Heurekassa dinosauruksia katsomassa

Yksi Ennin ehdottomista lempisarjoista on Pipsa Possu, jonka kaikki Netflix-jaksot olemme koko perhe nähneet vähintään pari kertaa ja jonka lelufiguureilla Enni leikkii päivittäin nukkekodissaan. Pipsa Possu on varmasti aika monelle lapsiperheelle tuttu ohjelma ja kaikki sitä vähänkään enempää katsoneet tietävät, että Pipsan pikkuveli Jyri tykkää dinosauruksista. Niin tykkää Ennikin ja viime viikolla tyttö pääsi ensimmäistä kertaa ikinä näkemään dinosauruksia jossain muualla kuin tv-ruudussa; nimittäin Heurekan ”Jättimäiset dinosaurukset” -näyttelyssä. Enni oli näyttelystä jo etukäteen tosi innostunut kun olimme kertoneet hänelle, että menemme katsomaan dinosauruksia Heurekaan. Kun sitten pääsimme paikan päälle ja tyttö näki ensimmäisen kerran dinosaurukset huoneen toisella puolella hän pysähtyi osoittamaan ja huutamaan: "Katso! Dinosauluksia!" ja lähti juoksemaan lähemmäs.



Heureka-vierailu oli ihan ensimmäinen kerta kun menimme tytön kanssa minkäänlaiseen näyttelyyn. ”Jättimäiset dinosaurukset” oli hyvä valinta taaperon kanssa, sillä aihepiiri oli tyttöä kiinnostava ja isot dinosaurusrobotit liikkuvine häntineen ja päineen ja aukeavine suineen olivat todella kiinnostavia pienenkin vierailijan mielestä. Vaikka näyttelyn robottidinosaurukset olivat valtavan suurikokoisia ja aidon näköisiä, ei Enniä onneksi alkanut pelottaa missään vaiheessa. Asiaa toki varmasti auttoi se, että mukana olivat vanhempien lisäksi myös isovanhemmat, joiden kanssa oli hauska kiertää ympäri Heurekaa ja ihmetellä uusia juttuja. Enni tykkäsi myös pienemmistä dinosauruksen luurangoista, jotka olivat hänen mukaansa "vauvadinosauruksia". Yksi suosikki oli kattoon ripustettu iso lentolisko.



Robottidinosaurusten lisäksi näyttelyyn kuului paljon luurankojen jäljitelmiä ja erilaisia fossiileja. Näyttelyalue oli myös hienosti somistettu viidakoksi, jota ympäröivillä seinillä oli valtavan kokoisia näyttöjä, joissa näkyi vuoroin auringossa huojuvia puita, vuoroin ukkosmyrsky salamoineen ja sateineen. Tunnelma näyttelysalissa oli hieno ja dinosauruksista oli saatavilla valtavan paljon erilaista faktaa. Alla olevissa kuvissa huoneen "sää" muuttui aurinkoisesta myrskyksi ja kuten näkyy, myös valaistus muuttui tuolloin täysin. Ääniefektit olivat myös hienot ja myrskyn aikana huoneessa kuului kovaa sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa.



Dinosaurusnäyttelyn lisäksi Heurekassa oli tietysti paljon muutakin katseltavaa, vaikkakin 2-vuotiaalle taaperolle se dinosaurusosuus oli ehdottomasti suurin hitti. Kävimme kuitenkin Ennin kanssa kiertelemässä välillä muuallakin ja söimme eväitä väsyn iskiessä. Heurekasta löytyi esimerkiksi alue, jossa oli kyltin mukaan tuhat ja yksi puupalikkaa, joista sai rakentaa mitä mieli teki. Vietimme palikoiden parissa hyvän aikaa kun tyttö rakenteli niistä torneja ja Muumilaakson ja katseli kun muut lapset (ja aikuiset) rakensivat ja rikkoivat omia tornejaan. Ennen lähtöä Ennin isovanhemmat ostivat hänelle vielä pienen dinosauruspehmolelun, joka oli rakas seuralainen koko kotimatkan ajan ja joka pääsi kotona asumaan tytön nukkekotiin Pipsa Possu -figuurien ja duploukkelien kanssa.


Kun kysyin jälkikäteen Enniltä, oliko Heurekassa hauskaa, tyttö vastasi että ”Joo. Mutta siellä oli auto mihin en päässyt.” Dinosaurusnäyttelyn viereisellä näyttelyalueella olisi ollut autoja, joiden sisällä olisi saanut katsella erilaisia videoita; näihin emme kuitenkaan päässeet kun Heureka oli ihan täynnä ja autoihin olisi pitänyt jonottaa kauan. Siinä sitä näkee, miten hyvin pettymykset jäävät pienenkin lapsen mieleen. Onneksi kokemus oli varmasti kokonaisuudessaan oikein positiivinen Enninkin mielestä ja dinosauruksia on muisteltu aina välillä kotona ja on niistä kerrottu jo kavereillekin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan istuttaminen

Lahjaideoita 2-vuotiaalle tytölle