Kevätulkoilua taaperon kanssa

Vuosi sitten keväällä Enni oli vielä niin pieni, että hänen ulkoilunsa koostuivat lähinnä vaunukävelyistä ja ajoittaisesta kantorepussa istuskelusta. Tänä vuonna tilanne on jo ihan toinen. Kuten viime viikolla kirjoitinkin, tyttö tykkää nykyään kävellä itse ihan joka paikkaan ja viihtyy välillä aika huonosti rattaissa. Toki sielläkin vielä liikutaan paljon, sillä väsyn yllättäessä pidemmän kävelyn jälkeen tyttö haluaa itsekin rattaisiin lepäämään.


Enni sai pari viikkoa sitten ensimmäisen oman hiekkasangon ja lapion, ja tykkää hurjasti täyttää pientä sankoaan hiekalla, kivillä tai lumella. Lisäksi lapiolla on koitettu kuopia asfalttia ja kotiparkettia, toistaiseksi tuloksetta. Hiekkalaatikolla leikkiminen on klassinen lasten ikisuosikki, jonka hienoudet jäävät aikuiselta tietyllä tavalla pimentoon - kunnes pääsee itse seuraamaan vierestä pienen lapsen keskittymistä ja iloa loputtoman hiekkasangon tyhjentämisen ja täyttämisen muodossa. Ehkä homma voisi olla meille aikuisillekin ihan kivaa joskus, siinäpä idea vaikkapa mindfulness-harjoitteluun.


Hiekkaleikkien lisäksi tyttöä on viime aikoina ulkona kiinnostanut vesi. Sekä lätäköt että meri ovat kiehtovia ja Enni tykkää pysähtyä osoittelemaan niitä sanoen ”että” (tai ”paajon että” (=paljon vettä) kun hän katselee merta). Toinen superjännä juttu ulkona ovat ”ootaat” eli portaat, jotka Enni bongaa varmuudella jokaisen kävelyreittimme varrelta. Jos hän kävelee jo valmiiksi huomatessaan portaat, kääntyy matka yleensä niiden suuntaan - jostain syystä tyttö rakastaa kiivetä portaita, vaikka ei niissä tietenkään saa vielä yksin kulkea. Itse asiassa varmaan juuri siksi ne ovat niin kiehtovia.


Portaiden lisäksi Enni tykkää havainnoida monenlaista muutakin ulkoilureittiemme varrelta. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi keinut, toiset lapset, linnut ja koirat. Rattaissa istuessaan hän juttelee huomattavasti enemmän kuin kävellessään, sillä itse kävellessä pitää tietenkin keskittyä jonkin verran enemmän siihen liikkumiseen. Enni tykkää myös kuunnella meidän vanhempien juttuja kävelyjen aikana ja toistelee jatkuvasti sanomisiamme. Jos tytön jättää huomiotta liian pitkäksi aikaa, alkaa rattaista kuulua koko ajan kovenevaa ”juttelua”.

Toivon tällä hetkellä kovasti, että toukokuu tulisi olemaan lämmin, sillä koulu loppuu jo ensi viikolla - ulkoilua Ennin kanssa on siis paljon edessä toukokuun aikana ja se on mukavampaa kun ei tarvitse pukeutua paksuihin toppavaatteisiin. Toivottavasti kelit pysyisivät myös mahdollisimman kuivina, sillä innokkaan taaperon kanssa on raskasta liikkua mutaisilla kaduilla ja huuhdella kaikki lapsen (ja joskus omat) vaatteet jokaisen ulkoilun jälkeen. Viime päivinä aurinkolaseille onkin onneksi tullut käyttöä.


Enni on aina tykännyt myös erilaisista kulkuvälineistä ja tykkää seurata niitäkin ulkona liikkuessamme. Autot, bussit ja roska-autot tunnistetaan helposti, mutta näin lämpenevillä keleillä yhä enemmän liikkellä olevat kaksipyöräiset menopelit menevät tytöllä joskus vähän sekaisin. Pari päivää sitten olimme kävelemässä kotipihassa kun ohi kulki porukka ala-asteikäisiä poikia, joista yksi talutti polkupyörää. Enni sai joukossa aikamoista hilpeyttä aikaan ilmoittamalla kovaan ääneen: ”moottoipyyä!” (=moottoripyörä).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori