Elämän tuoksuinen koti

Joulu alkaa olla takanapäin ja voi miten ihana se taas tänä vuonna olikaan! Olen aina ollut jouluihminen ja Ennin myötä joulun taika tulee taas eri tavalla mukaan juhlintaan kuin vain aikuisten kesken juhliessa. Lapsen riemua paketteja avatessa on ihana seurata, siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Enni ei ehkä vielä tänä vuonna varsinaista riemua joululahjoja kohtaan osoittanut, mutta innoissaan tyttö selvästi oli kun tapahtui kaikkea arjesta poikkeavaa ja nähtiin paljon tuttuja sukulaisia. Meidän joulunvietto alkoi jo aatonaattona, jolloin menimme vanhemmilleni joulupuurolle. Oli oikeastaan tosi kiva aloittaa joulunvietto vähän ”etukäteen”, koko juhla tuntui silloin pidemmältä. Ennikin sai maistella vähän riisipuuroa ja söi sitä monta lusikallista. Oma kaurapuuro tosin maistuu vielä paremmin, mikä onkin ihan hyvä.  Jouluaattoaamun vietimme kotona oman perheen voimin. Avasimme heti aamulla toisillemme antamat paketit (ja Ennin kummien antamat joululahjat) ja

Erilaiset valopalloketjut ovat olleet muotia jo useamman vuoden ajan ja tykkään niistä itsekin tosi paljon. Meillä on tällä hetkellä kotona valopalloja neljässä paikassa: parvekkeen oven vieressä roikkumassa, aulan peilin ympärillä, Ennin huoneen ikkunassa ja Ennin huoneen kirjahyllyssä. Väritykseltään valopallomme ovat aika neutraaleja; löytyy valkoista sekä harmaan ja vihreän sävyjä. Kaksi valopalloketjuistamme ovat paristokäyttöisiä ja kaksi pitää laittaa töpselillä seinään kiinni. Paristokäyttöiset valoketjut ovat siinä mielessä tosi käteviä, että ne saa helposti sijoitettua melkeinpä mihin vaan. Johdollisen valoketjun kanssa pitää aina miettiä, missä lähin pistoke on ja jääkö johto ärsyttävästi näkyville johonkin. Toisaalta sen kanssa ei tarvitse tuskailla paristojen loppumisen ja vaihtamisen kanssa. Puolensa ja puolensa siis, kuten monessa muussakin asiassa. Parvekkeen oven vieressä roikkuvat valopallot ovat värimaailmaltaan lämpimän harmaata, ruskeaa ja valkoista

Olemme olleet Ennin kanssa yhdessä joululomalla nyt jo viikon; on ollut niin ihanaa olla taas pitkästä aikaa vaan kotona ilman aikatauluja. Jatkuva kellon tuijottaminen stressaa helposti vaikka asiaa ei oikeastaan tiedostaisikaan. Olen huomannut sen itse erityisesti nyt kun aikataulupainetta ei olekaan - olo on jotenkin rennompi kun ei tarvitse huolehtia siitä, nukahtaako Enni päiväunille nyt vai tunnin päästä ja ehdimmekö syödä vai emme ennen kuin pitää lähteä viemään tyttöä hoitoon. Onneksi lomaa on edessä vielä pari viikkoa. Olemme ulkoilleet Ennin kanssa paljon, sillä tyttö on tottunut hoidossakin ulkoilemaan puistossa vähintään kerran päivässä. Hankimme Ennille Kuoman talvikengät kirppikseltä pari viikkoa sitten ulkoiluja varten ja ne ovat olleet hankkimisen jälkeen kovassa käytössä.  Tilasin viime viikolla tytölle myös kunnollisen vedenpitävän talvihaalarin, sillä äitiyspakkauksen toppahaalarista tulee vesi auttamatta läpi jos tytön laskee siinä märkään maahan tai lumeen. N

Teimme viime viikolla Ennin kanssa tytön ensimmäisen junamatkan ja reissu onnistui kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Päivä oli pitkä, sillä lähdimme kotoa matkaan jo klo 5:25 aamulla ja tulimme takaisin noin kymmeneltä illalla; ehdimme kuitenkin päivän aikana nähdä ja tehdä vaikka mitä ja Enni jaksoi suurimman osan ajasta tosi hyvin. Matkustamassa olivat minun ja Ennin lisäksi myös vanhempani, eli seurueessamme oli neljä henkilöä. Varsinkin näin talviaikaan lisäkädet tulivat kyllä useasti tarpeeseen ihan vain senkin takia, että sai kaikki tavarat ja vaatteet kannettua. Meillä oli Ennille mukana myös lastenrattaat, joiden kanssa säätäminen olisi ollut ihan mahdotonta yksin. Paikkamme olivat junan toisessa kerroksessa eli vaunut piti kantaa sinne - tosin eipä niitä olisi alakerrassakaan voinut jättää keskelle käytävää vaan ne piti purkaa osiin ja laittaa tavaratilaan. Kylmällä talvikelillä ulkovaatteita oli koko ajan joka puolella, kesällä matkustaminen olisi ehkä sen puolesta helpomp

