Elämän tuoksuinen koti

Koulun alku lähestyy kovaa vauhtia ja tänään siihen on aikaa enää tasan kuukausi. Kesä on mennyt niin nopeasti, tuntuu että juurihan vasta jäin kunnolla äitiyslomalle toukokuun alussa, mutta niin vaan siitä on kulunut jo kaksi kuukautta. Enni on kasvanut tässä kesän aikana ihan valtavan paljon ja ehtii kasvaakin vielä ennen koulun alkua paljon lisää. Tytön hoitoon jättäminen ensimmäisenä koulupäivänä tulee olemaan kova paikka, mutta onneksi löysimme kivan hoitopaikan , johon Ennin sinänsä ihan mielellään jättää. Syksyn lähestyminen jännittää samalla myös hyvällä tavalla, sillä odotan jo mitä kaikkea meille on koulussa kolmosvuonna luvassa. Helsingin lääkiksen kaksi ensimmäistä vuotta ovat siis preklinikkaa (eli lähinnä teoriaa) ja ne ovat itselläni nyt takana . Elokuussa alkaa kolmas vuosi ja klinikka (eli siirrytään sairaalaan opiskelemaan). Tai pienenä tarkennuksena, itse klinikka ilmeisesti alkaa vasta vähän myöhemmin syksyllä, mutta siihen valmistautuminen alkaa heti e

Olen lääkisopinnoissani nyt siinä vaiheessa, että olen suorittanut preklinikan ja klinikka odottaa syksyllä. Preklinikka koostuu Helsingissä kahdesta ensimmäisestä opiskeluvuodesta ja opinnot ovat silloin vielä hyvin teoriapainotteisia. Klinikka sisältää neljä seuraavaa vuotta ja tuolloin opiskelu muuttuu selvästi käytännönläheisemmäksi. Näin klinikan kynnyksellä on sopiva aika muistella toista opiskeluvuottani lääkiksessä ja summata vähän yhteen koko preklinikkaa. Toinen opiskeluvuoteni lääkiksessä koki tietynlaisia haasteita pienen tyttövauvan muodossa. Enni syntyi marraskuussa, jolloin koulusta oli jäljellä vielä viimeiset viikot syksyllä ja koko kevät. Raskauteni oli onneksi loppuun asti aika helppo ja vielä kaksi päivää ennen synnytystä kävin isossa kurssitentissä, joka meni ihan hyvin arvosanoin läpikin. Sen kurssin jälkeen aikatauluongelmat sitten alkoivatkin, mutta lopulta kaikesta selvittiin. Yhden tentin jouduin keväällä uusimaan (kurssi, joka alkoi päivä Ennin synt

En ole koko Ennin elämän aikana ollut yksin poissa kotoa iltaa viettämässä. Tällä viikolla sellainen ihme kuitenkin tapahtui, kun juhlimme vuosikurssini kanssa kandeiksi "valmistumista". Olinhan toki opiskelun takia keväällä Ennin luota pois pisimmillään seitsemänkin tuntia, mutta poissa oleminen tuntui nyt jotenkin erilaiselta kun olin viettämässä vapaa-aikaa enkä koulussa. Valmiina juhlimaan! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että sain toisen opiskeluvuoteni suoritettua siitä huolimatta, että pyöräytin syksyllä maailmaan pienen prinsessan ja täysimetin häntä koko kevään. Rankkaa oli välillä, sitä ei käy kieltäminen, mutta olen niin iloinen että jaksoin painaa pitkien päivien läpi ja sain kaiken suoritettua koulussakin. Prioriteettina tietysti koko kevään oli Enni, emmekä mielestäni joutuneet tekemään hänen hyvinvointinsa kanssa kompromisseja; enemmän kuviosta kärsivät opiskelut. Eivät kuitenkaan liikaa, sillä minustakin tuli kandi! Virallisesti saamme tämän nime