Elämän tuoksuinen koti

Lapsen rokottaminen on vanhemman vastuulla, sillä vanhemmat saavat Suomessa päättää täysin, mitä rokotuksia heidän lapsensa saa. Voin heti postauksen toisessa lauseessa todeta, että jokaisen vanhemman pitäisi ymmärtää, että kyse todella on saamisesta - lapsi saa rokotteella suojan oikeasti vaarallisia tauteja vastaan, ilman sitä hän on turvaton kohdatessaan taudinaiheuttajan. Suomessa käytössä on rokotusohjelma, jonka avulla päätetään, millaisia rokotuksia lapsille annetaan ja missä vaiheessa. Rokotusohjelmaa on vuosien saatossa muokattu vastaamaan paremmin nykypäivää ja Ennikin saa vähän erilaiset rokotteet kuin mitkä itse olen saanut viime vuosituhannella. Tämänhetkisen rokotusohjelman ensimmäinen rokote on suun kautta otettava rotavirusrokote kahden kuukauden ikäisenä; vahvisteet annetaan kolmen ja viiden kuukauden iässä. Enni ei ensimmäisestä annoksesta ollut moksiskaan, mutta kahdesta seuraavasta annoksesta hän sylki ison osan pois ja huusi loukkaantuneena - ei tainnut maist

Enni täytti viime viikolla jo 11 kuukautta, eli vuoden merkkipaalu koputtelee pikku hiljaa ovella. Ihan tässä viimeisen kuukauden aikana tyttö on kehittynyt valtavan paljon niin koordinaation, itseilmaisun kuin ymmärtämisenkin osalta. Ei ihme, että tätä ikävaihetta sanotaan nopean kehityksen vaiheeksi; tuntuu, että Enni oppii joka päivä jotain uutta ja kommunikoi kanssamme päivä päivältä paremmin. Vieraat huomaavat kehityksen aina parhaiten, ja itsekin havahtuu siihen, kuinka Enni on kasvanut vanhoja kuvia katsellessa. Dokumentaatiota Ennin ensimmäisestä ikävuodesta tulee ainakin olemaan - tytöstä on otettu jo vain meidän toimestamme yli 10 000 kuvaa. Enni osaa 11-kuukautisena liikkua jo tosi "sulavasti" ja monipuolisesti erilaisissa tilanteissa. Tyttö on ihan pienestä asti ollut jäntevä ja sen kyllä huomaa myös tässä liikkumaan opettelussa - meno on tukevaa ja kaatumisia on tapahtunut tosi vähän. Tukeva on tietysti ehkä vähän väärä sana kun kuvailee alle vuoden ikäisen

Törmäsin tässä yksi päivä hauskaan postausideaan nettiä selaillessani - ota kuva päivästäsi tunnin välein ja kerro lyhyesti, mitä kuvissa tapahtuu. Päätin tarttua ideaan, eli tässä blogitekstissä esittelen teille yhden aika tavanomaisen päiväni sisällön tunnin välein otettujen kuvien avulla. Otin ensimmäisen kuvan herättyäni klo 7 aamulla ja viimeisen nukkumaan mennessä klo 21 illalla. Yhteensä kuvia tuli siis otettua 15 kpl. Luonnollisesti jokainen kuva ei ole otettu ihan tasatunnin lyömällä, mutta niillä nurkilla kuitenkin. Tervetuloa mukaan päivääni parin viikon takaa, toivottavasti postausta on yhtä hauska lukea kuin sitä oli tehdä! Klo 7: päivä alkaa hampaiden harjauksella Jokainen päiväni alkaa hampaiden harjauksella. Aloitetaan postaus heti pienellä tietoiskulla; aikuisen tulisi aina harjata hampaansa noudattaen "kolmen kakkosen sääntöä". Tämä tarkoittaa hampaiden harjausta kahdesti päivässä (aamulla ja illalla), kaksi minuuttia kerrallaan ja käyttäen 2 cm hamm

