Koulun ja kodin yhdistäminen

Äitien paluu töihin on aihe, josta mediassakin nykyään puhutaan paljon. Toinen lippukunta on sitä mieltä, että äidit vieraantuvat liiaksi työelämästä kun hoitavat vaan lapsia kotona vuositolkulla, toinen taas kauhistelee, kuinka äidit jättävät pienet vauvat hoitoon mennäkseen töihin. Itse olen sitä mieltä, että asiassa ei ole oikeaa eikä väärää, maailma kun ei ole mustavalkoinen vaan täynnä niitä kuuluisia harmaan sävyjä.

Suomessa tukijärjestelmä on niin hyvä, että perheillä on onneksi aika hyvä vapaus valita, kuinka omien lasten hoito järjestetään. Äitiysloma + vanhempainvapaa kestävät sen yhdeksän kuukautta, eli sen jälkeen perheen pitää miettiä, jääkö jompi kumpi vanhempi kotiin hoitamaan lasta vai laitetaanko lapsi hoitoon. Meillä sekä minä että mies pidimme osan vanhempainvapaasta ja Enni meni perhepäivähoitoon heti yhdeksän kuukauden ikäisenä vanhempainvapaiden loputtua. Samalla minä menin kouluun. Enni on tällä hetkellä perhepäivähoidossa maksimissaan 25 tuntia viikossa, mutta käytännössä tunnit ovat vielä jääneet sinne 15 tunnin paikkeille. Hyvä, pehmeä lasku uuteen arkeen siis.

Meillä koulun ja kodin yhdistäminen on mennyt ihan älyttömän hyvin. Kokemusta tästä uudesta arjesta on nyt noin viiden viikon ajalta ja elämä on asettunut ihmeellisenkin hyvin ja luontevasti uusiin uomiinsa. Olen itse nauttinut koulun tuomasta omasta ajasta, mies on tykännyt kun Enni ei ole enää niin kiinni minussa kuin kesällä kun vietti kaikki päivät vain minun kanssa ja Enni on selvästi tykännyt kun päiviin on tullut uudella tavalla tekemistä ja vaihtelua. Kaiken kaikkiaan järjestely on siis sopinut meille paremmin kuin hyvin! Samaan hengenvetoon voin kuitenkin todeta, etten tuomitse ketään toisenlaisistakaan valinnoista; jollekin äidille paras vaihtoehto voi olla kotona oleminen lapsen kanssa vaikka koulun alkuun asti ja toiselle mennä heti täysipäiväisesti töihin. Meille tämä ns. kompromissiratkaisu ajankäytön suhteen on joka tapauksessa ollut ihan täydellinen.

Monesti tuntuu, että päivässä on paljon enemmän tunteja kun tekemistä on paljon ja asioita tehdään monessa eri paikassa. Kesällä päivät ja viikot tuntuivat välillä menevän ohi yhdessä hujauksessa, mutta nykyään yksi viikko tuntuu kestävän pitkään kun jokainen päivä on erilainen ja ohjelmaa on niin koulun, Ennin hoitoon viemisen ja hakemisen, vauvakavereiden näkemisen ja kotielämän merkeissä. En ole kuitenkaan ainakaan vielä tuntenut, että tekemistä olisi liikaa, sillä koulussakaan on harvoin joka päivä opetusta - viikkoon mahtuu usein siis muitakin täysin vapaapäiviä kuin viikonloput. Kotona opiskelu on onnistunut ihan hyvin Ennin päiväunien aikaan sekä iltaisin Ennin nukahdettua yöunille. Lisäksi olen käyttänyt hyväksi kaikki mahdolliset bussimatkat ja hyppytunnit opiskellen mahdollisimman tehokkaasti myös lyhyemmissä pätkissä.

Vaihtelevien aikataulujen yhdistäminen hoitopaikkaan on joskus vähän haastavaa, varsinkin jos lukujärjestykseen tulee lyhyellä varoitusajalla muutoksia (mitä lääkiksessä aika usein tapahtuu..). Ilmoitamme hoitopaikkaan tällä hetkellä hoitoaikataulut aina kaksi viikkoa etukäteen ja aika hyvin ne ovat onneksi pitäneetkin. Pieni muistaminen ja huolehtiminen siinä toki on, että saa aina sumplittua kuka vie ja hakee Ennin ja esim. viedäänkö tyttö suoraan hoitajalle vai puistoon kun aikataulut ovat niin vaihtelevat, mutta kaikesta on tähän mennessä selvitty hyvin. Joustavissa kouluaikatauluissa on toisaalta myös se hyvä puoli, että aika monena päivänä olen ehtinyt hakea tytön jo ennen sovittua hoidon loppumisaikaa. Enni on aina niin iloinen kun häntä menee hakemaan ja on joka kerta ihanaa nähdä tyttö vaikka vain muutaman tunnin tauon jälkeen. Toisaalta ihanaa on myös se, että hän jää hoitoon tyytyväisenä ja viihtyy siellä hyvin hoitopäivän aikana.

Toistan varmaan itseäni, mutta hoitokuviot sujuvat meillä tällä hetkellä hurjan hyvin. Olen niin iloinen siitä, että Enni viihtyy hoitopaikassa ja olen itse päässyt opiskelemaan ja tuulettamaan välillä päätä pelkistä vauvajutuista. Ja toisaalta olen niin iloinen siitä, etten opiskele läheskään täysipäiväisesti vaan ehdin viettää Ennin kanssa paljon aikaa kotonakin. Tilanne on meille niin täydellinen ja voin ehdottomasti suositella samankaltaista järjestelyä muillekin perheille. Ja haluan muistuttaa kaikkia, jotka lapsen hoitoon jättämisen kanssa tuskailevat, että sen kanssa ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Jokainen perhe ja tilanne on erilainen, eikä muilla ole mitään oikeutta arvostella toisen valintaa. Kannustan miettimään asiaa etukäteen mahdollisimman huolellisesti ja testaamaan valittua järjestelyä ainakin pari viikkoa. Jos homma toimii, hyvä, jos ei, niin aina voi muuttaa mieltään ja vaihtaa järjestelyä. Tärkeintä on, että itsellä ja perheellä on hyvä fiilis omista valinnoista ja että elämä tuntuu kaikkine järjestelyineen juuri itselle täydelliseltä.