Taaperon kanssa Linnanmäellä ensimmäistä kertaa

Ajattelin jo viime kesänä, että olisi tosi kiva käydä Ennin kanssa Linnanmäellä, mutta se sitten kuitenkin jäi vielä silloin. Tänä keväänä päätin, että Lintsillä käydään mielellään vaikka monta kertaa, ja ensimmäinen reissu on nyt jo kauan sitten taputeltu. Enni on siis vihdoin käynyt Linnanmäellä ensimmäisen kerran elämässään ja pääsi heti parin laitteenkin kyytiin. Kävimme Lintsillä heti heinäkuun alussa ja nyt elokuussa olisi tarkoitus mennä vielä toisen kerran. Valokarnevaaleihinkin voisi olla kiva mennä pitkästä aikaa sitten syksymmällä.


Linnanmäelle ei ole erillistä sisäänpääsymaksua eli sinne on kätevä mennä vaikka vain käväisemäänkin. Puistossa on myös paljon ilmaisia laitteita pienimmille huvittelijoille, ja Ennikin olisi pituutensa puolesta (alle 100 cm) päässyt viiteen laitteeseen. Tyttö kävi kuitenkin vain kahdessa, sillä kahteen olisi pitänyt mennä ilman vanhempia ja yksi oli näköalatorni, johon emme sitten jaksaneet mennä ollenkaan. Laitteet, joissa kävimme, olivat Vankkuripyörä ja Rumpukaruselli. Itse laitteiden lisäksi puistossa olisi ollut muutama kiva leikkipaikka lapsille, mutta ne kuhisivat isompia lapsia meidän siellä käydessämme, joten Enni ei vielä päässyt tutustumaan niihin. Tässä vaiheessa toki pelkkä ympäröivien äänien, tuoksujen ja ihmisten seuraaminen oli tytölle ihan riittävää viihdykettä.


Vankkuripyörä ja rumpukaruselli ovat molemmat laitteita, joissa olen itse joskus käynytkin. Laitteisiin tuli kuitenkin ihan uutta hehkua kun niihin sai mennä oman lapsen kanssa ja nähdä ihan vierestä tämän jännitys, pieni epäluuloisuus ja ennen kaikkea ilo. Ennistä oli hienoa vilkuttaa laitteen vieressä katsoville ja vilkuttaville tutuille ja varsinkin Vankkuripyörästä hän myös tykkäsi katsella maisemia ja ohi lentäviä lintuja. Molemmat laitteet myös selvästi jännittivät tyttöä varsinkin aluksi, mutta ihmekös tuo kun ei ole mitään sen tapaistakaan nähnyt ennen. Selvää kuitenkin oli saman tien, ettei ainakaan meidän 1v8kk ollut todellakaan valmis menemään yhteenkään laitteeseen yksin. Saa nähdä, tapahtuuko se virstanpylväs sitten ensi kesänä vai joskus myöhemmin. Äiti ainakin nauttii vielä tästä ajasta kun taapero haluaa mennä joka paikkaan yhdessä.


Ennin selkeä lempijuttu Linnanmäellä näin ensimmäisellä kerralla olivat portaat. Puistossa on paljon eri tasoja ja alueita, ja tyttö bongaili ”pootaita” joka puolella siellä liikkuessamme. Vierestä kuuluikin vähän väliä vaativalla äänellä ”Pootaat, pootaat, pootaisiin!”, ja onneksi mukana oli neljä aikuista, jotka vuorotellen kulkivat tytön kanssa portaita ylös ja alas. Saa nähdä, miten pitkään Enni on näin kiinnostunut portaista, tällä hetkellä hänen intonsa niitä kohtaan on nimittäin aivan huikea. Hän löytää portaat niin kirjoista, tv-sarjoista, mainoksista, duploista kuin livenäkin. Usein tyttö myös nykyään kysyy mennessämme johonkin uuteen paikkaan "Onko siellä pootaat myös?". Vaikka eipä siinä, voisi sitä varmaan huonompiakin mielenkiinnonkohteita lapsella olla. Ainakin luulisi perusmotoriikan ja tasapainon kehittyvän hyvää tahtia.




Meillä oli Linnanmäellä mukana kevyet matkarattaat, jotka hommasimme loppukeväästä ensisijaisesti Prahan reissua varten. Rattaita on ehditty tässä kesän aikana käyttää paljon ja ne olivat tosi kätevät Lintsilläkin - kevyitä rattaita oli helppo kantaa portaissa jos ramppia ei lähettyvillä ollut ja ne toimivat hyvänä tukikohtana omille ja Ennin tavaroille. Tyttö myös söi eväänsä omissa rattaissa istuen ja niissä oli helppo kulkea autolta puistoon ja puistosta autoon, vaikka itse puistossa Enni kävelikin suurimmaksi osaksi itse. Liikkuminen puistossa yli-innokkaan taaperon kanssa osoittautui välillä aika hektiseksi, sillä ympärillä pörräsi koko ajan muutama muukin aika yli-innokas puistokävijä. Voin hyvin kuvitella, kuinka vähän vanhemmat lapset herkästi häviävät puiston uumeniin jos pelisäännöt eivät ole selvät tai kierrokset nousevat liian korkeiksi. Onneksi meillä on tässä vielä jokunen vuosi aikaa harjoitella tulevia huvipuistovierailuja varten.


Lähdimme Linnanmäelle heti tytön päiväunien jälkeen ja olimme puistossa pari tuntia. Tällainen pikapyrähdys oli ihan riittävä pienen taaperon kanssa, uutta ja jännittävää katseltavaa oli niin paljon. Ja vaikka päikkärit oli juuri ennen matkaan lähtöä nukuttu ja tyttö oli puistossa virkeimmillään, istui kotimatkalla auton takapenkillä aika väsynyt reissaaja. Paluumatkalla jaksettiin kuitenkin vielä hyvin kerrata puiston tapahtumia ja tutkia puistosta saatua Linnanmäen karttaa. Ja tietysti muistella erityisesti niitä portaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen