Blokkivaiheen kolmas kurssi, Neurologia ja neurokirurgia

Tämän viikon tiistaina meillä alkoi jo blokkivaiheen kolmas kurssi eli Neurologia ja neurokirurgia. Kurssi on myös tämän vuoden viimeinen, eli koulun osalta aletaan jo selvästi olla voiton puolella. Kouluvuosi on mennyt nopeasti ja ollut selkeästi antoisin vuosi tähän mennessä; odotan oikeastaan jo nyt innolla seuraavaa vuotta, vaikka onhan se ihan kivaa pitää vähän kesälomaakin siinä välissä. Koulumotivaationi ei kuitenkaan varmaan koskaan ole kevätpuolella ollut näin korkealla, mikä kertoo ihan hyvää alavalinnasta.

Neurologia ja neurokirurgia on tähän mennessä kurssina vaikuttanut hyvin selkeältä, ainakin verrattuna edelliseen kurssiimme OHeRa:n. Neurossa aihealueita on vain yksi, mikä helpottaa keskittymistä tosi paljon. Meille kaikille jaettiin kurssin alussa "neurolaukut", joita saamme lainata seuraavan kuukauden ajan. Laukku sisältää yllä olevassa kuvassa näkyvät oftalmoskoopin, refleksivasaran, ääniraudan ja taskulampun - kaikki keskeisiä välineitä neurologisen statuksen tekemisessä ja kaikkia olen itsekin päässyt jo käyttämään.

Omalla ryhmälläni oli jo kurssin ensimmäisellä viikolla neuro-oftalmologia -opetus, eli olen päässyt ihan ohjatusti harjoittelemaan oftalmoskoopin käyttöä jo jonkin verran. Osaan katsoa silmistä punaheijasteet (joskaan en ihan vielä tiedä, mitä kaikkea niiden löytyminen tarkoittaa) ja osaan alkeet silmänpohjan tutkimisesta. Voi olla, että mieheni ja lähiperheeni pääsee koekaniineiksi useampaankin kertaan tässä tulevan kuukauden aikana; tekemällä nimittäin oppii käytännön asioita parhaiten. Silmänpohjan tutkiminen ei myöskään ole ihan helppoa, sillä kohde on pieni ja mahdolliset löydökset vielä pienempiä.

Muut ensimmäisen viikon opetukset ovat olleet seminaareja emmekä ole kurssin puitteissa vielä ehtineet tavata kovin montaa potilasta. Potilasopetuksia tulee kuitenkin tulevina viikkoina vielä monenlaisia, eli neurologinen status varmasti tarkoittaa minulle paljon enemmän kurssin loputtua kuin tällä hetkellä. Kurssiin kuuluu myös osallistuminen neurologiseen päivystykseen, jossa pääsemme yksin tai pareittain näkemään oikeita akuuttipotilaita vastuulääkärin mukana. Päivystysopetus tulee varmasti olemaan hurjan mielenkiintoinen ja ehkä jännittäväkin. Onneksi tässä vaiheessa oma osallistuminen rajoittuu pitkälti seuraamiseen ja avustamiseen - ajatus siitä, että olisi oikeasti vastuussa päivystykseen tulevista potilaista on vielä tällä hetkellä suorastaan pelottava. Tosin on sanottava, että ajatus ei tunnu enää täysin mahdottomalta, vaikka vuoden alussa se todellakin tuntui siltä. Ehkä kehitystä on siis odotettavissa vielä tulevan kolmen vuoden aikanakin.

Kurssin ensimmäiset neljä viikkoa ovat neurologiaa ja viimeinen viides viikko neurokirurgiaa. Neurokirurgian viikko tulee aikataulultaan olemaan paljon tiukempi kuin muu kurssi, mutta onhan sen aihepiirikin ainakin paperilla älyttömän kiinnostava. Viikon tarkempi lukujärjestys selviää vasta edellisellä viikolla, sillä meidät jaetaan kirurgian osastolle täysin sen mukaan, millaisia potilaita siellä sillä hetkellä on. Todennäköisesti opetus on siis käytäntöpainotteista, mistä itse tykkään tosi paljon. Kirurgian viikko tulee olemaan hyvä intensiivinen lopetus kolmannelle kouluvuodelle, josta olen tosiaan kaiken kaikkiaan tykännyt ihan älyttömän paljon. Vuosi on mennyt kuin siivillä, varmaan osittain sekä Ennin että koulun kiinnostavuuden takia. Joka tapauksessa olen iloinen niin siitä, että olen ehtinyt viettää vuoden aikana paljon aikaa myös Ennin kanssa kuin siitä, että opintoni ovat edenneet lapsesta huolimatta. Välillä on ollut kiireistä ja stressaavaa, mutta suurimman osan ajasta olen nauttinut elämäntilanteestamme valtavan paljon - opiskelun tuomaa vapautta ei työelämässä ole useinkaan mahdollista saada. Ihan ansaitulta tuleva kesäloma kuitenkin tuntuu, eikä pieni lepotauko varmasti ole pahitteeksi taaperoarkemme keskellä.