Meidän perheen joulu 2017

Joulu alkaa olla takanapäin ja voi miten ihana se taas tänä vuonna olikaan! Olen aina ollut jouluihminen ja Ennin myötä joulun taika tulee taas eri tavalla mukaan juhlintaan kuin vain aikuisten kesken juhliessa. Lapsen riemua paketteja avatessa on ihana seurata, siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Enni ei ehkä vielä tänä vuonna varsinaista riemua joululahjoja kohtaan osoittanut, mutta innoissaan tyttö selvästi oli kun tapahtui kaikkea arjesta poikkeavaa ja nähtiin paljon tuttuja sukulaisia.

Meidän joulunvietto alkoi jo aatonaattona, jolloin menimme vanhemmilleni joulupuurolle. Oli oikeastaan tosi kiva aloittaa joulunvietto vähän ”etukäteen”, koko juhla tuntui silloin pidemmältä. Ennikin sai maistella vähän riisipuuroa ja söi sitä monta lusikallista. Oma kaurapuuro tosin maistuu vielä paremmin, mikä onkin ihan hyvä. 




Jouluaattoaamun vietimme kotona oman perheen voimin. Avasimme heti aamulla toisillemme antamat paketit (ja Ennin kummien antamat joululahjat) ja aamu oli aivan ihana. Olimme mieheni kanssa laittaneet jo edellisiltana Ennin joululahjan, uuden pallomeren, odottamaan keskelle olohuoneen lattiaa ja tyttö sai sitten aattoaamuna konttailla suoraan ihmettelemään uutta ilmestystä. Hän oli ihan ihmeissään. Aloitimme myös uuden jouluperinteen, aattoaamiaisen, jolla maistoimme ensimmäisen kerran myös pari päivää aikaisemmin marinoitumaan laitettua porkkalaa - oli muuten hyvää ja teemme sitä varmasti toistekin. Aattoaamiainen oli ihana aloitus jouluaatolle, tykkään itse muutenkin nauttia rauhassa monipuolisesta aamupalasta ja aloittaa aamun herkuttelun merkeissä. Myös lahjoja oli kiva aukoa heti aamusta.




Kotona vietetyn aamupäivän (ja Ennin ensimmäisten päikkäreiden) jälkeen menimme isovanhemmilleni viettämään sukujoulua. Avasimme lisää lahjoja, söimme lisää ja lauloimme joululauluja - oli tosi mukavaa. Enni nautti tutuista ihmisistä ympärillään ja oli täpinöissään lahjapaketeista. Vielä tänäkin vuonna narut ja paperit olivat aika kiinnostavia, vaikka kyllä tyttö pakettien sisällönkin jo huomasi. Kun lahjat oli avattu ja jouluruoka syöty, alkoi tulla Ennin toisten päikkäreiden aika. Käväisimme kotona ja Enni nukahti autoon kun lähdimme mieheni äidille viettämään aattoiltaa.


Seuraavassa kyläpaikassa söimme taas uuden jouluaterian pari tuntia saapumisestamme ja avasimme lisää lahjoja. Enni ihmetteli uutta ympäristöä ja lahjavuorta, joka meitä kuusen alla odotti. Lahjojen avaamisen jälkeen uusia kirjoja ja leluja ihmeteltiin pitkälle iltaan ja jäimme mummilaan yöksi. Joulupäivän aamuna vuorossa oli perinteinen joulupuuro ja hieman eilisiä jouluruokia. Päivällä lähdimme taas kohti seuraavaa kyläpaikkaa. Mieheni isällä söimme jälleen uuden jouluaterian (emme paljon nälkää nähneet tänäkään jouluna :D) ja avasimme lisää lahjoja. Joulupäivän iltana tulimme pitkän reissun jälkeen takaisin kotiin. Enni oli tosi tyytyväinen päästessään leikkimään tuttuun ympäristöön ja unikin tuli hyvin tutussa sängyssä (vaikka nukkui hän kyllä ihan hyvin mummilassakin).


Tapaninpäivänä kävimme vielä uudestaan vanhemmillani ja avasimme lahjat siellä (ja söimme vähän lisää jouluruokaa). Joulumme oli siis neljän päivän mittainen ja lahjoja sai availla tuon tuosta aina graavilohen ja perunalaatikoiden välissä. Kaiken kaikkiaan joulunpyhät menivät aivan loistavasti ja kaikilla oli tosi kivaa! Matkustettavat matkat eivät onneksi olleet mahdottoman pitkiä (emme poistuneet missään vaiheessa pääkaupunkiseudulta) ja Enni jaksoi kaikki uudet kyläpaikat tosi hyvin. Ja oli tietysti kiva nähdä kaikkia sukulaisia vaikkakin osaa vähän pikaisesti.


Joulumme on ollut tämän vuoden kaltainen jo useamman vuoden ajan, ja olemme itse tykänneet tällaisesta kuviosta vaikka siinä matkustusta vähän tuleekin. Saa nähdä, miten kuviot tulevat muuttumaan kun Enni kasvaa isommaksi ja joukkoon liittyy ehkä muitakin lapsia. Turha ottaa asiasta kuitenkaan vielä sen suurempaa stressiä, joulu on kuitenkin ilon ja rauhan aikaa - ja ainakin itselleni vahva perhejuhla. Perheen kanssa se tulee siis varmasti vietettyä jatkossakin paikasta riippumatta. Ja luulen, ettei meille nälkä tule ensi vuonnakaan.

Kommentit

  1. Ihanalta kuulosti teidän joulu. Itsestä kyllä aika hengästyttävältä, jos joulunvietto kestäisi tuon neljä päivää, itselle oli jo jouluaatossa ihan tarpeeksi, mutta vaikutti varmaan se, että oltiin kotosalla eikä sukuloimassa, niinkuin yleensä käydään. Ihanaa kun tuossa iässä on joulussa jo niin paljon ihmeteltävää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Enni kyllä huomasi tänä jouluna jo vaikka mitä, ensi joulu on varmasti tytölle vieläkin ihmeellisempi! Omasta asenteesta se joulurauha varmaan eniten tuleekin - me ollaan jo niin totuttu tuohon matkustamiseen jouluisin, ettei osata stressata siitä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen