Lapsen ensimmäiset harrastukset
Enni on elämänsä aikana harrastanut jo 2-3 "lajia"; aloitimme vauvauinnin tytön ollessa 3 kuukauden ikäinen, kiipeilemässä tyttö on on ollut mukana noin 1-vuotiaasta asti ja nyt pari viikkoa sitten aloitimme tytön kanssa uusimman harrastuksen, vanhempi&lapsi-liikuntakerhon. Kaikki harrastukset alle 2-vuotiaan taaperon kanssa vaativat luonnollisesti vanhemman läsnäoloa, mutta olemme huomanneet, että koko perheen voimin on tosi kiva harrastaa monenlaista pienenkin lapsen kanssa. Enni ehtii isompana harrastaa ja tehdä asioita vielä vaikka kuinka paljon itsekseen, tiedostan sen jo nyt - haluan siis ottaa kaiken irti tästä ajasta kun ei ole edes vaihtoehtoa jättää tyttöä itsekseen.
Ennin ensimmäinen harrastus, vauvauinti, alkoi jo tytön ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Kävimme vauvauinnissa yhden kevätkauden ajan ja se oli kyllä tosi mukavaa perheen yhteistä aikaa. Toki tyttö oli silloin vielä niin pieni, että harrastus oli kaiken kaikkiaan lähinnä uusia kokemuksia meille kaikille. Ennen kaikkea siinä sai tutustua ihan uudella tavalla pieneen nyyttiin, joka oli vielä tuossa vaiheessa aika uusi tuttavuus. Muistan vieläkin, miten ihmeelliseltä ja hienolta tuntui nähdä Enni pienessä vaaleanpunaisessa uimavaipassa kastautumassa ensimmäistä kertaa ikinä uima-altaaseen täysin tyytyväisenä. Ja kyllä vauvauintitunnin jälkeen aina uni maittoi.
Lapsi päätyy monesti harrastuksiin vanhempien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Niin on käynyt meilläkin kiipeilyn (lähinnä boulderointia) kanssa, jota varsinkin mieheni harrastaa aktiivisesti. Aloimme ottaa Ennin mukaan läheiseen kiipeilykeskukseen noin vuoden ikäisenä ja nykyään tyttö ilmoittaa jo itsekin usein "Kiipeemään!". Läheinen kiipeilykeskus on siitä lapsiperheelle tosi kiva paikka käydä, että sieltä löytyy paljon erilaisia leluja ja kirjoja ihan pienillekin lapsille varsinaisten lastenseinien lisäksi. Ennin ensimmäinen kiinnostus kiipeilyseiniä kohtaan löytyi värikkäistä otteista. Teimme (ja teemme vieläkin) mieheni kanssa monesti niin, että kiipesimme seiniä vuorotellen ja toisen kiivetessä toinen kiersi Ennin kanssa keskuksen seiniä tytön osoitellessa otteita ja kertoessa "Punanen, sininen, keetanen, olanssi, vihheä...". Nykyään Enni osaa itsekin jo kiivetä lyhyen matkaa lastenseiniä.
Nyt syksyllä aloitimme sitten tosiaan Ennin elämän kolmannen harrastuksen, läheisessä koulussa pidettävän vanhempi&lapsi-liikuntakerhon eli liikkarin. Liikuntakerho on suunnattu 2-3-vuotiaille lapsille ja ideana on, että vanhemmat ovat koko tunnin lapsen mukana ohjaamassa tätä. Lisäksi paikalla on pari ohjaajaa, jotka kannustavat lapsia kokeilemaan uusia juttuja. Liikkarin takana on paikallinen koripalloseura, jonka toimesta koulun liikuntasaliin on levitelty paljon erilaisia lapsia kiinnostavia välineitä, kuten trampoliineja, paksuja patjoja, palloja, koreja, värikkäitä renkaita ja ties mitä muuta. Tunnilla on alku- ja loppupiiri, mutta muuten toiminta on hyvin vapaamuotoista (sama systeemi oli muuten vauvauinnissakin), ja ideana on lähinnä leikkiä vanhemman kanssa uudessa ympäristössä kehittäen koordinaatiota ja tietysti tutustua muihin samanikäisiin lapsiin. Viime kerralla loppupiirissä jaettiin myös hienot tarrapassit, joihin lapsi saa kerätä tarroja jokaiselta tunnilta.
Olemme ehineet käydä liikkarissa nyt yhteensä kolme kertaa ja Enni on tykännyt kaikista kerroista tosi paljon. Mukana on noin kymmenen lasta ja salissa on joka kerta vähän erilaisia välineitä. Ennin suosikkeja ovat olleet erilaiset penkeistä ja patjoista tehdyt rampit, joille voi kiipeillä ja laskea alas, samoin hän on tykännyt trampoliinista ja erilaisista palloista. Liikuntakerhossa on sekä Enniä vanhempia että nuorempia lapsia, mutta kerhon muut lapset eivät ole juurikaan tyttöä vielä kiinnostaneet (muuten kuin jos he uhkaavasti näyttävät haluavan saman pallon kuin Enni). Yhdessä leikkiminen on asia, joka muuttuu lapselle mieluisaksi vasta tietyn ikäisenä. Enni ei selvästi vielä ihan ole tässä iässä vaan leikkii mieluummin aikuisten kanssa tai yksin. Epäilemättä pikku hiljaa muutkin lapset alkavat kuitenkin kiinnostaa leikkikavereina ja on kivaa, että on taas yksi uusi paikka, josta samanikäistä seuraa löytää helposti.
