Taapero ja tunteet - perusta koko loppuelämän tunnetaidoille (sis. alekoodin)
Blogiyhteistyö: AITO Graphics
Taaperot "osaavat" tunnetusti osoittaa mielipiteensä hyvin vahvasti. Jos äiti ei osta kaupasta juuri sitä saippuakuplapurkkia, jonka pieni vaahtosammutin haluaisi, sen voi kuulla vähintään koko kassajono. Aikuisena sitä osaa (yleensä) peittää pettymyksensä paremmin, mutta onhan meillä aikuisilla ollutkin aikaa harjoitella tunnetaitoja aika paljon pidempään kuin sillä vaahtosammuttimella. Tietyllä tavalla taaperoiden vahva tunteiden osoittaminen liittyykin siihen, etteivät he vielä ihan tunnista omia tunteitaan tai varsinkaan pysty käsittelemään ja hallitsemaan niitä. Siksi postauksen ensimmäisessä virkkeessä on lainausmerkit, sanonta on nimittäin hieman harhaanjohtava. Tunnetaidot pitää opetella ihan samalla tavalla kuin käveleminen, puhuminen tai kirjoittaminen, ja se ottaa oman aikansa.
Olin tosi innoissani päästessäni tekemään blogiyhteistyötä AITO Graphics:in kanssa, sillä olin törmännyt heidän kirjaansa "Tunteiden kirjasto"* jo aikaisemmin ja miettinyt sen ostamista Ennille. Päädyin kuitenkin silloin siihen, että lykkään kirjan ostamista tulevaisuuteen, sillä kirja voisi olla tytölle vielä hieman liian haastava 1-vuotiaana. Värityskirjan muodossa oleva Tunteiden kirjasto onkin toki vielä värittämisen osalta tytölle liian vaikea, mutta kirjan tärkeämpää antia, eli niitä tunteita, olemme voineet yhdessä jo mietiskellä. Tunteiden kirjasto on kirja, jossa on yli 40 käsinpiirrettyä upeaa eläinkuvaa, jotka kuvastavat erilaisia tunteita. Isompien lasten kanssa kuvia voi värittää yhdessä ja samalla jutella kuin vaivihkaa kuvassa esiintyvistä tilanteista ja tunteista, pienempien lasten kanssa riittää kuvien katselu ja tilanteiden tulkitseminen. Älyttömän hyvä idea! Palaamme tähän yhdessä värittämiseen varmasti vielä Enninkin kanssa kunhan tyttö kasvaa hieman isommaksi (koitin myös jo nyt itse värittää yhden kuvan, oli muuten hauskaa aikuisellekin). Pelkkä kirjan selailukin on ollut Ennistä kiinnostavaa ja hän on kysellyt paljon, mitä kirjan kuvissa tapahtuu.
Tunteiden kirjaston kuvista näkee, että ne ovat oikean taiteilijan käsialaa. Ne ovat valtavan kauniita ja herkkiä ja niihin on onnistuttu vangitsemaan erilaisia tunteita hämmästyttävän taidokkaasti. Kaikki kirjan kuvat ovat suomalaisen taiteilijan Linnea Bellaminen käsinpiirtämiä ja kirja on muutenkin täysin kotimainen - se kantaa myös arvokasta Avainlippumerkkiä, joka kertoo todennetusti suomalaisesta alkuperästä. Kokosin alle muutaman oman suosikkipiirrokseni (ja koitin jopa nimetä kuvateksteihin kuvien esittämiä tunteita), vaikka kirjan ihan jokainen kuva on kyllä omalla tavallaan koskettava ja tunteikas. Tämä alla näkyvä ensimmäinen kuva, jossa leopardiemo lohduttaa poikastaan, on kuitenkin ihan oma lempparini; kuinka voi yhteen pieneen piirrettyyn kuvaan saada sisällytettyä noin paljon tunnetta.
Taaperot "osaavat" tunnetusti osoittaa mielipiteensä hyvin vahvasti. Jos äiti ei osta kaupasta juuri sitä saippuakuplapurkkia, jonka pieni vaahtosammutin haluaisi, sen voi kuulla vähintään koko kassajono. Aikuisena sitä osaa (yleensä) peittää pettymyksensä paremmin, mutta onhan meillä aikuisilla ollutkin aikaa harjoitella tunnetaitoja aika paljon pidempään kuin sillä vaahtosammuttimella. Tietyllä tavalla taaperoiden vahva tunteiden osoittaminen liittyykin siihen, etteivät he vielä ihan tunnista omia tunteitaan tai varsinkaan pysty käsittelemään ja hallitsemaan niitä. Siksi postauksen ensimmäisessä virkkeessä on lainausmerkit, sanonta on nimittäin hieman harhaanjohtava. Tunnetaidot pitää opetella ihan samalla tavalla kuin käveleminen, puhuminen tai kirjoittaminen, ja se ottaa oman aikansa.