Kotonamme alkaa hiljalleen näyttää jo jouluiselta ja koristeet ovat kyllä tuoneet mukanaan joulufiiliksen. Koristelimme "yhdessä" Ennin kanssa tytölle oman pienen joulukuusen ja kuusenkoristeet olivat kyllä tytön mielestä tosi mielenkiintoisia. Ensi vuonna koristelu tulee todennäköisesti olemaan helpompaa ja antoisampaa kaikille osapuolille, mutta kyllä Enni jo nyt tykkää katsella ja osoitella koristeltua pikkukuustaan. Muutkin joulukoristeet ovat saaneet huomiota osakseen ja kodista on niiden myötä yhtäkkiä tullut tytölle paljon jännempi ympäristö. Yksi lempijoulukoristeistani on jouluinen maisema, johon saa perinteisen valon tai vaihtoehtoisesti väriä vaihtavat ledit päälle. Sain sen mieheltäni melkein 10 vuotta sitten ja koriste toimii edelleen moitteettomasti - aika harvinaista valoja sisältävälle joulukoristeelle. Enni tykkäsi katsella väriä vaihtavia ledivaloja jo viime jouluna ollessaan noin kuukauden ikäinen ja tänä jouluna valot ovat vieläkin kiinnostav

Syksy on koulun osalta ollut nousujohteista oikeastaan kaiken suhteen; kiinnostavuuden, aikataulujen ja väsymyksen. Ensimmäinen kohta on tietysti ollut tosi positiivinen juttu, mutta kaksi seuraavaa ovat asettaneet tietynlaisia haasteita pienen perheemme elämälle erityisesti nyt marras-joulukuussa. Olen tällä hetkellä siis todella iloinen siitä, että koulua on jäljellä enää kaksi päivää - sen jälkeen alkaa odotettu ja mielestäni ihan ansaittu joululoma. Lokakuun lopussa aloitimme vihdoin klinikkavaiheen, joka tarkoittaa Helsingin lääkiksessä ensimmäistä blokkikurssia. Meidän ryhmän ensimmäinen kurssi oli RiHaVe eli rintakipu, hengenahdistus ja verisuonikirurgia. Kurssi on lääkiksen pahamaineisimpia vaativuuden ja ajankäytön suhteen, ja voin kyllä itsekin allekirjoittaa tämän. Kurssi on ollut aikataulullisesti ja sisällöllisesti tosi tiukka, ja välillä on tuntunut, että Enni on ollut enemmän hoidossa kuin kotona. Pisin hoitoviikko on tytöllä kuitenkin ollut 35 tuntia, eli ei si

Jouluaatto lähestyy uhkaavasti ja sen myötä paine löytää lahjoja laitettavaksi kuusen alle. Olen itse tänä vuonna varautunut jouluun jotenkin tosi huonosti, en ole edes saanut vielä jouluvaloja parvekkeelle. Joululahjatkin ovat hankkimatta ja siitä inspiroituneena ajattelin tänään kirjoittaa lahjaideoista eri ikäisille henkilöille. Itse ainakin tykkään lukea muiden keksimiä lahjavinkkejä, niistä voi helposti poimia ideoita itselleenkin ja saada tuoreita vaihtoehtoja omiin ostoksiin. Vauvalle: unipussi tai unipesä Vauvalle on sinänsä helppo ostaa lahja, sillä esimerkiksi perusvaatteille (body tai yöpuku) tulee aina käyttöä. Vauvanvaatteet on myös kätevästi merkattu paitsi koon myös viitteellisen iän mukaan, eli omakohtaista kokemusta ei vaatteista tarvitse edes olla. Valitsin omaksi lahjavinkiksi kuitenkin jotain vähän mielikuvituksellisempaa ja sellaista, josta ainakin meillä on ollut paljon iloa - Ennillä oli pienempänä sekä unipussi että unipesä ja hän nukkui hyvin molemmiss

Lupasin Ennin syntymäpäiväpostauksessa parin viikon takaa palata vielä tarkemmin synttäreiden tarjoilupuoleen ja saatuihin lahjoihin - sitä olisi siis luvassa tänään. Vietimme Ennin 1-vuotissynttäreitä ihan kotona perheen ja ystävien kanssa, ja juhlat menivät kaikin puolin tosi hyvin. Teimme kaikki tarjoilut itse ja ruoka riitti onneksi hyvin. Tarjoilut painottuivat vahvasti makeaan puoleen, mikä varmasti rajoitti syömistäkin jonkun verran. Kaikki suolaiset pasteijat vieraille upposivatkin. Mangojuustokakku Seisova pöytä Ennin 1-vuotissyntymäpäiväjuhlien menu: Ennin oma syntymäpäiväkakku Mangojuustokakku Puolukkajuustokakku Cake popsit Kinkku-juusto- ja paprika-maissi-juustopasteijat Hedelmälajitelma Omar + Geisha + Doris Kahvi + tee Juhlat pidettiin sunnuntaina ja sain onneksi ison osan tarjoiluista tehtyä jo perjantaina ja lauantaina odottamaan H-hetkeä. Suunnittelimme tarjoiltavat niin, että ne kestivät päivän parin säilytyksen ja juustokakut jopa m