Saa nähdä, milloin Enni aloittaa ensimmäisen harrastuksen, johon menee ihan itse ilman vanhempia. Se tulee varmasti olemaan jännittävä hetki kaikille. On myös jännittävää nähdä, miten laji valikoituu; tavoitteenamme ainakin on se, että esittelemme Ennille mahdollisimman monta lajia ja tyttö saisi sitten kertoa meille, minkä tyyppisestä harrastamisesta tykkää. Harrastuksessa kuin harrastuksessa kaikista tärkeintä on nimittäin se, että laji on mieluinen ja kiinnostava - muuten harrastaminen vain kuluttaa voimavaroja sen sijaan, että lisäisi niitä.
Lapsi päätyy monesti harrastuksiin vanhempien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Niin on käynyt meilläkin kiipeilyn (lähinnä boulderointia) kanssa, jota varsinkin mieheni harrastaa aktiivisesti. Aloimme ottaa Ennin mukaan läheiseen kiipeilykeskukseen noin vuoden ikäisenä ja nykyään tyttö ilmoittaa jo itsekin usein "Kiipeemään!". Läheinen kiipeilykeskus on siitä lapsiperheelle tosi kiva paikka käydä, että sieltä löytyy paljon erilaisia leluja ja kirjoja ihan pienillekin lapsille varsinaisten lastenseinien lisäksi. Ennin ensimmäinen kiinnostus kiipeilyseiniä kohtaan löytyi värikkäistä otteista. Teimme (ja teemme vieläkin) mieheni kanssa monesti niin, että kiipesimme seiniä vuorotellen ja toisen kiivetessä toinen kiersi Ennin kanssa keskuksen seiniä tytön osoitellessa otteita ja kertoessa "Punanen, sininen, keetanen, olanssi, vihheä...". Nykyään Enni osaa itsekin jo kiivetä lyhyen matkaa lastenseiniä.
Nyt syksyllä aloitimme sitten tosiaan Ennin elämän kolmannen harrastuksen, läheisessä koulussa pidettävän vanhempi&lapsi-liikuntakerhon eli liikkarin. Liikuntakerho on suunnattu 2-3-vuotiaille lapsille ja ideana on, että vanhemmat ovat koko tunnin lapsen mukana ohjaamassa tätä. Lisäksi paikalla on pari ohjaajaa, jotka kannustavat lapsia kokeilemaan uusia juttuja. Liikkarin takana on paikallinen koripalloseura, jonka toimesta koulun liikuntasaliin on levitelty paljon erilaisia lapsia kiinnostavia välineitä, kuten trampoliineja, paksuja patjoja, palloja, koreja, värikkäitä renkaita ja ties mitä muuta. Tunnilla on alku- ja loppupiiri, mutta muuten toiminta on hyvin vapaamuotoista (sama systeemi oli muuten vauvauinnissakin), ja ideana on lähinnä leikkiä vanhemman kanssa uudessa ympäristössä kehittäen koordinaatiota ja tietysti tutustua muihin samanikäisiin lapsiin. Viime kerralla loppupiirissä jaettiin myös hienot tarrapassit, joihin lapsi saa kerätä tarroja jokaiselta tunnilta.
Olemme ehineet käydä liikkarissa nyt yhteensä kolme kertaa ja Enni on tykännyt kaikista kerroista tosi paljon. Mukana on noin kymmenen lasta ja salissa on joka kerta vähän erilaisia välineitä. Ennin suosikkeja ovat olleet erilaiset penkeistä ja patjoista tehdyt rampit, joille voi kiipeillä ja laskea alas, samoin hän on tykännyt trampoliinista ja erilaisista palloista. Liikuntakerhossa on sekä Enniä vanhempia että nuorempia lapsia, mutta kerhon muut lapset eivät ole juurikaan tyttöä vielä kiinnostaneet (muuten kuin jos he uhkaavasti näyttävät haluavan saman pallon kuin Enni). Yhdessä leikkiminen on asia, joka muuttuu lapselle mieluisaksi vasta tietyn ikäisenä. Enni ei selvästi vielä ihan ole tässä iässä vaan leikkii mieluummin aikuisten kanssa tai yksin. Epäilemättä pikku hiljaa muutkin lapset alkavat kuitenkin kiinnostaa leikkikavereina ja on kivaa, että on taas yksi uusi paikka, josta samanikäistä seuraa löytää helposti.
Saa nähdä, milloin Enni aloittaa ensimmäisen harrastuksen, johon menee ihan itse ilman vanhempia. Se tulee varmasti olemaan jännittävä hetki kaikille. On myös jännittävää nähdä, miten laji valikoituu; tavoitteenamme ainakin on se, että esittelemme Ennille mahdollisimman monta lajia ja tyttö saisi sitten kertoa meille, minkä tyyppisestä harrastamisesta tykkää. Harrastuksessa kuin harrastuksessa kaikista tärkeintä on nimittäin se, että laji on mieluinen ja kiinnostava - muuten harrastaminen vain kuluttaa voimavaroja sen sijaan, että lisäisi niitä.
Kommentit
Lähetä kommentti