Rytmiä elämään

Olen äitiyden myötä oppinut arvostamaan päivärytmiä uudella tavalla. Elämä helpottuu kummasti kun pystyy vähän ennakoimaan, milloin vauva voisi nukahtaa, syödä tai kakata; tällöin päivän ohjelmaa pystyy helpommin suunnittelemaan ja vauva pysyy paremmin tyytyväisenä kun hoitaja osaa jo etukäteen ennakoida vauvan tarpeita. Kesällä ehdimme muodostaa Ennin kanssa aika selkeän päivärytmin, mutta nyt koulun ja perhepäivähoidon alettua rytmit ovat taas muuttuneet ja osittain hävinneet. Olemme nyt pikku hiljaa koittaneet alkaa rakentaa Ennille ja itsellemme uusia päivärytmejä tässä uudessa arjessa, niin hyvin kuin nyt vaihtelevien kouluaikataulujeni kanssa pystymme. Ja totta kai pienen vauvan kanssa eteen tulee välillä yllättäviä tilanteita ja uusia rytmejä, joihin pitää vaan lennosta sopeutua. On hyväksyttävä, että omat aikataulut jäävät usein vauva-arjessa kakkoseksi.


Iso muutos meidän päivärytmissä nyt syksyllä on minun koulun ja Ennin perhepäivähoidon alkaminen. Ennin hoidon suhteen hommat ovat valitettavasti alkaneet vähän kivikkoisesti. Aloitimme hoitoharjoittelun yhdessä paikassa, mutta ensi viikolla vaihdammekin uuteen hoitopaikkaan lähempänä kotia ja hoitoharjoittelu pitää nyt siellä aloittaa alusta. Enni ei ole muuttuneesta hoitotilanteesta (eli siis siitä, että äiti ei olekaan enää koko ajan kotona) yhtään mielissään ja on muuttunut tosi takertuvaksi minuun. Hoitopaikkojen vaihtuminen näin nopeasti ei luonnollisesti ole helpottanut asiaa. Näillä kuitenkin mennään ja teen koko tästä hoitopaikkakuviosta vielä oman postauksen myöhemmin. Tässä postauksessa keskityn enemmän vauvaperheen päivärytmeihin.

Kesällä hoitotilannekin oli helppo kun olin itse koko ajan kotona. Päivärytmimme oli kesällä sellainen, että Enni heräsi yleensä noin klo 8 aamulla, nukkui kahdet päiväunet (aamu- ja iltapäivällä) ja meni illalla nukkumaan klo 21 maissa. Elämä oli helppoa kun oikeastaan kaikki menot pystyi sovittamaan Ennin aikatauluihin; nyt kun koulu alkaa tiettyyn aikaan on Enni vietävä hoitoon riippumatta siitä, onko tyttö väsynyt tai pahalla päällä. Näin pienen vauvan kanssa asioita on vielä vähän vaikea ennakoida ja Ennille on vaikea selittää miksi asiat tehdään nyt eri tavalla kuin ennen. Luotan nyt kuitenkin siihen, että Ennikin tottuu muuttuneeseen rytmiin ajan kuluessa.


Ruokailun suhteen emme kesällä harmi kyllä saaneet oikein mitään kunnollista aikataulua luotua kun Enni söi kiinteitä niin huonosti. Oikeastaan ainut ruokailuun liittyvä päivärytmimme on ollut iltavelli, jonka olemme antaneet joka ilta noin klo 20. Ajattelimme, että vellin voimin Enni jaksaisi nukkua pidempiä pätkiä yöllä, mutta eivätpä ne pätkät edelleenkään ole yleensä kolmea tuntia pidempiä. Enni on kuitenkin jo tottunut iltavelliin ja se toimii hyvänä iltapalana ja illan rauhoittajana, eli olemme jatkaneet sen antamista edelleen. Päivällä olen koittanut myös antaa ainakin yhden "kunnollisen" soseaterian silloin kun Enni on vaikuttanut nälkäiseltä, ja nykyään esimerkiksi itse tehty bataattisose uppoaakin tytölle kohtuullisen hyvin. Imetys on myös vieläkin meille aikataulullisesti iso osa päivää, sillä Enni syö maitoa päivällä muutaman tunnin välein ja yölläkin useampia kertoja.


Meidän päivärytmi kesällä (lisäksi kaikissa väleissä imetystä):

Klo 8: herätys
Klo 10: päiväunet nro 1
Klo 12: ulkoilua
Klo 14: soseruokailu
Klo 15: päiväunet nro 2
Klo 17: soseruokailu/ulkoilua
Klo 20: iltavelli
Klo 21: nukkumaan


Ennin päivärytmi ei vieläkään ole niin säännöllinen kuin ehkä voisi toivoa, mutta onneksi yön ja päivän ero löytyi meillä aika nopeasti. Ihan vastasyntyneenähän vauva ei tunnista vuorokauden aikoja millään tavalla ja rytmit perustuvat täysin syömiseen. Pikkuvauvat syövät yleisesti parin tunnin välein kellon ympäri ja on jopa suositusten mukaista herättää vastasyntynyt syömään viimeistään 3-4 tunnin välein jos hän ei itse nälkäänsä herää. Meillä on kyllä hyvin aina herätty nälkään ja saapa nähdä, milloin tapahtuu se ihme, että Enni nukkuu kokonaisen yön heräämättä.


Tärkein yksittäinen ohjelmanumero meidän päivissä Ennin kanssa on alusta asti ollut ulkoilu. Kesällä vaunukävelyille on ollut ihana lähteä ja raitis ilma on tehnyt hyvää sekä äidille että vauvalle. Enni viihtyy rattaissa valtavan hyvin ja vaikka hän ei ulkona nukahtaisikaan, voi hän hyvin istuskella rattaissa reilun tunninkin ihan tyytyväisenä katselemassa maisemia ja leikkimässä leluillaan. Ja jos rattaat alkavatkin kyllästyttää, tyttö on helppo siirtää sieltä kantoreppuun, missä hän viihtyy hyvin maisemia katsellen; usein hän myös nukahtaa reppuun nopeasti.



Muulle liikunnalle ei tässä meidän vauva-arjessa ole oikein valitettavasti jäänyt aikaa. Tai olisihan sitä aikaa aina kun järjestäisi, mutta olemme miehen kanssa kumpikin olleet liian väsyneitä töistä, koulusta tai Ennin kanssa valvomisesta, että olisimme jaksaneet liikkua itse kovin säännöllisesti. Itse olen tietysti tässä kesällä kävellyt tosi paljon Ennin kanssa ja syyskuussa aloitan Kuntouta keskivartalosi -äitikurssin*, jolla toivon saavani edes vähän hävinnyttä lihaskuntoa takaisin. Vaikka minulla ei olekaan jäljellä kuin 1-2 raskauskiloa, olen huomannut muutoksen kehonkoostumuksessani; lihakset ovat pienentyneet ja rasvan määrä on kasvanut. Herkuttelu on myös imetyksen myötä lähtenyt välillä täysin käsistä, pitää koittaa nyt syksyn tullen ja imetyksen pikku hiljaa vähentyessä kiinnittää siihenkin enemmän huomiota - voisi joskus olla hyvä syödä iltapalaksi muutakin kuin pari riviä suklaata, noin neljä leipäviipaletta, jäätelöä ja kourallinen sipsejä... (okei, yleensä iltapalat ovat vähän terveellisempiä, mutta tällaisiakin on tullut vedettyä)

Vähän vaihtelua perinteisiin vaunukävelyihin - oli muuten vaikeaa pitkän tauon jälkeen!


*Pääsy kurssille saatu blogin kautta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen