Blokkivaiheen kuudes kurssi, psykiatria

Kevätlukukautemme alkoi blokkivaiheen kuudennella kurssilla, psykiatrialla, ja nyt takana on jo useampia viikkoja opintoja tällä kiinnostavalla erikoisalalla. Psykiatrian kurssi alkoi heti loppiaisen jälkeen ja on nyt jo loppusuoralla; lyhyehkö kurssi kestää vain kuukauden eli ensi viikko onkin jo kurssin viimeinen viikko. Tuntuu kyllä kuin kurssi olisi kestänyt paljon pidempään kuin sen muutaman viikon, sisältöä on jotenkin ollut niin paljon.

Olemme ehtineet kurssin aikana nähdä kiitettävän määrän erilaisia psykiatrisia potilaita ja päässeet itse myös haastattelemaan heitä useampaan otteeseen. Olen kokenut nämä potilaskohtaamiset hyvin erilaisina aikaisempiin kursseihin verrattuna, sillä painopiste on ollut käytännössä täysin haastattelussa. Emme ole kurssin aikana tarvinneet stetareita tai muita tutkimisvälineitä ollenkaan, itse asiassa psykiatrisilla osastoilla liikkuessamme meillä ei usein ole edes ollut lääkärintakkeja päällä. Tällainen tietty rentous on tuntunut tosi virkistävältä ja olen tykännyt sekä potilaiden haastattelemisesta itse että ihan vaan haastatteluiden seuraamisesta.

Potilaskohtaamisten lisäksi kurssiimme on kuulunut tuttuun tapaan seminaareja, luentoja ja ryhmäopetuksia. Ryhmäopetukset ovat myös olleet tosi kiinnostavia ja olemme niiden aikana käyneet vierailemassa mm. suljetuilla osastoilla, syömishäiriöklinikalla ja vanhuspsykiatrialla. Potilaat ovat suhtautuneet meihin lähes aina positiivisesti, vaikka ymmärrettävästi mielen ongelmista on vaikea puhua vieraiden läsnäollessa. Meitä opiskelijoita koskee tietysti sama vaitiolovelvollisuus kuin hoitavia lääkäreitä, mutta ymmärrän hyvin, että mitä henkilökohtaisempia puhuttavat asiat ovat, sitä vaikeampi niistä on puhua isommassa porukassa.

Yksi hauska opetusmuoto kurssilla oli simulaatio-opetus, jonka aikana pääsimme harjoittelemaan psykiatrista haastattelua näyttelijäpotilaan kanssa. Hänen kanssaan saimme harjoitella vaikeampiakin kohtaamisia turvallisessa ympäristössä ja tuntuu, että opetuksesta oli paljon hyötyä tulevaa uraa ajatellen. Simulaatio-opetukset toteutettiin omissa pienryhmissä siten, että huoneen yhdelle laidalle asetettiin pöytä, jonka ääressä yksi opiskelija kerrallaan piti "vastaanottoa" näyttelijäpotilaalle ja muu ryhmä seurasi huoneen toiselta puolelta tehden havaintoja ja auttaen tarvittaessa. Meillä on ollut samanlaisia simulaatioita useamman kurssin yhteydessä ja ne ovat kyllä aina olleet kurssin parhaita opetuksia.

Ensi viikolla meillä on tentin lisäksi luvassa vielä pari hajautuspäivää erilaisissa psykiatrisissa hoitolaitoksissa ympäri Suomea. Oma sijoitukseni on onneksi pääkaupunkiseudulla, eli ei tarvitse miettiä matkustuspuolta erikseen. On kiinnostavaa päästä näkemään käytännön työtä läheltä vielä parin kokonaisen päivän ajan ja ehkä näistä päivistä tarttuu mukaan jotain hyödyllistä tenttiinkin. Tai mikä vielä tärkeämpää, siihen omaan työkalupakkiin, jota tulevina vuosina tulee käyttämään ihan oikeissa töissä.