivään ole mitään kurssia eli edes teoreettista lukemista ei juurikaan ole.