Äitikirja-haaste
Olen törmännyt parissa seuraamassani blogissa otsikon mukaiseen haasteeseen ja päätinpä sitten itsekin vastata haasteen kysymyksiin. Äitikirjahaasteen on alun perin laittanut liikkeelle Tehtävänimikkeenä Laura -nimistä blogia pitävä Laura, ja ideana siinä on vastata erilaisiin omaa äitiyttä kuvaaviin kysymyksiin. Pidemmittä puheitta alla omat vastaukseni.
Kuinka monta lasta: 1
Minkä ikäisenä tulin ensimmäistä kertaa äidiksi: 26-vuotiaana
Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Kahden viivan piirtyminen raskaustestiin saa sykkeen nousemaan tehokkaammin kuin kova juoksulenkki. Jännitys, epäusko, odotus ja päällimmäisenä onnellisuus kuvaavat tuota hetkeä ehkä parhaiten.
Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Kipu, intensiivisyys, rakkaus
Parasta äitiydessä: Se, että saa jakaa lapsen ilot ja surut ja olla hänelle (ainakin vielä jokusen vuoden) se maailman tärkein henkilö. Oman lapsen nauru on maailman kaunein ääni.
Pahinta äitiydessä: Huonosti nukutut yöt ja oman vapaa-ajan vähyys.
Must have -tavara joka helpottaa äitiyttä: Netflix tms.
Must have -tavara vauvavuodelle: Lastenvaunut
Paras arkiruoka: Makaronilaatikko
Olen hyvä äiti, koska: Huolehdin tyttäreni turvallisuudesta kaikissa tilanteissa ja kerron hänelle usein, kuinka paljon häntä rakastan. (Vähän nauratti kun löysin alla olevan kuvan etsiessäni postaukseen kuvituskuvia jo tekstin kirjoitettuani; en nyt ehkä tämän perusteella ainakaan ole ihan hatusta vastauksiani vetänyt!)
 |
| Kyllä, äidin käsihän se siinä jos vaikka sattuisi kaatumaan. |
Parasta lapsiperheen arjessa: Lapsen kehityksen seuraaminen. On aivan ihanaa seurata, miten pieni oppii joka päivä uusia taitoja ja kasvaa omaksi persoonakseen.
Pahinta lapsiperheen arjessa: Pyykkivuori ja kodin jatkuva matala-asteinen kaaos. Siisti ja järjestetty koti on nykyään aika harvinainen ja vähintäänkin hetkellinen näky, ja olohuoneemme näyttää useammin siltä kuin siellä olisi juuri räjähtänyt värikäs pommi.
Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Miten hienolta tuntuu kertoa ihmisille, että minulla on tytär.
Minun vinkkini äideille: Pitkä ulkoilu on taaperon paras unilääke.
Minun mottoni arjessa: Naarmut lattiassa, puuro katossa ja maitotahrat sohvassa kuuluvat onnelliseen lapsuuteen.
Kun lapset menevät illalla nukkumaan minä: Katson tv:stä Selviytyjiä tai istun miehen kanssa parvekkeelle iltapalalle (= viinilasi + karkkia).
Ihana postaus! Toi ensimmäinen kuva tässä on varsinkin tosi söpö :D Mulla ei itselläni ole omia lapsia (taidetaan olla sun kanssasi about samanikäisiä), enkä tiedä aionko lapsia hankkiakaan, mutta tykkään näistä Ennistä kertovista postauksista. Kirjoitat hänestä kiinnostavasti ja hän vaikuttaa hauskalta kaverilta! Halusin myöskin tulla kertomaan pääsykoetuloksistani, kun mainitsin silloin muutama viikko sitten odottelevani tuloksia Helsinkiin... pääsin sisään skaalatuilla pisteillä 72/72, eli munkin haku-urakkani on nyt sitten vihdoin ohi! Kuka tietää vaikka törmättäisiin vielä joskus Meikussa ;D
VastaaPoistaVoi miten mahtavaa, onneksi olkoon!!! Ja melkoiset pisteet! Varmasti törmätään joskus Meikussa, tullaan siellä vielä monta vuotta pyörimään samaan aikaan :)
PoistaKiva kun olet tykännyt blogista. Enni tosiaan on mahtavan hauska tyyppi, hyvä kun se on välittynyt ruudun toisellekin puolelle :D
Jee, kiitos! Tuntuu ihan epätodelliselta että pääsin oikeesti vihdoin sisään (ja odotan puolittain että joku tulee perumaan mun sisäänpääsyn tai jotain, haha), mutta pakko se on varmaan pikkuhiljaa uskoa :DD Jos/kun törmäillään Meikussa niin tuun moikkaamaan sitten! Voit kertoa lisää lääkisstooreja ja hauskoja Enni-juttuja mulle livenäkin :D
Poista