Vanhempien miniloma Porvooseen ja ensimmäinen yö erossa lapsesta

Kävimme tässä kuussa mieheni kanssa yhden yön minilomalla Porvoossa, Haikon kartanossa, ja vietimme samalla ensimmäisen yömme ikinä ilman Enniä. Tytön jättäminen hoitoon yön yli tuntui todella vaikealta ajatukselta, mutta samalla tiesin, että tyttö jää hyviin käsiin ja on todennäköisesti itse vaan innoissaan kun saa viettää illan ja yön isovanhempien kanssa keskenään. Ja olihan se valtavan rentouttavaa meillekin keskittyä vain toisiimme pitkästä aikaa.

Haikon kartanon komea sisäänkäynti

Lähdimme Porvooseen perjantai-iltapäivänä ja palasimme takaisin lauantaina aamupäivällä. Reissu oli siis aika lyhyt, mutta tuntui kyllä paljon tuntimääräänsä pidemmältä; varmaan osittain siksi kun olimme erossa Ennistä pidempään kuin koskaan ennen ja osittain siksi, että vietimme ajan molemmille ihan vieraassa ympäristössä. Matka oli kaikin puolin todella onnistunut ja sai taas hämmästyä, miten paljon pienikin irtiotto arjesta voi rentouttaa. Kävimme heti  perjantai-iltana syömässä Porvoon vanhassa kaupungissa Meat District -nimisessä ravintolassa. Paikka oli kiva, vaikkakin (ehkä nimensäkin mukaan) hieman liian lihaan painottunut omaan makuuni. Ravintolassa sai kuitenkin syödä ulkona ihanalla terassilla ja syömäni hampurilainen oli yksi parhaista mitä olen koskaan syönyt. Suomessa voi niin harvoin oikeasti syödä ulkona, että sitä tuntee heti olevansa melkein ulkomailla kun sellainen ihme tapahtuu. Ehdimme vanhassa kaupungissa kävellessämme käydä myös kivassa pienessä lelukaupassa, Riimikossa, ostamassa Ennille tuliaisia.

Yövyimme Porvoossa Haikon kartanossa, jossa emme kumpikaan olleet aikaisemmin käyneet. Valitsimme ystävien suosituksesta huoneen kartanon puolelta (toinen vaihtoehto olisi ollut kylpylähotelli), ja olimme kyllä tosi tyytyväisiä valintaamme. Kartanohotellin vieraat saivat esimerkiksi syödä aamupalan ihanassa rauhallisessa salongissa, jossa oli tarjolla mm. tuoreita marjoja ja suklaata, ja jossa hovimestari tarjoili pöytiin kahvia ja kuohuviiniä. Kuulun siihen joukkoon, joka rakastaa hotelliaamupaloja ja voisi elää niillä koko päivän, eli tuo lauantaiaamuinen kuohuviiniaamupala oli minulle ihan toiveiden täyttymys. Jo sen takia kannatti lähteä reissuun. Huoneemmekin oli kaunis ja hotellin henkilökunta ystävällistä.

Kartanon piha-alueet olivat myös tosi kivat. Olin ihan yllättynyt, miten suuret puutarhat ja ranta-alue hotellilla oli, ja kiertelimme niitä molempina päivinä aika paljonkin. Alue oli myös hyvä Pokemon Go -pelipaikka, sillä stoppeja ja gymejä (ja muita pelaajia) oli paljon. Lähimetsässä noin puolen kilometrin päässä hotellilta oli kiva näköalapaikka pienen lintutornin muodossa - sieltä järvelle avautuvat metsäiset maisemat olivat upeat. Innostuimme myös ottamaan vähän toiminnallisempiakin otoksia kuvauksellisessa ympäristössä, kuten alta voi ihastella.

Lauantaiaamuna ennen lähtöä testasimme myös hotellin pienen kylpylän, joka oli ihan kiva. En itse ole mikään kylpyläihminen, mutta tykkäsin kyllä varsinkin elämyssuihkusta, joka kylpylästä löytyi; se oli siis sadevesisuihku, johon oli lisätty ääni- ja valoefektejä. Kun suihkuun käveli, se meni päälle ja kaiuttimista alkoi kuulua sateen ropinaa. Nopeasti valot alkoivat hämärtyä ja tuuli ulvoa ja yhtäkkiä salamat alkoivat räiskyä ympärillä samalla kun seisoit kovenevassa sateessa. Tuntui oikeasti ihan siltä kuin seisoisi ulkona myrskyn keskellä. Ukkosen jälkeen valot muuttuivat hiljalleen hennon vihreiksi ja linnut alkoivat laulaa musiikin säestämänä. Kokemus oli tosi kiva ja aloin jo haaveilla samanlaisesta elämyssuihkusta sitten joskus omassa kodissa!

No entäs se Ennistä erossa oleminen sitten. Pahin ikävä kyllä onneksi helpotti heti sen eron hetken jälkeen perjantaina. En kuitenkaan saanut nukuttua Haikossa ihan niin hyvin kuin olin toivonut, vaan heräsin jo viiden maissa vaikka menimme nukkumaan vasta myöhään. Elimistö on varmaan niin tottunut nukkumaan kevyesti ja vähän, että tällainen yhden yön maisemanvaihdos ei riittänyt parantamaan yöunia. Oli kuitenkin tosi rentouttavaa herätä tietäen, että heti ei tarvinnut alkaa tehdä taaperolle aamupalaa tai duploportaita (ja pääsi vielä oikeasti itse luksusaamupalalle, jonka joku muu oli laittanut). Kotiinpalaaminen jännitti vähän, sillä emme oikein tienneet, miten Enni meihin eron jälkeen suhtautuu. Tyttö olikin sitten niin väsynyt tullessamme kotiin, että nukahti oikeastaan saman tien päikkäreille. Kaikki oli mennyt kotona hyvin, mitä nyt nukkumaanmeno oli hieman venynyt. Päikkäreiltä herättyään Enni oli selvästi mielissään, että olimme taas kotona ja arki palautui nopeasti uomiinsa minilomamme jälkeen.

Reissun suurin anti oli varmasti se, että saimme mieheni kanssa melkein vuorokauden kahdenkeskistä aikaa pitkän tauon jälkeen. Pikkulapsiarjessa puoliso voi joskus unohtua ja parisuhde tuntua prioriteettilistalla vasta kakkos- tai kolmosvaihtoehdolta (lapsen ja oman levon jälkeen). On kuitenkin myös lapsen kannalta tosi tärkeää joskus panostaa parisuhteeseen ja ladata yhdessä perheen akkuja. Pienikin irtiotto arjesta riittää ihan hyvin ja me tulemme varmasti pitämään lisääkin tällaisia minilomia tulevaisuudessa. Parhaassa tapauksessa ne ovat kaikille osapuolille mukavaa vaihtelua, sillä aika usein isovanhemmatkin (tai muut lasta hoitavat tutut) ovat mielissään kun saavat viettää rauhassa aikaa lapsenlapsen kanssa. Ja kunhan hoitajat vaan ovat lapselle riittävän tuttuja, lapsi on varmasti aivan innoissaan saadessaan viettää illan heidän huomion keskipisteenä.