Elämän tuoksuinen koti

Isänpäivän kunniaksi ajattelin blogissakin keskittyä tänään isyyteen. Aiheeseen, joka ei itselleni ole ehkä niin tuttu, mutta josta kuitenkin olemme miehen kanssa paljon jutelleet jo kauan ennen Ennin syntymää. Aiheeseen, josta tietysti itsekin tiedän jotain oman isän ja isoisien kautta. Jokainen kokee varmasti isyyden eri tavalla ja luonnollisesti ajatusten sisältöön vaikuttaa myös sukupuoli - miehistä voi joskus itsestään tulla isiä. Yhteiskunnan mallit vaikuttavat myös, samoin omat kokemukset. Ei olekaan olemassa yhtä oikeaa isyyttä, aivan kuin ei ole olemassa yhtä oikeaa äitiyttä tai ihmissuhdetta ylipäänsä; se tekee jokaisen oman kokemuksen isyydestä ehkä vielä arvokkaammaksi. Sanotaan, että isä-tytär-suhde on erityinen, samalla tavalla kuin äiti-poika-suhde. On hauskaa, että jokainen meistä saa kokea vain toisen roolin (jos kumpaakaan) molemmissa suhteissa. Vertailua voi siis olla vaikeaa tehdä. Itse olen saanut kokea ainakin toistaiseksi vain isä-tytär-suhteen tyttären ...

Opiskelun tai töiden ja pienen vauvan yhdistäminen on monelle perheelle pohdintaa tuottava aihe. Jo raskaana ollessani törmäsin neuvolassa ja joka paikassa siihen asenteeseen, että totta kai äiti jää kotiin ja isä menee töihin; joko heti tai sitten 3 viikon isyyslomansa jälkeen. Meillä tilanne oli kuitenkin alusta asti suunniteltu eri tavalla. Kun saimme tietää, että olen raskaana, mieheni oli työpaikassa, joka ei oikein ollut omaa alaa ja joka olisi kuitenkin loppunut aika pian ja minä opiskelin unelma-alaani isolla motivaatiolla. Meille molemmille sopivin ratkaisu tähän oli se, että mieheni jäisi vauvan kanssa kotiin ja minä jatkaisin opintoja mahdollisuuksien mukaan niin täysipäiväisesti kuin voin. Päätös piti ja onnistui, ja olen edelleen tosi tyytyväinen että teimme niin (niin kuin on miehenikin) monestakin syystä, vaikka kevät onkin välillä ollut vähän rankkaa aikataulujen suhteen. Mieheni oli koti-isä tyttärellemme noin 5 kuukautta ennen kuin meni töihin. Toki olin its...