Meidän ”lähes täysi-ikäinen” eli 17-kuinen taapero

Meidän pieni nyytti täytti tällä viikolla jo 17 kuukautta eli on leikkimielisesti ajateltuna melkein täysi-ikäinen kuukausissa. 18 kuukautta eli 1,5 vuotta on seuraava iso merkkipaalu Ennin elämässä ja 1,5-vuotisneuvolassakin tehdään vähän laajempi kartoitus taaperon kehityksestä. Saimme jo kuukausia sitten postissa kotiin läjän täytettäviä kyselykaavakkeita lapsen kehityksestä ja taidoista sekä koko perheen voimavaroista. Yksi uusi rokotekin on taas tiedossa, nimittäin vesirokkorokote.


Joitain Ennin lempijuttuja nykyään ovat tavaroiden ottaminen mukaan (”nalle mukaan, koira mukaan, huivi mukaan, äitiiii”; kun kädet loppuvat kesken äiti saa kantaa osan), hiekkaleikit sangon ja lapion kanssa sekä itse käveleminen joka paikkaan. Itsenäiseen kävelyyn liittyen tyttö tykkää ulkona liikkuessamme pysähtyä jokaisen lehden tai roskan viereen osoittamaan ja sanomaan ”mukaan” katsoen samalla pyytävästi äitiä. Onneksi olen jo oppinut, miten välttyä roskakasan keräämiseltä kävelyretkillä. Nykyään sanon vaan Ennille: ”Se on roska, sanotaan heippa roska!”, jonka jälkeen tyttö sanoo tyytyväisenä ”heippa”, vilkuttaa roskalle ja kävelee eteenpäin (yleensä seuraavan roskan luo).


Millaista se elämä sitten tällä hetkellä on energiaa pursuavan pikkutytön kanssa? No, lyhyesti sanottuna aivan ihanaa. Enni osaa jutella jo tosi paljon ja on nykyään ihan oma persoonansa - tämä on monipuolistanut tytön kanssa kommunikoimista valtavan paljon ja joka päivä saa olla niin ylpeä hänen kasvavista taidoistaan. Näihin lukeutuvat mm. useampien laulujen laulaminen täysin tunnistettavasti, laskeminen yhdestä kuuteen ja kuperkeikan tekeminen. Enni osaa myös ilmaista mielipiteensä vahvasti - onneksi kylläkin molempiin suuntiin. Pienet itkupotkuraivarit unohtuvat nopeasti kun tyttö ottaa kasvosi tiukasti käsiensä väliin ja ”pussaa” sinua poskelle/nenään/leukaan/suuhun/otsaan tai ottaa kädestä kiinni ja vetää mukanaan sanoen "äiti mukaan".

"Lehti mukaaan!"


"Vielä yksi video."


Paheellisempia lemppareita ovat Teletapit (”putti”), äidin ja isin kännyköiden videot tytöstä itsestään ja Talk-murut. Noita viimeisiä Enni voisi syödä varmaan laatikollisen päivässä jos saisi. Onneksi Talk-murut sinänsä ovat terveellisiä herkkuja eikä tyttö videoitakaan koko ajan katsele, mutta Teletappien osalta olen välillä tuntenut piston sydämessä kun vastaan tulee uutisia pienten lasten ruutuajan rajoittamisesta. Ehkä tilanne voisi kuitenkin olla pahempikin ja Teletapit sinänsä ei ole mikään kovin huonoja vaikutteita antava ohjelma. Ruutuaikaan voisimme kuitenkin varmasti kiinnittää perheessämme vähän enemmän huomiota, sillä pienenä opitut tavat jäävät helposti elämään pitkäksikin aikaa.


Enni juttelee tosiaan jo paljon ja ymmärtää vielä paljon enemmän. Hän osaa totella aika monenlaisia pyyntöjä, kuten ”Toisitko äidin puhelimen?” tai ”Laita lelu omalle paikalle laatikkoon” ja osaa itse sanoa esimerkiksi ”matto pois” tai ”äiti pois” jos jokin on tytön tiellä. Samoin hän osaa pyytää lisää ruokaa ja yleensä osaa sanoa senkin, mitä ruokaa haluaa lisää (esim. ”isää eipää” = lisää leipää). Tyttö myös huomaa heti jos jokin hänen tekemänsä temppu on meidän vanhempien mielestä hauska, ja jos nauramme jollekin tytön edesottamukselle hän alkaa helposti toistaa sitä seuraten tarkasti reaktioitamme. Kun hän saa meidät nauramaan on hän valtavan tyytyväinen itseensä ja alkaa usein itsekin nauraa jutulle katketakseen.


Söpöjen juttujen ja uusien taitojen oppimisen lisäksi taaperomme osaa toki välillä näyttää synkemmänkin puolensa. Jos Enni ei saa tahtoaan läpi, varsinkin jos hän on jo valmiiksi väsynyt, voi luvassa olla hurja mielenosoitus. Moni taaperon vanhempi varmaan tunnistaa ilmiön, jossa lapsi heittäytyy veltoksi ”madoksi” kun häntä yrittää nostaa kainaloista. Tämä tekee joskus kiukkuisen lapsen siirtelyn ja vaikka vaunuihin nostamisen äärimmäisen hankalaksi. Asiaa ei tietysti varsinaisesti helpota jos lapsi potkii ja huutaa kuin syötävä siinä samalla. Hauskana kuriositeettina mainittakoon, että Enni on pari kertaa saanut itkupotkuraivarit myös itselleen kun ei ole vaikkapa saanut palapelin palaa menemään paikoilleen. Tällöin on äidin ihan turha tulla auttamaan palan paikoilleen laittamisessa, sillä se saa vaan huudon yltymään.


Kaiken kaikkiaan elämä melkein puolitoistavuotiaan tytön kanssa on kuitenkin aika rauhallista ja mukavaa. Enni menee nykyään kiltisti nukkumaan klo 19-20 maissa illalla ja nukkuu enemmän tai vähemmän koko yön, yleensä noin klo 4-5 asti aamulla. Tämän jälkeenkin hän nukkuu vielä pari tuntia saatuaan vähän maitoa. Isoimpana arjen muutoksena viime aikoina on varmaan ollut se, että Enni liikkuu nykyään ulkona melkein enemmän vaunujen ulkopuolella kuin vaunuissa. Odotankin jo innolla parin kuukauden päässä siintävää kesää, jolloin tytön kanssa on helpompi lähteä ulos kun ei tarvitse huolehtia omasta ja lapsen pukeutumisrumbasta aina ennen ja jälkeen ulkoilua. Tämä kesä tulee varmasti olemaan ihan erilainen kuin viime kesä sen suhteen, mitä kaikkea voimme tytön kanssa tehdä - jännittäviä uusia kokemuksia on varmasti luvassa koko perheelle!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka minä pääsin lääkikseen

Vaunukävelyt Emmaljunga Super Viking -yhdistelmävaunuilla

Vauvan istuttaminen