Taaperon kanssa häissä ja autossa

Enni pääsi viime viikonloppuna osallistumaan elämänsä ensimmäisiin häihin ja kaikki sujui kyllä tosi hyvin. Päivä ei aikataulullisesti ollut helpoimmasta päästä, sillä juhlapaikkaan oli pitkä matka ja reissu kesti aamusta myöhäiseen yöhön - lähdimme kotiovesta klo 8:00 aamulla ja tulimme takaisin vasta klo 1:00 seuraavan päivän puolella - 17h liikenteessä siis. Ehdimme kuitenkin tehdä paljon ja Enni tuntui nauttivan olostaan hyvin ison osan päivää.

Päivämme alkoi heti rennosti viiden tunnin ajomatkalla taaperon kanssa. Mukana oli onneksi myös neljä aikuista, eli auttavia käsiä oli periaatteessa useampia. Autossa matkustaessa minä olin kuitenkin ainoa, joka istui suoraan Ennin vieressä, eli sain olla pääviihdyttäjä aika ison osan ajasta. Pysähdyimme matkalla kaksi kertaa ja kuviota toki helpotti myös se, että Enni nukkui matkan aikana melkein kahden tunnin päikkärit. Pysähdyspaikoilla söimme välipalaa ja jaloittelimme vähän. Nykyään isommilla huoltoasemilla on yleensä myös erinomaiset lastenhoitohuoneet, joissa vaipanvaihto sujuu melkeinpä paremmalla varustuksella kuin kotona.

Perille saavuttuamme meillä oli noin tunti aikaa vihkimisen alkuun ja vaihdoimme paikan päällä juhlavaatteet. Sen jälkeen suuntasimme kohti kirkkoa ja itse vihkimistä, jota olin etukäteen jännittänyt eniten Ennin suhteen. Kirkossa kävi kuitenkin ilmi, että vieraiden joukossa oli paljon muitakin lapsia, mikä kevensi hieman yleistä tunnelmaa. Olimme varanneet Ennille kirkkoon hoitolaukkuun maissinaksuja, Talk-muruja, hedelmäremmiä ja vesipullon, joita kaikkia pääsimme käyttämään vihkimisen edetessä tytön paikallaan pitämiseen. Myös virsikirja nauhoineen osoittautui hyväksi harhautukseksi. Loppujen lopuksi Enni oli koko kirkko-osuuden ajan tosi tyytyväinen ja rauhallinen, ja saimme hyvillä mielin seurata juhlien päähenkilöiden suurta hetkeä. Enni istui meidän sylissä taputtaen innokkaasti joka kerta kun urut alkoivat soimaan ja todeten ”loppu” aina kun ne hiljenivät. Samoin joka kerta kun joku lapsivieras itki tai huusi, tyttö ilmoitti meille että ”piip piip”.

Kirkon jälkeen siirryimme juhlapaikkaan, jossa odotti kauniisti koristeltu juhlatila. Ennillekin oli plaseerattu oma syöttötuolillinen paikka, jossa tyttö viihtyikin pitkiä aikoja leikkien lusikalla, syöden leipää ja ihmetellen muita vieraita. Ennin häävaatetukseen kuului kaunis tummansininen mekko, jonka vanhempani olivat säästäneet minun lapsuudestani, pitkähihainen valkoinen body, sukkahousut, tummansiniset kangaskengät ja vaaleanpunainen isomummin neuloma villatakki. Tämä vaatetus oli ihan ok, joskin vähän liian kevyt siihen nähden, että Enni tykkäsi kiivetä juhlapaikan ulkoportaita ylös alas melkein koko juhlien ajan.

Valitettavasti jouduimme jättämään hääjuhlat vähän kesken ja lähtemään takaisin kotiin päin jo alkuillasta. Klo 19 maissa Enni oli jo tosi väsynyt ja loppuillasta olisi kyllä tullut meillekin aika raskas tämän takia, vaikka olisimmekin jääneet pidemmäksi aikaa nauttimaan juhlista. Juhlat jatkuivat hienosti ilman meitäkin ja Enni pääsi autoon lepäämään ja toipumaan päivän rasituksista. Tyttö ei lopulta kuitenkaan nukahtanut kuin vasta joskus klo 21-22 maissa, jolloin hän oli jo TODELLA väsynyt. Loppumatkan hän onneksi nukkui melko tyytyväisenä turvakaukalossaan ja unet jatkuivat kotona nopean vaatteiden vaihdon jälkeen.

Kokonaisuudessaan päivä oli meille kaikille tosi mukava, vaikka se pitkä olikin. Uskon, että Enni tykkäsi hääjuhlista ja ylipäänsä vaihtelusta arkeen tosi paljon. Itsellekin oli kiva päästä tekemään tytön kanssa jotain ihan uutta ja huomata taas, kuinka taaperon kanssa liikkuminen ja tekeminen on ihan erilaista kuin pienen vauvan kanssa toimiminen. Kun Enni kasvaa isommaksi ja alkaa vielä jutella enemmän ja syödä monipuolisemmin, muuttuvat tällaiset juhlat taas uudenlaisiksi. Reissussa sitä huomaa aina, että hyvä valmistautuminen tilanteeseen kuin tilanteeseen on lapsen kanssa tärkeää ja voi pelastaa monelta ongelmalta; jos meillä ei esimerkiksi olisi tällä matkalla ollut Ennille erilaisia herkkuja kirkkoa varten, vaihtovaatteita+kosteuspyyhkeitä vaipan vaihtoa varten tien päällä tai tarpeeksi erilaisia leluja ja muita virikkeitä tytölle autoon, olisi matka voinut olla hyvin erilainen kokemus. ”Aina valmiina” on siis ihan hyvä iskulause myös lapsen kanssa matkustamiseen.

Ihanaa, onnentäyteistä äitienpäivää kaikille äideille!