En osallistunut #metoo-kampanjaan Facebookissa, mutta haluan paikata osallistumattomuuttani täällä blogin puolella. Asia on nimittäin minulle valtavan tärkeä, niin naisena kuin pienen tytön äitinä, ja olen elämäni aikana monen muun naisen tavoin saanut osakseni paljon epätoivottua huomiota. Olen saanut härskejä ehdotuksia vapaa-ajalla ja töissä, minua on puristeltu takapuolesta niin baareissa, busseissa kuin kotibileissäkin ja minua on seurattu bussipysäkiltä kotiin. Olen saanut suoria seksiehdotuksia erilaisten nettipelien chateissa ja olen pelännyt kulkea pimeiden puistojen läpi kotiin. Kaiken kaikkiaan seksuaalinen häirintä on aika tavanomaista naisen elämässä, mikä on tosi surullista. Jos joku on elänyt viimeisen viikon täydessä mediapimennossa, #metoo-kampanjassahan siis pyydettiin jokaista seksuaalista häirintää joskus kokenutta naista postaamaan sometililleen #metoo, jotta ongelman laajuus tulisi esille. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka laajalle levinnyt ja jokapäiväinen

Tuntuu, että vastahan aloitin blogin kirjoittamisen, mutta niin vaan tänään kohdalle osui jo sadas postaukseni. Sadannen postauksen kunniaksi kirjoitin Googleen "100 things to do before you die" ja avasin ensimmäisen silmiin osuvan linkin. Valitsin listalta ne kohdat, jotka oikeasti haluan itse tehdä ja kopioin ne omaan listaani. Sen jälkeen avasin seuraavan linkin ja kopioin sieltä täydentäviä kohtia omaan listaani ja jatkoin näin, kunnes sain omalle listalleni 100 asiaa, jotka itse haluaisin tehdä elämäni aikana. Osan kohdista keksin myös ihan itse tai vähän muokkasin netistä löytyneitä kohtia. Listallani on aika vaihtelevan vaikeusasteen tehtäviä, joista osan suorittaminen ikinä tulee todennäköisesti olemaan vähintäänkin haastavaa. Listan tummennetut kohdat olen kuitenkin jo ehtinyt tehdä, eli jäljellä on tällä hetkellä vaivaiset 61 kohtaa, jotka pitäisi hoitaa pois alta seuraavien vuosikymmenien aikana. Jännä nähdä, miten monta kohtaa on suoritettu vaikkapa 20 vuo

Lehdistä saa nykyään lukea paljon erilaisia näkemyksiä ja kommentteja liittyen isovanhemmuuteen. Näkökulmia asiaan on monia, mutta onneksi suurin osa ihmisistä tuntuu pitävän läheistä lapsi-isovanhempi-suhdetta tärkeänä ja hyvänä asiana. Aina välillä tosin tulee luettua ihan ihmeellisiä mielipiteitä siitä, kuinka isovanhemmat ovat jo hommansa hoitaneet kun ovat kasvattaneet omat lapsensa. Toki asia onkin jollain tavalla näin, mutta eihän isovanhempia yleensä pyydetäkään kasvattamaan lasta vaan viettämään hänen kanssaan aikaa ja ehkä joskus hoitamaan lasta. Voin ihan suoraan sanoa, etten itse ymmärrä ollenkaan sellaisia isovanhempia, jotka eivät halua tulla hoitamaan tai muuten viettämään aikaa oman lapsenlapsensa kanssa vaan haluavat "omaa aikaa". Totta kai lapsen ensisijainen hoitovastuu on lapsen vanhemmilla, eikä isovanhemman ole tarkoituskaan toimia jatkuvana lapsenvahtina (ellei itse näin halua). Satunnaisesti kuitenkin luulisi isovanhemman haluavankin hoitaa lap

