#metoo

En osallistunut #metoo-kampanjaan Facebookissa, mutta haluan paikata osallistumattomuuttani täällä blogin puolella. Asia on nimittäin minulle valtavan tärkeä, niin naisena kuin pienen tytön äitinä, ja olen elämäni aikana monen muun naisen tavoin saanut osakseni paljon epätoivottua huomiota. Olen saanut härskejä ehdotuksia vapaa-ajalla ja töissä, minua on puristeltu takapuolesta niin baareissa, busseissa kuin kotibileissäkin ja minua on seurattu bussipysäkiltä kotiin. Olen saanut suoria seksiehdotuksia erilaisten nettipelien chateissa ja olen pelännyt kulkea pimeiden puistojen läpi kotiin. Kaiken kaikkiaan seksuaalinen häirintä on aika tavanomaista naisen elämässä, mikä on tosi surullista.


Jos joku on elänyt viimeisen viikon täydessä mediapimennossa, #metoo-kampanjassahan siis pyydettiin jokaista seksuaalista häirintää joskus kokenutta naista postaamaan sometililleen #metoo, jotta ongelman laajuus tulisi esille. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka laajalle levinnyt ja jokapäiväinen ilmiö seksuaalinen häirintä on ja myös herättää ihmisiä siihen, ettei se ole hyväksyttävää. Pieni seksuaalinen häirintä on lähes kaikille naisille arkipäivää, vakavammat teot onneksi harvinaisempia. Osa häirinnästä kohdistuu myös miehiin, eikä tämä häirintä ole yhtään vähemmän tärkeää kuin naisiin kohdistuva häirintä. Sitä tapahtuu vain paljon vähemmän ja siksi se varmasti yleensä saa osakseen vähemmän huomiota. Ehkä kauheinta ja vaikeinta ymmärtää on lapsiin kohdistuva seksuaalinen häirintä - sitä ei saisi ikinä eikä missään tilanteessa tapahtua.

Seksuaalinen häirintä voi tarkoittaa montaa asiaa: härskejä vitsejä, asiattomia kommentteja ulkonäköön liittyen, koskettelua, pakottamista tai raiskausta. Koska sävyeroja ja vakavuusasteita on niin paljon, on asiasta joskus ehkä vaikea puhua selkeästi. Lisäksi jokainen ihminen kokee asiat eri tavoin; toinen voi ottaa hauskaksi tarkoitetun vitsin ahdisteluna ja toinen voi pitää pientä flirttiä vain piristävänä. Tämä lisää asiasta keskustelun vaikeutta. Siksi omasta mielestäni kaikessa kanssakäymisessä pitäisi aina olla mieluummin vähän liian varovainen, ettei päätyisi loukkaamaan ketään turhaan. Ja jos ylilyöntejä sattuu, niitä pitää pahoitella ja selvittää asia. Tarkoitus ei myöskään pyhitä keinoja, vaan jos kohde kokee tilanteen ahdistavaksi, on kommentti tai teko vääränlainen riippumatta siitä, millaiseksi se oli tarkoitettu. Kohteliaisuuden ja ahdistelun erottaa helposti toisistaan: kohteliaisuudesta tulee hyvä mieli, ahdistelusta paha. Se, että kommentti on "tarkoitettu kohteliaisuutena", ei mielestäni tee siitä automaattisesti hyväksyttävää. Jos kohde loukkaantuu kommentista, luulisi kommentoijankin olevan asiasta pahoillaan ja myöntävän, että kommentti ei ollut onnistunut. Vahingossa tehdyt loukkaukset ovat onneksi kuitenkin helppoja selvittää, tahallinen ahdistelu taas aina selvemmin tuomittavaa.

Nykypäivän tytöt kasvavat "isoiksi" nopeammin kuin ennen ja välillä sydäntä kylmää katsella, miten pienille tytöille ehdotellaan kaduilla seuraa tai kyytiä kotiin. Asia muuttuu meilläkin sitä ajankohtaisemmaksi, mitä vanhemmaksi Enni kasvaa. Siksi toivoisinkin, että tilannetta saataisiin parannettua mahdollisimman nopeasti. Haluaisin, että Enni pääsee kasvamaan maailmassa, jossa hänen ei tarvitse pelätä ja jossa kaikenlainen seksuaalinen häirintä on tuomittavaa. Haluaisin myös, että Enni kasvaisi mahdollisimman tasa-arvoisessa maailmassa. Sen saavuttamiseksi on onneksi tehty jo paljon, mutta voidaan tehdä vielä paljon enemmänkin.

On hyvä, että meitä herätellään aina välillä miettimään erilaisia asioita. Sitä herättelyä pidän tämänkin kampanjan kohdalla sen suurimpana antina, ja ehkä joku jopa pystyy asian tiedostettuaan muuttamaan omaa käytöstään. Onneksi tilanne tasa-arvon ja seksuaalisen häirinnän suhteen on Suomessa ja maailmallakin tänä päivänä jo paljon parempi kuin vaikka 50 vuotta sitten, suunta on siis ainakin oikea. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, ja pienetkin muutokset omissa kommenteissa ja teoissa voivat muokata kollektiivisesti paljon sitä, millaisen maailman lapsillemme rakennamme ja heidän käsiinsä joskus jätämme. Muistetaan siis kaikki kunnioittaa toisen fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta ja opettaa hyviä käytöstapoja myös omille lapsillemme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen