Elämän tuoksuinen koti

Törmäsimme jokin aika sitten kaveriperheen luona hienoon maailmankarttaa esittävään tauluun. Tarkempi tutustuminen karttaan toi ilmi sen, että maailmankartta oli itse asiassa kuin iso raaputusarpa; tarkoituksena oli raaputtaa siitä maita esiin sitä mukaa kun on käynyt niissä. Ihastuin ideaan saman tien ja tiesin heti, että meillekin hommataan vastaavanlainen kartta mahdollisimman pian. Kartta kun puhutteli kaltaistani matkustelusta tykkäävää keräilijäluonnetta aika paljon. Selvittelin vähän netistä, millaisia raaputettavia karttoja on tarjolla, ja tällä viikolla kävin hakemassa meillekin hienon uuden julisteen ja sille kehykset. Lopputuloksena meillä on nyt uusi, tyylikäs, informatiivinen ja hauska olohuoneen taulu (kuva taulusta seinällä ihan postauksen lopussa). Tutkiessani erilaisia raaputettavia karttoja netistä huomasin, että niitä löytyy itse asiassa tosi monenlaisia. Päädyin lopulta hommaamaan meille Teknikmagasinetista hienon mustapohjaisen kartan (Scratch Map Original

Tällä kertaa vuorossa onkin itselle erityisen mieluinen aihe, nimittäin kesän lomasuunnitelmat - ja erityisesti juuri varaamamme matka elokuulle. Kävimme viime kesänä vain minilomalla Tallinnassa emmekä toissa kesänäkään matkustelleet missään, eli edellinen kunnon ulkomaanmatkamme on häämatka kesältä 2015. Emme me tänäkään vuonna mitään kovin isoa ole suunnitelleet, mutta pientä kaupunkilomaa Euroopassa kuitenkin. Lähdemme nimittäin elokuussa vajaaksi viikoksi katselemaan Prahan maisemia. Enni on kesällä jo 1,5-vuotias, eli hänen kanssaan uskaltaa nyt jo lähteä vähän pidemmällekin. Meitä ei kuitenkaan houkuttanut kovin pitkä lento pienen lapsen kanssa, varsinkaan kun kyseessä on tytön ensimmäinen lentomatka. Praha valikoitui lopulta kohteeksemme monestakin syystä: emme ole mieheni kanssa kumpikaan käyneet siellä, kaupunki on hintatasoltaan edullinen ja lentomatka sinne on lyhyt. Lisäksi kaupungista löytyy Hard Rock Cafe (kerään kohtuullisen intomielisesti kyseisen ketjun kah

Enni pääsi viime viikonloppuna osallistumaan elämänsä ensimmäisiin häihin ja kaikki sujui kyllä tosi hyvin. Päivä ei aikataulullisesti ollut helpoimmasta päästä, sillä juhlapaikkaan oli pitkä matka ja reissu kesti aamusta myöhäiseen yöhön - lähdimme kotiovesta klo 8:00 aamulla ja tulimme takaisin vasta klo 1:00 seuraavan päivän puolella - 17h liikenteessä siis. Ehdimme kuitenkin tehdä paljon ja Enni tuntui nauttivan olostaan hyvin ison osan päivää. Päivämme alkoi heti rennosti viiden tunnin ajomatkalla taaperon kanssa. Mukana oli onneksi myös neljä aikuista, eli auttavia käsiä oli periaatteessa useampia. Autossa matkustaessa minä olin kuitenkin ainoa, joka istui suoraan Ennin vieressä, eli sain olla pääviihdyttäjä aika ison osan ajasta. Pysähdyimme matkalla kaksi kertaa ja kuviota toki helpotti myös se, että Enni nukkui matkan aikana melkein kahden tunnin päikkärit. Pysähdyspaikoilla söimme välipalaa ja jaloittelimme vähän. Nykyään isommilla huoltoasemilla on yleensä myös erinomai

Olet ehkä jo törmännytkin lehtijuttuihin, joissa on arvioitu keskimääräisen suomalaisen kodin sisältävän noin 50 000 tavaraa. Määrä tuntuu päätähuimaavalta, mutta kun aloin kierrellä kotonamme totesin nopeasti, ettei luku välttämättä ole kovinkaan kaukana totuudesta. Elämme yltäkylläisyyden maailmassa, mutta johonkin alkukantaiseen aivoverkostoon on samalla juurtunut ajatus, ettei mistään edes mahdollisesti joskus tarpeellisesta kannata luopua. Yhtälö johtaa siihen, että kotimme täyttyvät tavaralla, jota emme välttämättä ole käyttäneet vuosiin tai vuosikymmeniin. Tavaroita, joista luovuin huhtikuussa. Konmarin ja muun vastaavan hengessä usein sanotaan, että jos tavaraa ei ole käyttänyt vuoteen, se joutaa roskakoriin. En itse ehkä olisi ihan niin tiukka, sillä mielestäni on ok omistaa esimerkiksi tarjoiluastioita ja ylimääräisiä lautasia + ruokailuvälineitä, joita käytetään vain satunnaisesti isommissa juhlissa. Samoin monia kirjoja, pelejä ja askarteluvälineitä on kiva olla