Olin tosi innoissani päästessäni tekemään blogiyhteistyötä AITO Graphics:in kanssa, sillä olin törmännyt heidän kirjaansa "Tunteiden kirjasto"* jo aikaisemmin ja miettinyt sen ostamista Ennille. Päädyin kuitenkin silloin siihen, että lykkään kirjan ostamista tulevaisuuteen, sillä kirja voisi olla tytölle vielä hieman liian haastava 1-vuotiaana. Värityskirjan muodossa oleva Tunteiden kirjasto onkin toki vielä värittämisen osalta tytölle liian vaikea, mutta kirjan tärkeämpää antia, eli niitä tunteita, olemme voineet yhdessä jo mietiskellä. Tunteiden kirjasto on kirja, jossa on yli 40 käsinpiirrettyä upeaa eläinkuvaa, jotka kuvastavat erilaisia tunteita. Isompien lasten kanssa kuvia voi värittää yhdessä ja samalla jutella kuin vaivihkaa kuvassa esiintyvistä tilanteista ja tunteista, pienempien lasten kanssa riittää kuvien katselu ja tilanteiden tulkitseminen. Älyttömän hyvä idea! Palaamme tähän yhdessä värittämiseen varmasti vielä Enninkin kanssa kunhan tyttö kasvaa hieman isommaksi (koitin myös jo nyt itse värittää yhden kuvan, oli muuten hauskaa aikuisellekin). Pelkkä kirjan selailukin on ollut Ennistä kiinnostavaa ja hän on kysellyt paljon, mitä kirjan kuvissa tapahtuu.
Tunteiden kirjaston kuvista näkee, että ne ovat oikean taiteilijan käsialaa. Ne ovat valtavan kauniita ja herkkiä ja niihin on onnistuttu vangitsemaan erilaisia tunteita hämmästyttävän taidokkaasti. Kaikki kirjan kuvat ovat suomalaisen taiteilijan Linnea Bellaminen käsinpiirtämiä ja kirja on muutenkin täysin kotimainen - se kantaa myös arvokasta Avainlippumerkkiä, joka kertoo todennetusti suomalaisesta alkuperästä. Kokosin alle muutaman oman suosikkipiirrokseni (ja koitin jopa nimetä kuvateksteihin kuvien esittämiä tunteita), vaikka kirjan ihan jokainen kuva on kyllä omalla tavallaan koskettava ja tunteikas. Tämä alla näkyvä ensimmäinen kuva, jossa leopardiemo lohduttaa poikastaan, on kuitenkin ihan oma lempparini; kuinka voi yhteen pieneen piirrettyyn kuvaan saada sisällytettyä noin paljon tunnetta.
 |
| Suru - ja lohtu |
 |
| Kateus |
 |
| Mustasukkaisuus |
Paras tapa opettaa lapselle erilaisia tunteita on aikuisen esimerkki. Pieni lapsi matkii vanhempiaan jokseenkin kaikessa, niin myös tunteiden näyttämisessä ja käsittelyssä. Tunteiden selittäminen pienelle lapselle on myös erityisen tärkeää, sillä hän ei välttämättä muuten ymmärrä niitä oikein. Aikuisten näkemät nyanssit jäävät helposti lapselta täysin piiloon, jolloin lapselle voi syntyä väärinkäsityksiä. Pieni lapsi ei esimerkiksi ymmärrä sarkasmia kovin hyvin. Lapselle asiat ovat suoraviivaisempia ja mustavalkoisempia kuin aikuiselle, minkä takia vanhemman pitää aina olla tarkkana, millaisia asioita lasten edessä puhutaan. Lapsen taipumusta matkia kaikkea voi ja kannattaa tietysti myös hyödyntää esittelemällä lapselle runsaasti toivottuja käytösmalleja oman esimerkin kautta.
 |
| Äidin väritystaidonnäyte |
Tunteiden sanallistaminen Ennille on ollut minulle tärkeää tytön syntymästä asti. Olen halunnut tukea Ennin tunnetaitojen kehittymistä mahdollisimman paljon heti pienestä pitäen, sillä pienelläkin lapsella on paljon tunteita. Lapsi ei vain tunnista niitä samalla tavalla kuin aikuinen, eikä hän osaa kertoa niistä, ellei joku näytä esimerkkiä ja kannusta vieressä. Haluan opettaa Ennille hänen kasvaessaan, että kaikenlaiset tunteet ovat ok ja niitä saa ja pitää myös näyttää. Tunteiden sanallistaminen on hyvä ensimmäinen askel tähän, sillä kun lapsella on sana jollekin tunteelle, hänen on heti helpompi kertoa siitä ja siten näyttää tunteensa muillekin. Jos esimerkiksi vihaa ja harmitusta ei ole sanallistettu lapselle tarpeeksi hyvin, voi tunne purkautua toisia lyömällä (toki pieni muksiminen kuuluu lähes kaikilla taaperoilla ja vielä lapsillakin myös ihan normaaliin kehitykseen) tai tavaroita rikkomalla. Tunteiden sanallistaminen helpottaa tunteiden käsittelyä ja siten kehittää lapsen ymmärrystä itsestään ja ympäröivästä maailmasta.