Kokkaaminen ja leipominen on ihanaa, mutta tiskaamisesta en itse tykkää yhtään. Usein jaammekin miehen kanssa hommat niin että minä leivon ja mies tiskaa; syömispuoli hoidetaan yhdessä. Niin leipoessa kuin jokapäiväisessä elämässä syntyvän tiskivuoren hallitsemisessa keskeisessä osassa on toimiva tiskikone. Hain syyskuun alussa mukaan AEG:n uuden ComfortLift -astianpesukoneen testausryhmään Smartsonin kautta. Pääsimme iloksemme ryhmään mukaan ja syyskuun lopulla meille tultiin asentamaan uusi upea AEG:n ComfortLift -astianpesukone ja vanha Miele kiikutettiin samalla ulos. Oli kyllä aikakin, vanha kone alkoi jo tulla tiensä päähän ja uusi valkoinen AEG näyttää niin paljon paremmalta keittiössä. Yleisvaikutelma uudesta tiskikoneesta on tähän mennessä ollut hyvä. Kone on sisältä vähän pienempi kuin entinen tiskikoneemme, mutta pesujälki on kyllä tässä uudessa parempi. Varsinkin lasiastiat näyttävät pesun jälkeen paljon puhtaammilta ja kirkkaammilta kuin aikaisemmin ja kattila

Stockmannin Hullut päivät alkavat huomenna ja perinteiseen tapaan sieltä löytyy paljon hyviä tarjouksia myös vauvaperheille. Keräsin tähän postaukseen oman unelmien ostoslistan tämän vuoden Hullareilta, vaan saapa nähdä, miten monta tuotetta tulee lopulta ostettua. Voisi ehkä koittaa vähän tässäkin keskittyä siihen, mitä oikeasti tarvitsee - lokakuussa kun on tämä kuluseuranta ja kaikki menossa... Ostin viime kevään Hulluilta päiviltä ensinmäistä kertaa elämässäni lastenvaatteita ja olen kyllä ollut kyseiseen ostokseen tosi tyytyväinen. Hommasin tuolloin Ennille (ja itselleni) Vimman sinisävyiset lettilegginsit koossa 80; legginseja alettiin kuitenkin tytöllä käyttää jo hänen ollessaan tyyliin 60 cm pitkä, eli housuilla on ehtinyt olla käyttöikää. Ne ovat sen verran kapeaa mallia, että sopivat hyvin pienemmällekin vauvalle kun vaan käänsi lahkeet pari kertaa. Olen ollut tosi tyytyväinen myös omiin aikuisten lettilegginseihin ja olen käyttänyt niitä tosi paljon varsinkin kesällä.

BLOGIYHTEISTYÖ: Kirjasiskot Enni on tykännyt ihan pienestä vauvasta asti kirjoista ja lukemisesta. Hän tykkää kun hänelle luetaan ja lauletaan ja hän selaa itsekin mielellään omia (ja muiden) kirjoja. Vauvalle lukeminen on ensiarvoisen tärkeää ja Ennin kanssa se on onneksi aina ollut helppoa. Ennillä on paljon vauvoille suunnattuja kangas- tai puusivuisia kirjoja ja ne ovatkin tällä hetkellä parhaita tytön itse luettavaksi - heikompien materiaalien repiminen on nimittäin alkanut viime aikoina kiinnostaa tyttöä. Saipa hän yhden ihan vauvoille tarkoitetun paksusivuisen kirjankin kannen irti ja nykyään kirja on neljässä osassa; osia toki "luetaan" edelleen innokkaasti. Herkimmät kirjat luetaan siis vielä aikuisen käsistä, ja jaksaa tyttö niitäkin oikeassa mielentilassa kuunnella ihan hyvin. Ennin lempikirjoja Ennin lukuinnon tuntien lähdin hurjan mielelläni mukaan blogiyhteistyöhön Kirjasiskojen kanssa. Kirjasiskot tekee kauniisti kuvitettuja satukirjoja, jo