Enni osaakin itse hienosti jo kertoa monista tunteistaan. Surun ja ilon hän tuo esille esimerkiksi sanomalla "Enni sulullinen" (=Enni surullinen), "Enni iloinen" tai "Enniä naulattaa" (=Enniä naurattaa). On valtavan suloista, että usein tyttö myös jakaa ilonsa ja sanoo "Enni iloinen, äiti iloinen, kaikki iloisia!". On myös mukavaa, että aika usein sen jälkeen kun Enni on ilmoittanut olevansa surullinen päädytään pienen huomioimisen ja lohduttamisen jälkeen toteamukseen "Palempi olo!" (=parempi olo). Pelon tyttö näyttää usein huudahtamalla "Äidin syliin!" ja juoksemalla äkkiä äidin luo. Sylissä hän monesti sitten hokee itselleen "Ei hätää, äiti on tässä". <3
Sanojen lisäksi tunteita ilmaistaessa kehonkielellä ja ilmeillä on suuri merkitys. Tunteiden kirjastossa ilmeitä ja kehonkieltä on käytetty älyttömän hienolla tavalla tuomaan esille todella monenlaisia tunteita täysin ilman sanoja tai tekstiä. Hämmästyin itsekin kirjaa selatessani, kuinka monipuolisesti tunteita on osattu "viivoittaa" (ihan itse keksitty termi!), eikä kaikkien kuvien tunteiden nimeäminen itse asiassa ollut minullekaan ihan helppoa, vaikka sinänsä tunnistin tunteen kuvasta. Hyvä muistutus siitä, kuinka monimutkainen ja hankalasti opetettava asia on kyseessä.
Jos sinä haluat tilata Tunteiden kirjaston omalle lapsellesi (tai itsellesi tai vaikka lahjaksi), saat sen nyt elokuun ajan (alekoodi siis voimassa 31.8.2018 asti) 10% alennuksella käyttämällä alekoodia "Emilia2018" kirjan kotisivujen tunteidenkirjasto.fi kautta. Kirjasta riittää varmasti tekemistä pidemmäksikin aikaa koko perheelle, itse ainakin tykkäsin siitä ja pidän kirjan ideaa tosi hyvänä!
Enni osaakin itse hienosti jo kertoa monista tunteistaan. Surun ja ilon hän tuo esille esimerkiksi sanomalla "Enni sulullinen" (=Enni surullinen), "Enni iloinen" tai "Enniä naulattaa" (=Enniä naurattaa). On valtavan suloista, että usein tyttö myös jakaa ilonsa ja sanoo "Enni iloinen, äiti iloinen, kaikki iloisia!". On myös mukavaa, että aika usein sen jälkeen kun Enni on ilmoittanut olevansa surullinen päädytään pienen huomioimisen ja lohduttamisen jälkeen toteamukseen "Palempi olo!" (=parempi olo). Pelon tyttö näyttää usein huudahtamalla "Äidin syliin!" ja juoksemalla äkkiä äidin luo. Sylissä hän monesti sitten hokee itselleen "Ei hätää, äiti on tässä". <3
Sanojen lisäksi tunteita ilmaistaessa kehonkielellä ja ilmeillä on suuri merkitys. Tunteiden kirjastossa ilmeitä ja kehonkieltä on käytetty älyttömän hienolla tavalla tuomaan esille todella monenlaisia tunteita täysin ilman sanoja tai tekstiä. Hämmästyin itsekin kirjaa selatessani, kuinka monipuolisesti tunteita on osattu "viivoittaa" (ihan itse keksitty termi!), eikä kaikkien kuvien tunteiden nimeäminen itse asiassa ollut minullekaan ihan helppoa, vaikka sinänsä tunnistin tunteen kuvasta. Hyvä muistutus siitä, kuinka monimutkainen ja hankalasti opetettava asia on kyseessä.
Jos sinä haluat tilata Tunteiden kirjaston omalle lapsellesi (tai itsellesi tai vaikka lahjaksi), saat sen nyt elokuun ajan (alekoodi siis voimassa 31.8.2018 asti) 10% alennuksella käyttämällä alekoodia "Emilia2018" kirjan kotisivujen tunteidenkirjasto.fi kautta. Kirjasta riittää varmasti tekemistä pidemmäksikin aikaa koko perheelle, itse ainakin tykkäsin siitä ja pidän kirjan ideaa tosi hyvänä!
Tunteiden kirjastosta on saatavilla myös kopiointioikeudellinen versio (hinta 49,90 euroa) esimerkiksi päiväkotien ja koulujen käyttöön; kopiointioikeudellisen kirjan kuvia saa kopioida lapsille väritettäväksi. Ainakin itse äitinä tykkäisin jos Enni pääsisi vielä joskus päiväkoti- tai koulukaverienkin kanssa juttelemaan erilaisista tunteista tällaisen kimmokkeen avulla. Voisi olla tunteiden peilaaminenkin siinä seurassa hieman erilaista kuin omien vanhempien kanssa.
* Tunteiden kirjasto -kirja saatu blogin kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti